Syksyn isoin värjäysurakkani valmistui ajoissa

Tämä iso hahtuvakasa selittänee sen, miksi pidin pitkän tauon blogistaniasta;)) 

Syyskuun postauksessani klik! kerroin värjänneeni kolme kiloa villaa, mutta eihän se vielä siihen jäänyt. Sain syyskuun alussa ison tilauksen luonnonväreillä värjätyistä huovutusvilloista. Lokakuun loppuun mennessä minun oli määrä värjätä erivärisiä keltaisia, vaaleanpunaisia, roosia ja ihonvärisiä villoja taideteosta varten. Tässä vaiheessa en voi vielä paljastaa sitä, mihin teos tulee esille, palataan siihen ensi toukokuussa.  

Suomenlampaan villa on laadukasta ja soveltuu erittäin hyvin erilaisiin huovutustöihin. 

Hankin värjäämäni villat Mikkolan lammastilalta klik!. Olen aiemmin kertonut täällä klik! lampaiden keritsemisestä ja villan lajittelemisesta. Omat villavarastoni olivat huvenneet olemattomiin, joten syksyn kerintäpäivät tulivat juuri sopivasti. Kahtena päivänä olin lajittelemassa villoja lammastilalla. 

Värjäämistä varten villat pitää pestä, vaikka ne näyttävätkin melko puhtailta kesän laidunkauden jälkeen. Villassa on paljon rasvaa, lanoliinia, mitä pitää pestä pois, jotta värit tarttuvat villaan. Pesin villat kilon erissä, kuumassa vedessä liottamalla. Ensimmäiseen liotusveteen laitan muutaman tipan astianpesuainetta. Villan puhtaudesta ja rasvaisuudesta riippuen liotan villoja kolmesta neljään kertaa.

Puretin pestyt villat isossa puretuspadassa ennen värjäämistä. Puretuksen voi tehdä myös värjäyksen yhteydessä. Pieniä eriä värjätessäni teenkin niin. Värjärin päivään mahtuu monenlaista puuhaa. Keitin samoilla tulilla uusia väriliemiä ja värjäsin aiemmin purretettuja villoja tai lankoja. Isoja määriä kerralla värjätessä tarvitaan monen kokoisia kippoja ja kappoja. Väriliemien säilyttämiseen pitää varata isoja astioita. Siivilöimistä varten olen hankkinut kirpparilta vanhojen mehumaijojen siivilöitä. Myös spagettikattilan siivilä on osoittautunut todella käytännölliseksi villojen värjäämisessä. 

Keltaisia värejä saa monista eri kasveista ja sienistä. Koska kyseessä on taideteos, minkä tulee säilyä mahdollisimman kauan, niin valitsin väripatoihini vain hyvän valonkeston antavia kasveja ja sieniä. Tässä keitän teräspadassa ensimmäistä näyte-erää varten värilientä kanadanpiiskun kukinnoista.

Kasvatan kanadanpiiskua (Solidago canadensis) omalla pihalla, mutta nyt tarvitsin kukkia niin paljon, että kävin keräämässä kaksi isoa jätesäkillistä niitä tuttaviemme monien aarien laajuisesta piiskupenkistä. Itse asiassa omat piiskuni olen saanut aikoinaan juuri tuosta, nyt jo villiintyneestä kasvustosta. 

Kasvatan myös keltasauramoa (Anthemis tinctoria) ja tiikerinkaunosilmää  (Coreopsis tinctoria) värjäyksiä varten. Tässä kuivatut keltasauramon kukat sukkahousupussissa villojen joukossa.

Luonnonväreillä värjääminen on monella tapaa hidasta puuhastelua. Padassa olevat korpipaatsaman lastut on haketettu jo kolme vuotta sitten. Säilytän kuivattuja lastuja pahvilaatikossa vähintään vuoden, yleensä useammankin. Näin niistä saa parhaimmat sävyt villoihin. Samoin toimin myös puiden kuorien kanssa. Alapuolella olevassa kuvassa näkyviä keitettyjä korpipaatsaman kuoria olen säilyttänyt kolme vuotta ennen väripataan laittoa. Korpipaatsaman kuorien lisäksi värjäsin keltaisia sävyjä villoihin omenapuun ja keltasipulin kuorilla.

Alkukesä on hyvää aikaa kerätä ja kuivata erilaisia kasveja, kuoria ja juuria tulevia värjäyksiä varten. Puiden lehdistä saa kirkkaimman keltaisen juuri puhjenneista lehdistä aina juhannuskesään asti. Padassa olevat korpipaatsaman lehdet keräsin syyskuussa suoraan väripataan. Villat värjäytyivät hempeän vaaleankeltaisiksi. 

Keväällä nostin yhden raparperin juurakon. Raparperin juurista saa kauniita, kestäviä oransseja ja keltaisia sävyjä villaan ilman purettamistakin, sillä siinä oleva oksaalihappo toimii luonnollisena puretteena. 

Kasvien lisäksi värjäsin villoja myös sienillä. Sienimetsässä saikin käydä monta kertaa viikossa. 

Punavyöseitikeistä (Cortinarius armillatus) saa kaunista roosaa ja malvaan sävyttyviä värejä. Keräsin punavyöseitikkejä syksyn aikana useita kymmeniä kiloja värjäyksiini. Yhden väriliemen keittoon käytin kolmesta neljään kiloa punavyöseitikkejä. Nuoret sienet kannattaa jättää vielä kasvamaan. Vanhoista, rupsahtaneista sienistä saa parhaat värit.

Värjäyspäivinä ei oikeastaan ehdi tekemään mitään muuta kuin värjätä. Yleensä jätin villat jäähtymään värjäysliemeen seuraavaan päivään asti.  

Aamulla kun olin saanut sytytettyä väripatojen alle valkeat ja laitettua väripadat lämpiämään, huuhdoin edellisenä päivänä värjäämäni villat. Aina kun mahdollista huuhdoin villat sadevedellä. Tässä kuivumaan pääsyä odottaa punavyöseitikeillä (alinpana), limanuljaskoilla (oikealla) ja korpipaatsaman kuorilla värjätyt villat. 

Syyskuussa oli vielä lämpimiä päiviä, joten pystyin kuivaamaan villat terassilla. Edessä piiskulla värjättyjä villoja, ylhäällä verihelttaseitikin (Cortinarius semisanguineus) jaloilla. Verihelttaseitikki antaa vielä jatkovärjäyksissäkin hyviä, valoa kestäviä värejä villaan.  Vasemman puoleiset villat ovat ensimmäisestä värjäyksestä, oikealla toisesta jälkiväristä. 

Syyssateiden alettua ja ilmojen viilennyttyä kuivasin villat viherhuoneen lattialla. Korissa olevat villat on värjätty verihelttaseitikin lakeilla ja punavyöseitikeillä, vaaleanpunaiset villat kilpikirvalla. Oikealla ylänurkassa on paatsamanlastuilla ja vasemmassa reunassa limanuljaskoilla (Gomphidius glutinosus) värjättyjä villoja.   

 Ihmeellistä miten usein sadepilvet kiersivät niin, että säästyin kastumiselta.

Syksy on ollut mitä parhainta värjäysaikaa. Välillä jopa toivoin vesisadetta, kun sadevesitynnyrit kumusivat tyhjyyttään!

Isot värjäysastiat ovat raskaita liikutella, joten käytän apuna pieniä kärryjä niitä siirrellessäni. Tässä yön yli liossa olleet auringonkukat odottavat pääsyä väripataan. 

Väriliemien keitosta syntyneet jätteet kuskasin kottikäryillä puutarhakompostiin. 

Kyllä tämä touhu käy myös hyvästä kuntoilusta;)

Sitä mukaa kun sain villat kuivattua aloitin niiden karstaamisen. Käytin karstauksessa isoa ja pientä käsikarstaa. Käsin karstaaminen on melko hidasta hommaa, mutta todella rentouttavaa. Korissa verihelttaseitikin jaloilla ja tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius) värjätyt villat jo karstattuna hahtuviksi. Oikealla karstausta odottaa korpipaatsamanlastuilla värjätyt villat. 

Olen tekemässä karstaamisesta oman postauksen jossain vaiheessa...tässä karstoille on päässyt verihelttaseitikin lakeista, hurme- ja punavyöseitikeistä keitetyllä väriliemellä värjätyt villat. 

Karstasin jokaisen värjäämäni villaerän erikseen. Välillä takkahuoneen lattialla oli pitkä rivi hahtuvakoreja odottamassa punnitusta. 

Ennen punnitusta otin jokaisesta erästä pienen hahtuvatupon näytteeksi värjäyskansioon. Keväällä teen niille vielä valotestin. 

En ollut ihan varma hyväksyykö tilaaja kaikki värjäämäni erät, joten sidoin ne erikseen villalangalla. Kiinnitin lankaan nimilapun, mihin kirjasin lisäksi hahtuvanipun painon.  Langan alle sujautin myös pienen tukon karstaamatonta villaa. Karstaamaton villa on kaunista ja uskon tilaajan löytävän käyttöä myös sille. 

Vähitellen hahtuvanipuista muodostui melkoinen vuori tyttäremme 120 cm leveälle vuoteelle!

 Hahtuvavuoresta löytyy
mm. kokenillilla eli kilpikirvalla,

tulihelttaseitikillä (Cortinarius malicorius),

korpipaatsaman (Rhamnus frangula) kuorilla ja krappijuurella,

limanuljaskalla (Gomphidius glutinosus) ja

keltasipulin kuorilla värjättyjä villoja. 

Hieman jännitti, olenko onnistunut värjäämään juuri sellaisia villoja, mitä tilaaja halusi...

Helpotus oli suuri, kun alkuviikosta nuori taiteilija kävi hakemassa villat. Jo ilme kertoo kaiken!

Arvaappa kuinka paljon värjäämäni hahtuvavuori painaa.
Lähimmäksi arvanneelle luvassa pieni yllätys.
Arvauksia voi jättää kommentteihin aina isänpäivän iltaan asti . Käyn ne läpi iltauutisten jälkeen:))

Ihanien naisten ilta Muurlassa

Muurlan koulun vanhempain yhdistys ry järjestää pe 6.3.2015 Ihanien naisten illan Muurlan koululla (Robintie 30) klo 18.00- 20.30. Näytteilleasettajia on lähes 50 ja tietysti myös Värjärin Puoti on mukana tapahtumassa:)) Viime vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerra, silloin yhdistys lahjoitti tuotosta 1200 euroa koulun luokkaretkien linja-autokuluihin. Tämän vuoden avustuskohteesta ei ole tiettävästi vielä tehty päätöstä, mut uskonpa sen menevän hyvään tarkoitukseen koululaisten hyväksi. Mukana olevat näytteilleasettajat ja myyjät antavat kukin yhden arpajaisvoiton illan kohokohtaan, arpajaisiin. Värjärin Puoti lahjoittaa arpajaisiin kevään uutta mallistoa olevat virkatut Hiirenkorvalla korvakorut.

Tapahtuma tarjoaa monenlaista nähtävää, koettavaa ja miksei myös ostettavaakin kotiinviemisiksi. Itse lähden mukaan Hoitava villa-teemalla. mukana ranteenlämmittimiä, unisukkia, varpaanvälivillaa ja tietysti ihanaa väriterapiaa tarjoavia luonnonväreillä värjättyjä villalankoja.

Kaikki ranteenlämmittimet keltaisia lukuunottamatta, olen kutonut Ylistaron kehräämön koirankarvalangasta (1/3 koirankarvaa 2/3 suomenlampaanvillaa), keltaiset keltasauramolla värjätyt Virtain Villan 100 % suomenlampaan villasta. Moni kärsii nivel- ja lihaskivuista, suunnittelemani Sudenkorento ranteenlämmittimet on oiva apu helpottamaan ranteen kiputiloja. Perimätiedon mukaan ja myös tutkitusti villa ja koirankarva lievittävät kipua. Tästä pääset tutustumaan Pohjoisen villasta hyvinvointia 2012-2014 hankkeen tutkimuksiin. Hoitava Villa (HoiVi)-hanke on käynnistynyt jo vuonna 2002 ja reilussa vuosikymmenessä se on laajentunut merkittäväksi tutkimus- ja tuotekehitysprojektiksi. Olen mielenkiinnolla seurannut hankkeen kehittymistä. Saatujen tutkimustulosten ja omien kokemusteni myötä olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, ettei meidän kannata pilata hyvää luonnonmateriaalia, suomenlampaanvillaa, lisäämällä siihen tekokuituja tai käsittelemällä sitä niin, että se menettää kaiken luonnollisen villarasvansa, lanoliinin.

Ihanien naisten illassa varmaan moni on kiinnostunut myös kasvivärien käytöstä hiustenvärjäyksessä. Kasvivärjäys sopii erinomaisesti hiusten värjäämiseen. Itse en ole aiheeseen kovinkaan paljoa perehtynyt, mutta olen huomannut viime vuosina myös Suomeen perustetun jo useampiakin kampaamoja, joissa on mahdollista värjäyttää hiuksensa kasviväreillä. Kotivärjäykseen tuotteita voi ostaa verkkokaupoista tai hyvin varustetuista tavarataloista. Tässäkin asiassa tulemme hieman jälkijunassa, maailmalla näitä ekokampaamoja on ollut jo huomattavasti pidempään. Olen aiemmin kestovärjännyt hiuksiani synteettisillä hiusväreillä, lopetin värjäämisen noin neljä vuotta sitten sen aiheuttaman ihon ärsytyksen vuoksi. Nyt pitkät hiukseni ovat palautuneet täysin luonnolliseen väriinsä, joten aion kesällä kokeilla niiden värjäämistä kasviväreillä. Koska asia on minulle ajankohtainen, istahdin maanantaina (9.3.2015) katselemaan yleltä MOT:in juttua hiustenvärjäyksestä. Jos et sattunut näkemään sitä, niin ohjelma on katseltavissa viel huhtukuun alkuun asti Areenassa. Tästä pääset tutustumaan 13 tylyyn faktaan synteettisistä hiusväreistä. Verkosta löytyy myös erittäin hyviä juttuja synteettisten väriaineiden turvallisemmasta käytöstä, niitäkin kannattaa käydä lukemassa, etteivät kaikki synteettiset hiusvärit joutuisi "mustallelistalle" ihan aiheetta. Omakohtaisesti olen kuitenkin päätynyt luopumaan synteetisesti valmistettujen värien käytöstä myös hiusteni värjäämisessä. Ekokampaaja Arja Kuuri-Riutan blogissa Matkalla ekoon on monia hyviä juttuja hiusten kasvivärjäysestä, tästä pääset postaukseen, missä perusjuttua kasvivärien käytöstä kuvien kera.

Värjään villalangat ja neulahuovutukseen soveltuvan villan luonnonväreillä mahdollisimman ekologisia värjäystapoja noudattaen. Kerron mielelläni luonnonväreillä värjäämisestä siitä kiinnostuneille. 

Olen koonnut joitakin Värjärin Puodin tuotteita blogini Puikoilla väsättyä ja Virkkuukoukulla tehtyä sivuille. Luonnonväreillä värjäämisestä kirjoitan omia sivuja prosessinomaisesti, siis sivut eivät ole millään muotoa valmiit, vaan täydentyvät pikku hiljaa sitä mukaan kun ehdin niitä kirjoitella. 

  

Tervetuloa tutustumaan Värjärin Puodin värimaailmaan:))

Huovutuskurssilla Jokirannassa tutustuin tupasvillakuituun

Osallistuin tänään Itä-Hämeen Taitajien järjestämään huovutuskurssiin Jokirannassa. Koolla oli kymmenkunta innokasta naista ja opettajana toimi aivan ihana ja taitava Ritva Svärd Koitista. 

Aluksi Ritva kävi läpi erilaisten villojen huopumisominaisuuksia ja villan asettelun ohuina kerroksina huopalevyn ja korttipohjan tekemistä varten. Jokainen sai itse päättää millaisen huopalevyn huovuttaa, joku aloitti pannunalusen teon, joku istuinalusen, itseni lailla muutama muukin ryhtyi huovuttamaan kaitaliinaa. Yllä olevassa kuvassa olen jo asetellut neljä kerrosta erisuuntiin ohuita villa kerroksia ja aloittanut kukkien teon. Valmiit kukat kiinnitin kevyesti alustaansa neulahuovuttamalla.

Tiskiharjalla oli kätevää pirskottaa hanakuumaa vettä huovutettavalle alueelle. Liina oli melko pitkä, joten huovutin sen kolmessa eri vaiheessa. Jos vettä pirskottaa liian suurelle alueelle kerrallaan se ehtii jäähtyä ja silloin villan suomut ehtivät uudelleen sulkeutua ennen alueen käsittelemistä ja villakuidut eivät tartu kiinni toisiinsa.

Käytin kuplamuovia, toisena vaihtoehtona olisi ollut ns. oranssi porkkanasäkki, mikä myös vaikutti tehokkaalta apuvälineeltä alku huovutuksessa. Ritvan hyvänä vinkkinä oli sivellä saippua suoraan kuplamuoviin, itse olen liottanut saippuaa ja pirskottanut saippuavettä huovutettavalle alueelle. Siis aivan turhaa, Ritvan tapa on paljon parempi. 

Sen jälkeen kun koko liina oli esihuovutettu kuplamuovin avulla, se rullattiin vaahtomuoviputken ympärille bambuverhon sisään. Vaahtomuoviputki oli todella loistava apuväline, se esti huopalevyn rypistymisen. Itse en ole sitä aiemmin käyttänyt ja minulla onkin ollut vaikeuksia saada isompia huopalevyjä pysymään sileinä rullauksen aikana. Käyttämämme vaahtomuoviputki oli vesiputkien eristeeksi tarkoitettua putkea, saman asian ajaa kuulema mikä tahansa putki. Liina rullattiin kaikkiin suuntiin ja molemmin puolin, hikistä hommaa kieltämättä!

Kun  liinan pinnasta ei enää saanut sormin nyppäisemällä villakuituja irtoamaan, siirryin vanuttamaan liinaa vuoroin kuumalla ja kylmällä vedellä.

Vanunut liina kaulittiin lopuksi pyyhkeen läpi molemmin puolin, näin sen pinnasta tuli sileä, kun kuplamuovin jättämät painaumat tasoittuivat.

Tässä liinani kuivumassa penkillä. Tarkoituksenani oli tehdä piirongin päälle kaitaliina, mutta huovan vanutus ei onnistunut ihan nappiinsa, vaan liinan reunat alkoivat hieman aaltoilemaan, joten taidan kehittää huovalle jonkin toisen käyttötarkoituksen. Onko ehdotuksia?

Päivän mielenkiintoisin materiaali oli tupasvilla tai tarkemmin sen lehtituppi. Eräs kurssilainen oli tuonut mukanaan vuosia sitten suosta kaivamaansa tupasvillaa. Hän kertoi kaivaneensa tupasvillamättäiden kohdalta noin 70 cm syvyyteen ja löytäneensä sieltä pussissa olevat lehtitupet, jotka ovat voineet muhia suossa 200- 1000 vuotta! 

Hän oli karstannut lehtituppia villan joukossa ja huovuttanut tupasvilla- villakuitua normaaliin tapaan. Huopa oli kauniin näköistä ja miellyttävän tuntuista käteen. Aiemmin hän oli valmistanut siitä liivin ja nyt tarkoituksena oli työstää istuinalusia. Tupasvillakuitu alkoi kiinnostamaan minua kovasti, joten etsikelin siitä illalla lisää tietoa netistä. Yllätyksekseni huomasin tupasvillatekstiileistä löytyvän melko paljon tietoa mm Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry sivustolta  ja Käspaikan sivustolta. 1990-luvulla näyttää olleen useampia hankkeita tupasvillan hyödyntämisestä tekstiiliteollisuudessa, täytyypä jossain vaiheessa tutkia asiaa hieman tarkemmin.

Myös tämä Jill Dentonin kirja Huovutetut huivit oli minulle uusi tuttavuus, kirja meni heti hankintalistalle. Kirjan alla erään kurssilaisen huovuttama istuinalusta, kerrassaan upea sanoisin!
Seuraavan kerran kulkuni käy Jokirantaan perjantai-iltana, silloin siellä järjestetään
Outolintu elokuvayö tapahtuma.

Varvasvälivilla

Yksi kysytyimpiä tuotteistani on varvasvälivilla, joko luonnonvalkosena tai luonnonvärein värjättynä. Itse suosin erityisesti vain kevyesti käsin pestyä erittäin runsaasti villan omaa rasvaa, lanoliinia sisältävää värjäämätöntä villaa. Edellisen postaukseni kommentissa Kosotäti muisteli lapsuudessaan mummonsa laittaneen villalankaa hiertyneisiin varpaanväleihin. Se on vanha hyvä konsti ennalta ehkäistä varvasvälien hautuminen ja ihon rikkoontuminen, samoin kuin jo hoitaa hautumaan päässeet varvasvälit kuntoon parissa päivässä. Villakuitu imee itseensä paljon kosteutta, joten varvasväleihin pujotettava lampaanvillahahtuva pitää ihon kuivana. Villan sisältämä lanoliini hoitaa ja suojaa ihoa. Hautuneisiin varvasväleihin pujotettu lampaanvilla pitää varpaat erillään, mikä edistää paranemista verrattuna esim. talkin käyttöön hautumien hoidossa.  Varpaani eivät ole kovinkaan kuvaukselliset, mutta pääsivät nyt kuitenkin tähän demokuvaan; villahahtuva pujotetaan varvasväleihin löysästi, niin ettei verenkierto esty. 

Jalkojenhoitajat suosittelevat varvasvälivillan käyttöä mm. diabeetikoille, reumapotilaille ja runsaasta jalkahiestä kärsiville. Itselläni on erittäin pienet varvasvälit, mikä aiheuttaa helposti hautumia, jos joudun käyttämään kumisaappaita pitkään. Onneksi on omasta takaa siihen maailman paras hoitokeino;))

Helmi ei varvasvälivillaa tarvitse, säännöllisen kynsienleikkuun kuitenkin. Aamulla toiveikkaana istu auton  etupenkillä pakatessani tavaroita, josko emäntä kuitenkin ottaisi mukaan torille, kun olen näin iloinen vahti!

Auto täynnä tavaraa

Salo on vuosien varrella tullut tutuksi monille Lasten Laulukaupunkina. Taas on aika nauttia suurenmoisista esityksistä ympäri kaupunkia 6.- 9.6.2013. Tänä vuonna Laulukaupunkitapahtuman teemana on "Estradi on meidän!". Tarjolla on konsertteja, juhlia, tähtiesiintyjiä, muskareita, kursseja, kilpailuja, kiertueita, teatteria, tarinatuokioita, yllätyksiä, jopa tanssivia koiria, monenlaisia työpajoja ja paljon mahdollisuuksia aktiivisesti osallistua ja eiintyä. Voit tutustua tapahtumaan ja ohjelmaan tarkemmin täällä.

Suvisalon ja Lasten Laulukaupungin viralliset avajaiset pidetään to 6.6. klo 18.00 Salon torilla, mutta jo paljon ennen sitäkin on monenlaista ohjelmaa tarjolla. Mukana torilla tietysti myös Värjärin Puoti koko päivän.  Ilta vierähtikin mukavasti pakatessani tavarat autoon. 

 

Eilen seudulla oli kova ukonilma, satoi isoja rakeitakin, meille se ei kuitenkaan onneksi osunut. Koko päivän on ollut ukkoshaude ja nyt illasta ukosti oikein kunnolla, vettä tuli hetken kuin saavista kaataen. Pelon sekaisin tuntein menin tarkistamaan viime päivinä istuttamieni värikasvien tilanteen. Kohtuullisen hyvin pikkuset olivat koettelemuksesta onneksi selvinneet:)) Penkeissä kasvaa morsinkoa, värisafronia ja tiikerinkaunosilmää.

Hyvin perennapenkitkin näyttivät selvinneen kaatosateesta, tässä rakastamani siperiankurjenmiekka juuri aloittamassa kukintaansa.

Tule ihmeessä moikkaamaan torilla, jos olet maisemissa;))