lauantai 27. heinäkuuta 2019

Aidan takaa

Maalasin viikolla piha-aitaa. Olen tykännyt harmaantuneesta aidastamme. Kun pihasaunan verantakin on harmaa, niin halusin saada hieman lisää väriä pihapiiriin. Ei muuta kuin pensseli käteen ja maalaamaan aitaa punamulalla. Toki vanhaa aitaa piti hieman harjata puhtaaksi ennen maalausta.   
Kuistin pöydälle keräämäni kesäkukkakimppu näkyy kylätielle asti. 
Ihanat aurinkoiset päivät innostivat minua hieman sisustamaan pihasaunan kuistiakin. Kiinnitimme yhdessä isännän kanssa aikoinaan kirppareilta hankkimamme kolme bambuverhoa tuomaan varjoa polttavimmalta paisteelta. Bambuverhojen takaa maisema kuultaa kauniisti läpi. 
Etupihalle päin olevan bambuverhon takaa siintää itämainen portti, joka on nyt jo lähes valmis.
Kolmannen bambuverhon kiinnittämistä varten piti ensin laittaa poikkiparru. Samalla tuli sitten laitettua kaksi muutakin puuttuvaa parrua paikoilleen kannatintolppien väliin. Olen odottanut jo muutaman vuoden näiden parrujen laittoa. Tosi mukavaa, kun viihdoinkin saimme ne tehdyksi. Niiden päälle on hyvä jatkossa laittaa myös pitkät matot kuivumaan:))
Kuistilla on makuulaveri, missä nukun kesäisin usein päikkärit.  Hiukan piti kiipeillä, että saimme kiinnitettyä ohuen kukkaverhon kattoon. Mutta kyllä se kannatti, niin kaunis verho on. 
Jätimme verhon alareunastaan irti, joten pienikin tuulenvire nostaa kevyen verhon liehumaan korkeuksiin.
 Verhon leikkiä tuulessa on hauska seurata lepäillessä laverilla:))
Olen kerännyt kukkia vaaseihin ja  myös kuivumaan. 
Eilen leikkasin laventelit. Sidoin niistä pieniä kimppuja takkahuoneeseen kuivumaan. 
Tällä viikolla olemme saaneet nauttia joka ilta kauniista auringonlaskusta. 
Niin myös kauniista aamuista. Aamuisin usva on levittäytynyt pellon ylle, kun yöt ovat olleet melko viileitä. Tänä aamuna ei usvaa näkynyt, ei pahemmin myöskään aamukastetta lämpimän yön jälkeen. Yö oli kesän tähän asti lämpimin, sellainen millaisen kesäyön tuleekin olla. Nyt tekee mieli valvoa koko yö kuunnellen radiosta laatu jazzia! 

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Mattopyykillä

Perinteisesti pesemme matot heti kesäkuun alussa, jotenkin nyt se jäi. Heinäkuun alun kylmät ja sateiset päivät eivät houkutelleet mattopyykille. Tälle viikolle on luvattu jopa helteitä, joten pakkasimme isännän kanssa heti maanantai aamuna peräkontin täyteen räsymattoja. Tietysti keitin myös kahvit termospulloon. 
Lähin matonpesupaikka on jo parin kilometrin päässä, mutta ajamme hieman kauempana olevalle vedenpuhdistamolle. Siellä on hyvät isot altaat, kunnon mattomankeli ja lämmin vesijohtovesi. 
Vastapestyt matot mankelointia vaille valmiina kotiin vietäviksi. Vedenpuhdistamon matonpesupaikalla ei ole mahdollista kuivattaa mattoja kuten monissa muissa paikoissa. Ohjeiden mukaan mattoja ei saa jättää kuivumaan pidemmäksi aikaa pesupaikan ympärillä oleville puomeille. Usein kuitenkin sinne jätetään mattoja. Tälläkin kertaa oli jätetty kaksi isoa mattoa kuivumaan. Toisaalta sen ymmärrän, koska ko. matot olivat niin isoja, ettei niitä ainakaan yksin jaksa märkänä kantaa. 
 Urakan jälkeen maistui kuksallinen kahvia kierrepullan kera:))
Kahvinautintoa ei pystynyt pilaamaan edes tämä parhaat päivänsä nähnyt pöytäkään. Josko jo ensi kesänä sitten pöytä ja penkit olisi huollettu. Oiva homma jollekkin kaupungin palkkaamalle kesätyöläiselle!
Pesimme kymmenen pitkää pätkää. Oikeastaan enempää ei kerralla voisi pestäkkään, nytkin jo oli hieman päänvaivaa, miten saisi kaikki levitettyä kuivumaan!
Suurin osan matoistamme on äitini ja isosikoni kutomia. Tässä joskus -80-luvulla isosikoni kutoma räsymatto. Systeri tykkäsi paukuttaa kangaspuita isossa tuvassaan, joten meillekkin riitti useampia mattoja.   
Paljon on vielä käytössä myös äitini aikoinaan kutomia räsymattoja. Näitä sini-vihreitä raitamattoja on kolme ja ne ovat minulle ehkäpä ne rakkaimmat äitini kutomista matoista. Äitini kutoi ne meille ensimmäiseen yhteiseen kotiimme - 70-luvun lopulla. Nykyisin pidän niitä kesäisin saunatuvan lattialla. Kuvassa näkyvät muovimatot olemme hankkineet kirpputorilta. 
Kirpputorilöytö on myös tämä hempeän värinen räsymatto, hintaa ruhtinaalliset 2 euroa! Matto on täysin ehjä ja hyväkuntoinen, se vaati ainoastaan kunnon pesun juuriharjalla ja mäntysuopalla. 

Mattopyykki kuuluu kesään, kuten kärpäsetkin. Ihana mäntysuovan tuoksu pihalla innostaa muutenkin siivoamaan, tänään aion pestä myös ikkunoita:))

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Päiväretki Tammisaareen

Alkuviikosta teimme extempore päiväretken Tammisaareen. Sen kummemmin emme retkeä suunnitelleet, vaan hyppäsimme aamupalan jälkeen autoon. Meiltä ajaa Tammisaareen alle tunnissa. Täytyy taas kerran ihmetellä sitä, miksi emme käy siellä useammin. Edellisestä reissusta on varmaan jo viisi vuotta. Tammisaaren vanha kaupunki klik! on todella idyllinen retkikohde. 
Aamupäivä oli pilvinen ja saavuttuamme perille saimme niskaamme kunnon sadekuuron. Pysäköimme aivan sataman tuntumassa olevalle Raippatorille. Siitä on lyhyt matka kävellä keskustaan. Tammisaaren kirkontorni toimii hyvänä maamerkkinä. Hetken istuimme autossa sadetta pitelemässä. Onneksi meillä on varattuna takakonttiin aina sateenvarjot ja sadetakit, joten reippaasti lähdimme kävelemään kapeita kujia kohti keskustaa.   
Tammisaaren vanha kaupunki sijaitsee aivan merenrannalla. Tämänkin kujan päässä siintää meri. Alue muodostaa valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön, siitä voit lukea enempi vaikka Museoviraston sivuilla  klik!
Päätimme aloittaa vierailun kunnon lounaalla. Piipahtaessamme pienessä käsityöläisten puodissa saimme kuulla, että aivan kulmantakana Kuningattarenkadulla olisi hyvä afganistanilainen lounasravintola.  Tarjolla olikin todella maukas ja edullinen buffetlounas.  
Kirppari friikki kun olen, niin tottahan toki ensimmäisenä suunnistimme kirpparille. Lupasin isännälle, et tällä reissulla riittää yhdellä kirpparilla käyminen, vaikka Tammisaaresta löytyisi monta käymisen arvoista kirppista. Aivan torin kulmilta löytyi Ekenäs Second Hand, helluntaijärjestön ylläpitämä kirpputori.
Kirpputori sijaitsee kuudessa erillisessä vanhassa rakennuksessa. Täältä löytyy vähän kaikkea, mitä tavallisen ihmisen huushollissa tarvitaan ja vielä enempi juttuja, mitä oikeasti ei tarvitse, mutta silti on kiva hamstrata silmäniloksi. Tässä kirpputorissa pidin erityisesti siitä, että siellä näkyi myös yllpitäjien elämänarvot. 
Museot ja taidenäyttelyt vetävät aina puoleensa. Tammisaaren museo on nykyisin nimeltään EKTA. Se sijaitsee aivan keskustan tuntumassa Kustaa Vaasan kadulla. Muuten juuri Kustaa Vaasa oli se Ruotsin kunigas, joka antoi Tammisaarelle kaupunkioikeudet vuonna 1546!
Täällä voit tutustua tarkemmin museon toimintaan ja näyttelyihin klik! 
Tutustuimme Helene Schjerfbeckin elämää ja taidetta esitelevään näyttelyyn. Kuvaaminen näyttelyssä on kielletty, joten nyt vain muutama kuva museokaupan puolelta. Taulujen lisäksi esillä on myös valokuvia ja taiteilijalle kuuluneita esineitä. Pienet filminpätkät Schjerfbeckin elämästä Tammisaaressa vuosina 1925- 1941 olivat todella hyvin toteutettuja. Niissä taiteilijaa esitti ammattiopas Anne Ingman. Hän on vetänyt jo vuosia myös opastettuja kävelykierroksia Helene Schjerfbecin jalanjäljissä vanhan kaupungin kujilla. Joskus olisi kyllä mahtavaa päästä osallistumaan kävelykierrokseenkin. 
Museokaupassa on runsas valikoma erilaisia tuotteita myynnissä. Tällä kertaa ostin vain museokorttikierrokselta aina lähetettävät postikortit ja Helsingin Sanomien Teema-lehden  "Taide kohottaa yksilöä" numeron 4/18. Lehdessä on ollut paljon mielenkiintoista luettavaa.
Aino Frilanderin kirjoittamassa artikkelissa, 4 maalausta, haetaan vastausta kysymyksiin Mitä ja miten Helene Schjerfbeck maalasi? Artikkelissa käsitellään teoksia Toipilas, Punaiset omenat, Eydtkuhnenin tyttö II, Punatäplinen omakuva. Kuvassa oleva Eydtkuhnenin tyttö II, on yksi niistä maalauksista, joista pidän kaikkein eniten Schjerfbeckin tuotannossa. 
Museolta kävelimme Skepparträdgårdenin puistoon, missä on Schjerfbeckin elämäntyötä kunnioittava muistomerkki: korkealla vaijerien varassa riippuva kirkonkello. Toki kelloa piti päästä myös soittamaan! 
Puistosta suuntasimme kulkumme kohti Tammisaaren kirkkoa.   
Aurinko paistoi ja ilma oli lämennyt.  Mukavaa oli kuljeksia kapeita kujia verkkaisesti kohti kirkkoa. 


On aina yhtä jännittävää astua sisään kirkkoon, missä ei ole aiemmin käynnyt. Minulla on tapana istahtaa aina hetkeksi kirkon takaosaan. Näin pystyn parhaiten aistimaan kirkon ilmapiirin. Isännällä on tapana sytyttää kynttilä, niin nytkin. 
Täältä löytyy kirkon esittely klik!
Kirkkoa on korjattu ja entisöity useampaan otteeseen. Yksi merkittävä muutostyö, mikä olennaisesti muutti alttarikokonaisuutta, tehtiin vuosina 1957-59. Katsellessani alttaritaulua kirkon takaosassa istuessani, kommentoin isännälle kaipaavani sinne ikkunaa. Marmorinen seinä vaikutti liian massiiviselta, kylmältä, se ei puhutellut minua.  
Kysyessäni asiasta kirkon oppaalta, hän kertoi alttaritaulun molemmilla puolilla aiemmin olleista lasimaalauksista. Tässä kirkon esitteestä otetussa kuvassa alttarikokonaisuus näkyy sellaisena, mikä se oli 1920- luvulta vuoteen 1957. Tästä kokonaisuudesta olisin pitänyt paljon. Harmi, kun siitä on päätetty aikoinaan luopua ja alttaritaulun molemmilla puolilla oleet kuori-ikkunat muurattiin umpeen. Niihin 1920-luvulla asennetut Karin Mazeitti-Slotten lasimaalaukset siirrettiin  pohjoispuolen kuori-ikkunoihin. Toinen lasimaalaus siirrettiin puolestaan vuosina 1987-1990 tehdyssa kunnostuksessa etelän puoleiseen kuori-ikkunaan. 
Karin Mazeitti-Slotten lasimaalaukset ova kauniit. Ne sisältävät myös tarinan kirkon historiasta. Etelän puoleisen kuori-ikkunan keskellä Jeesus-lapsen eteen polvistunut Neitsyt Maria. Marian yläpuolella on kuvattuna kyyhkynen Pyhän Hengen symbolina. Vasemmalla Joosef katsoo kahta enkeliä. Hänen vierellään seisoo kaksi paimenta. Oikealla on kolme pyhää kuningasta. Alhaalla vasemmalla on Sigfrid Aronus Forsius (toimi pappina Tammisaaressa 1600-luvulla), ja hänen vieressä pappi käsi koholla tähtipalloa kannatellen. Forsius oli myös astronomi, lasimaalauksessa pappi symbolisesti siunaa Forsiuksen  elämäntyötä. Keskellä olevassa lasimaalauksessa kreivi Gustaf Adolf Leijonhuvud Tammisaaren vanhan puukirkon pienoismalli kädessään. Oikealla pormestari Frans Höijer avain kädessään (hän lahjoitti lasimaalaukset kirkolle) ja piispa.
Pohjoispuolen kuori-ikkunan keskellä on kuvattu Kristus kävelemässä vetten päällä ympärillään kalastajia. Kalastajat symboloivat myös tammisaarelaista väestöä, joille kalastus oli aikoinaan tärkeä elinkeino. Alhaalla keskellä Kustaa Vaasan, Tammisaaren perustajan, poika Juhana III kaupunginoikeudet takaava paperikäärö kädessään. Hänen ympärillään suomalainen ja ruotsalainen sotilas. 
Saarnastuolin tiimalasit ovat säästyneet niin Isovihan ajasta kuin vuoden 1821 tuhoisasta tulipalostakin. Tiimalasit kuuluvat kirkon vanhinpiin kalusteisiin everstiluutnantti Appelbomin vaakunakilven ohella. Vanhat kirkot kertovat monenlaisia tarinoita paikkakunnan historiasta, siellä eläneistä ihmisistä ja heidän elämänkohtaloistaan. Vierailemalla kirkossa, voi saada myös käsityksen paikkakunnan merkityksestä maamme historiassa. 
Kirkossa vierähtikin melkoisesti aikaa, joten oli aika etsiä kahvipaikka. 
Sellainen löytyi Saunakadulta, 
varmaan yksi suosituimmista Tammisaaren kesäkahviloista Cafe Gamla Stan  klik!
Mansikkakakku oli maukas ja kahvi hyvää. Sattumalta olimme aivan oikeaan aikaan kahvilla, sillä tiistaipäivän musiikkiesitys oli juuri alkamassa. Tänä tiistaina vuorossa oli Trio Saludo. Olipa kerrassaan hieno kuunnella esitystä vanhojen omenapuiden katveessa istuen.
Esityksen lopuksi järjestettiin arpajaiset. En ollut uskoa korviani, kun kuulin voittaneeni ensimmäisen palkinnon, herkkukorin!
Iloisin mielin kävelimme takaisin autolle vanhojen puutalojen reunustamia katuja pitkin.
Ilmeisesti aamupäivän sade oli karkottanut matkailijat, 
harvoin oli vastaantulijoita, kaduilla sai kävellä ja kuvata ihan rauhassa.
Tammisaari on kuuluisa käsityöläisistään. Tämä perinne näkyy edelleen mm. katujen nimissä ja erilaisissa kylteissä. 
Nappasin Raippatorilla vielä viimeisen kuvan häpeäpaalusta. Paikalla olisi varmasti monta tarinaa kerrottavanaan. Tällä kertaa emme niitä jääneet enää kuuntelemaan, vaan käänsimme auton  kohti kotia tyytyväisin mielin päivän kokemuksistamme kauniissa Tammisaaressa.

ps. Tervetuloa Blue Tit Värjärin Padan lukijaksi:))

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kasvilavojen rehevyyttä


Palavatrakkaudet ovat hehkuneet jo parisen viikkoa perennapenkissä. Nyt myös kasvilavoihin istuttamani ruusupavut ovat aloittamassa kukintaansa. Mielihyvin punainen saa dominoida puutarhan väripaletissa, tykkään;)
Postasin aiemmin kesäkuussa klik! kolmesta uudesta kasvilavasta, joihin istutin vanhan perinteen mukaisesti kumppanuuskasveja; ruusupapua, maissia, kesäkurpitsaa ja auringonkukkia. Tästä yhdistelmästä voi hyvinkin käyttää nimitystä Neljä sisarta. Ruusupapu kiertyy ongelmitta kelottuneen katajan ympärille. 
Koska maissit kasvavat alussa melko hitaasti, istutin nopeakasvuisia auringonkukkia eläviksi tukikepeiksi ruusupavuille. Hyvin näyttävät viihtyvän yhdesä.
Ruusupavun kukat ovat kauniita. Pavut ovat syötäviä, joten ihan pelkkänä silmän koristuksena eivät ruusupavut puutarhassamme kasva.
Kesäkurpitsat viihtyvät myös kasvilavassa hyvin. 
Kerään kurpitsat jo pieninä, noin 10 cm mittaisina voileivän päällä syötäviksi. Isommat käytämme erilaisiin muhennoksiin, paistoksiin ja täytettyihin uunikurpitsoihin. 



 Auringonkukissakin on jo piskuiset nuput. Kukintaan on kuitenkin vielä aikaa. 
Puutarhavajan seinustalla on suojainen kasvupaikka ja niinpä maissit ovat kasvaneet ennätysvauhtia.
Lähinnä verkkoa kasvavat karhunvatukat olisi jo aika tukea.
 Maissien seuraksi kylvin sokerihernettä parisen viikkoa sitten. Mukavasti ovat lähteneet kasvuun.
Käyttämäni olkikate on ruista. Hyvin ovat rukiinsiemenetkin itäneet, ensivuonna lavassa lainehtii sitten piskuinen ruisvainio;)

Mansikkamaan laidassa olevassa Ikkunalavassa maissit ovat huomattavasti pienempiä kuin vajan seinustalla olevassa. Tästä näkee miten maissi tarvitsee lämpimän kasvupaikan menestyäkseen hyvin. 

Takapihan aumakompostin seinälle olen ripustanut ystävältä saadun seinävaatteen. Se on kudottu hamppulangasta, joten uskon sen kestävän muutamia kesiä myös ulkona, kunhan vain muistan ottaa sen aina talveksi pois.  Viikonloppuna kävimme puutarhamyymälän alennusmyynnissä. Löysin juuri haluamani kuparisaran (Carex buchananii) alesta. Hoito-ohjeiden mukaan kuparisara viihtyy parhaiten karussa ja hiekkapitoisessa maassa, missä ei ole märkyydestä haittaa. Meillä kuparisaran kasvupaikka ei ole sille ihanteellinen, joten nähtäväksi jää, miten se menestyy. 
Näkymä koivikosta aumakompostille. 
Tein kompostin päälle kasvupedin kesäkurpitsoille, yhdelle kasvihuonekurkulle ja muutamalle auringonkukalle. Katteena ruisolkea. 
Harsotunnelissa kasvu hyvässä alussa. Kasvihuonekurkussa on jopa pieniä kurkun alkuja. 
Juhannuksen alla tekemäni haasio on jo painunut melkoisesti. Eilen isäntä iski lisää rautatolppia kuusiaidan eteen tehtävää risuaitaa varten. Kun saamme risuaidan tehtyä, otan haasion pois ja laitan heinät katteeksi marjapensaille.
 Yöllä satoi melkoisesti, joten aamukierroksella maisema näytti vielä kovin harmaalta. 
Kulkiessani takapihan kuusien ohitse huomasin ilokseni kurren ruokailleen ahkerasti kuusenlatvassa. Miten kaunis punainen matto käpyjen suomuista onkaan tullut puutarhaan. 
Kiitos kurre!

 Tässä pientä puuhaa loppu viikoksi. 
 Myös marjat alkavat kypsymään,
punaherukat jo kerättävissä. 
Puuhastelujen lomassa on mukavaa kierrellä pihamaalla ihastelemassa heinäkuun kukkijoita. 

Joko Sinä olet aloittanut marjastuksen?