Helmi oli aivan ihmeissään tämän kaunottaren edessä. Sieniretkillämme löytyy aina silloin tällöin myös lakkakääpiä, täällä rannikkoseudulla niitä kasvaa paikoittain varsin runsaasti. Olen löytänyt lakkakääpiä kuusten lahokannoilta, vaikka kirjallisuuden mukaan se on valkolahottaja ja sitä esiintyisi etenkin tervalepän lahokannoilla ja rungoilla. Lakkakääpä (
Ganoderma lucidum) on yksivuotinen erittäin kaunis kääpälaji. Nuorena sen lakin kumpuileva yläpinta on keskeltä lakankeltainen reunoiltaan vaaleampi, muuttuen vanhetessaan kauttaaltaan tumman (oranssin)punaiseksi, sen kiiltävä kuori ja lakin reunaan kiinnittyvä punainen tukeva jalka auttavat lakkakäävän tunnistamisessa. Sitä on käytetty kansanparannuksessa vuosituhansia erityisesti sen immuunipuolustusta vahvistavien ominaisuuksien vuoksi. Monet nauttivat lakkakääpäkahvia tai -teetä illalla sen unen laatua parantavien ominaisuuksien vuoksi. Ymmärtääkseni luontaistuotekaupoissa myytävät lakkakääpävalmisteet on tehty etupäässä Kiinassa ja Japanissa viljellyistä lakkakäävistä. Moni tunteekin lakkakäävän varmaan paremmin nimellä reishi tai Jumalten yrtti.
Hieman googlettamalla löysin hauskan kahden nuoren miehen perustaman
Lakkakääpä blogin, missä he kertovat lakkakääpien kasvatuksestaan.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan Lakkakääpä blogin tapahtumia. Itseäni kiinnostaisi kovin okrakäävän kasvatus lankojen värjäämistä varten. Sieniseuran sivuilta löytyy Veikko Hintikan artikkeli
sienien kasvattamisesta ja siinä on hieman myös okrakäävän kasvattamisesta. Ihmisellä pitää olla unelmia ja haasteita, vierivä kivi ei sammaloidu;)
Helmi ei niinkään jaksanut innostua käävistä, orakkaista saatika samettijaloista, hänelle maistui puolukat:))
