Välipäivinä oli mukavasti aikaa istahtaa kutimen ääreen. Tytär halusi uuden pipon itselleen. Hän onnistui löytämään vielä muutamia mieleisiä vyyhtejä lankakoristani pipoa varten.
Innostuin kutomaan kolme pipoa luonnonväreillä värjäämistäni villalangoista. Tyttärelle kaksi ja isännälle yhden. Kuviomallina käytin perinteisen revontulet kudinmallin pohjalta Revonkipunat-lapasmalliin sommittelemaani kuviokertaa.
Omaan pipoonsa tytär halusi hieman löysemmän tupsun. Iskän pipoon tytär teki perinteisen tupsun.
Villalanka voi aiheuttaa herkkäihoisille kutinaa, joten pipon otsaa vasten tulevan resoriosan kudoin merinovillasta ja kääntöreunan harmaan osan samettijaloilla värjätystä suomenlampaan villalangasta. Keltainen on värjätty tiikerinkaunosilmillä. Tummempi, sinapinkeltainen lanka, on kaksoisvärjätty, ensin koivunkuorella ja sen jälkeen tiikerinkaunosilmillä. Punainen on värjätty krappijuurella ja sininen itsekasvattamallani morsingolla.
Tyttären pipon resorin kudoin samaan tapaan kuin isännänkin, otsaa vasten tulevan resorin merinovillasta ja kääntöreunan sinapinkeltaisella (kaksoisvärjätty, ensin koivunkuorella ja sen jälkeen tiikerinkaunosilmillä).
Tytär halusi myös uudet Revonkipuna-lapaset itselleen. Niitä varten minulla ei ollut enää yhtään 2-säikeistä punaista lankaa valmiiksi värjättynä, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä värjäämään uusia lankoja lapsia varten vuodenvaihteessa. Myös tiikerikaunosilmillä värjäämäni langat olivat vähissä, joten päätin värjätä myös niitä lisää. Kasvatan itse tiikerinkaunosilmiä ja kuivatan kukat näitä värjäyksiäni varten.
Tässä orrella värjäämäni langat oikealta lukien: 1. vyyhti veriseitikin jälkiväri, 2. vyyhti veriseitikki, 3. vyyhti tiikerinkaunosilmä, 4. vyyhti tiikerinkaunosilmä (harmaa villalanka), 5. vyyhti paatsamanmarjat 6. vyyhti paatsamanmarjat (harmaa villalanka).
Luonnonväreillä värjääminen tuottaa usein mukavia yllätyksiä, niin tälläkin kertaa. Minulla oli vielä pakastimessa hieman jäljellä neljä vuotta sitten kerättyjä korpipaatsamanmarjoja odottamassa väripataan pääsyä. Olen värjännyt aiemmin tuoreilla paatsamanmarjoilla kauniita havunvihreitä villalankoja. Nytpä en näillä pakastetuilla marjoilla saanutkaan tavoittelemaani vihreää, vaan enemmän tai vähemmän sinisiä lankoja! Vasemmalla olevat kerät ensimmäisestä keitosta, tummempi alunperin harmaa lanka ja hieman vaaleampi valkoinen lanka. Oikealla olevat kerät, ylempi 1. jälkiväri ja alepi 2. jälkiväri.
Värjäämäni langat pääsivät heti kuivutuaan puikoille. Kudoin niistä kahdet Revonkipunat tyttärelle.
Näitä hieman isompia lapasia hän käyttää aluslapasten kanssa kovilla pakkasilla.
Musta luonnonväristä suomenlampaan villalankaa. Muut langat olen värjännyt seuraavasti: veriseitikin 2. jälkiväri (vyyhti aiemmin värjätty punavyö- ja violetiseitikeillä), sininen paatsamanmarjoilla, sinapinkeltainen tiikerinkaunosilmillä, punainen veriseitikillä, vihreänkeltainen tiikerinkaunosilmällä.
Nämä sirommat Revonkipunat riittävät leudompina talvipäivinä pitämään kädet lämpiminä.
Lapasten resorin kudoin tällä kertaa kaksivärisenä 2 o 2 n joustinneulosta. Värimaailma on samanlainen kuin ylemmissä lapasissa, olen muuttanut vain kuviointia.
Alkuvuoden väri-iloittelu ei rajoitu pelkästään väripadan ympärille, vaan olen ehtinyt käymään isännän kanssa myös Nanna Suden retrospektiivisessä In the Moods taidenäyttelyssä Salon Veturitallissa. Näyttely on muuten tänään viimeistä päivää auki ja sen jälkeen Veturitalli sulkee koko kevääksi ovensa remontin vuoksi.
Tässä kuvakaappaus itse taiteilijasta hänen museossa esitetystä esittelyvideostaan.
Suden työt ovat suurikokoisia ja tunteisiin vaikuttavia. Monet näyttelyssä esillä olevat työt ovat hyvin värikylläisiä ja niistä oli helposti havaittavissa erilaisia värikausia. Löysin paljon tuttua hänen värimaailmastaan, pidin siitä todella. Pidin myös siitä, että hänen maisemansa ovat kuin mielenmaisemia, eivät tarkkarajaisia kuvauksia. Niissä voi kulkea vapaasti ilman todellisuuden painolastia.
Hänen silkille tekemänsä työt olivat ihanan kevyitä ilmaisultaan ja niiden värimaailma hiveli silmiäni.
Vuodelta 2008 oleva työ Nainen ja hänen auransa, teki minuun suuren vaikutuksen.
Vuodelta 2016 oleva työ Vapiseva aurinko sai isännänkin vapisemaan;))
Nanna Suden näyttely oli yhteisnäyttely Canal Cheong Jagerroosin kanssa. Häneltä oli esillä mm. erilaisia installaatioita. Tässä Canalin installaatio "Kelluva saari - musta" Veturitallin tornin ylimmässä kerroksessa. Myös Canalin työt olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Viimepäivinä mekin olemme saaneet hieman lisää lunta. Pihamaalla näyttää nyt niin talviselta. Nappasin kuvan loppuviikosta juuri ennen sinisen hetken laskeutumista. Parhaillaankin sataa kevyesti pakkaslunta, joten on hyvä hetki lähteä hiukan ulkoilemaan.
Mukavaa talvipäivää Sinulle, oli mukavaa kun piipahdit vieraisilla blogissani!
