maanantai 29. joulukuuta 2014

Enkelikellon kilistessä

 
Enkelikellon kilistessä nautin hämäränhyssystä ja kupillisesta inkivääri-lakkakääpäteetä. Ei auttanut tonttujen vartiointi, possu on popsittu parempiin suihin. Rääppeistä jo hernekeittokin keitetty välipäivien herkuksi.
 
Kiitollisena muistelen hämärtyvän joulupäivän sinistä hetkeä, kävelyretkeä joen ahteella,
aurinkoa ja pulkkamäen riemua.
Taas kerran amaryllikseni avautuivat vasta joulun jälkeen,
mukavaa niistä on toki vieläkin nauttia sukkaa kutoessa. Helmin tassuun taitaa tulla liian iso;)

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Helmin uusi kaveri

Helmi menetti reilu vuosi sitten parhaan koirakaverinsa Titon, upean rottweileruroksen. Monet mahtavat retket ehdimme kaikkien yhteisten vuosien aikana tekemään. Kauaa ei koiraihmiset halua olla vailla parasta kaveria, niinpä ystäväni hankki syksyllä labratorinnoutajan pennun, Tänään Amigo oli toista kertaa vierailemassa Helmin luona. Kävimme Satumetsässä lenkillä ja meno oli vallan riehakasta:))
Kuten näkyy täällä edelleen odotellaan lunta. Opiskelijatyttö tuli iltapäivällä Kuopiosta joulua viettämään ja kertoi saaneensa nauttia jo hieman kauniista lumisesta maisemasta. Tuntui tosi hullunkuriselta katsella heidän autonsa takapellillä olevaa lumikerrosta!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Koti sonnustautuu jouluun vähitellen

Olen virkannut ja kovettanut vesi-puuliimaseoksella erilaisia tähtiä kodin joulukoristeita varten. Tänään yksi pääsi kasvihuoneen oveen tekemääni kranssiin ja toinen sammalkuusen latvatähdeksi punaisella puuhelmellä somistettuna. 
Isäntä hieman mutrutteli, koska ei sopinut juomaan iltapäiväkahviaan pöydän ääreen. Käytin tuota kuvan etualalla näkyvää tötteröä sammalkuusen pohjana. Säästän kaikki käsityölangoista jäävät rullat askarteluja varten. Niistä syntyy myös hauskoja tonttuja villapartoineen. 

Pitkästä aikaa aurinko paistoi ja oli tosi mukavaa puuhastella hieman pihallakin. 
 
Huovutin muutamia sydämiä myös piristämään keittiön valkoisia pitsiverhoja.
Äitini on virkannut nämä verhot yli 30 vuotta sitten. Voit arvata niiden olevan minulle kovin rakkaat, raaskin pitää niitä tätä nykyä enää vain jouluisin ikkunassa.
Perinteisesti jäkälää on käytetty ikkunoissa ulko- ja sisälasien välissä pitämässä poissa laseihin tiivistyvää kosteutta. Minulla on edelleen tapana laittaa keittiön ja eteisten ikkunoiden väliin pallerojäkälää pestessäni ikkunat jouluksi, vaikkei mitään huurtumisongelmaa olekkaan. Muistan lapsuudestani kuinka naapurin mamma laittoi jäkälien sekaan aina jouluksi myös tonttuja ja pieniä koristekärpässieniä. Siinä oli varmaan melkoinen homma, koska siihen aikaan ikkunat oli tiivistetty sisäpuolelta ikkunaliimapaperilla ja ne piti repiä pois, että sai laitettua koristeet jäkälien sekaan.  Minä pääsen nyt paljon helpommalla:))
Ulko-oveen teimme kranssin yhdessä isännän kanssa. Hän leikkasi vanhasta tervatusta laudasta minulle sydämen puolikkaat, jotka sitten sidoin rautalangalla toisiinsa. Tervattu lauta on peräisin lapsuudenkotini puretusta navetasta. Kranssin pohjan tein kanaverkosta. Katajanoksat ja puolukanvarvut kiinnitin tervanarulla, joten ihana tervantuoksu ottaa tulijan vastaan. Sain idean kranssin nimeksi, Sopu tilaa antaa, kiinnittäessäni siihen huovuttamani sinitiaisen ja punatulkun. Kaipaan kovasti punatulkkuja, ne ovat minulle varpusten ohella joululintuja ja koska lyhteelle niitä ei ole ilmestynyt enää vuosiin, oli pakko huovuttaa edes yksi kranssiin.


Värikollaasi Kotona ja mailla vierahilla


Tehdessäni kransseja keittiönpöydän äärellä silmäni osui seinällä olevaan ristipistotauluun, hoksasin siitä löytyvän viikon värejä. Virkatun tähden salaisuus selviää seuraavasta postauksesta. Aviisista luin taas kerran, ettei kinkkurasvoja pidä kaataa viemäriin. Siitä muistui mieleeni Turkissa ottamani kuva kylpylän kalkkeutuneesta vesiputkesta. Oiva muistutus silloin tällöin tehtävän puhdistuksen tarpeellisuudesta:)) 

Täältä löydät lisää syystalven värit 209 kollaseja.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Wanhan ajan joulutori su 14.12.2014

Pari viikkoa on kulunut kuin siivillä valmistellessani tuotteita värjäämieni lankojen lisäksi Wanhan ajan joulutorille. Joulutorilla on myynnissä paikallisten käsityöläisten ja taiteilijoiden tuotteita, Lucia-neito eiintyy klo 14 ja tietysti myös Joulupukki on paikalla nyt kun saimme hieman luntakin maahan. Joulutori pystytetään Saloon Meritalon museon luokse, Moisionkatu 18. Tapahtuman järjestää Salon Soroptimistit. Myyjien maksamat paikkamaksut käytetään hyväntekeväisyyteen. 


Viime päivien sateista ja kovasta tuulesta huolimatta olemme onnistuneet myös hieman retkeilemään Helmin kanssa. Alavalla jokiniityllä vesi oli noussut polulle asti, joten ei auttanut muu kuin ottaa vanha konsti käyttöön, muovikassit kenkien suojaksi, ja hyvin pelitti:))

ps tervetuloa Jose mukaan värjärin puuhia seurailemaan

tiistai 9. joulukuuta 2014

Värikollaasi Wool inspiration



Värikollaasi 208
Täältä löydät lisää syystalven värejä.

Taas kerran villa inspiroi minua värikollaasin teossa. Kalsea ilma sai hakemaan varastosta villapuseron ja siitä löytyikin pari haetuista väreistä. Puserokuvan alareunassa näkyy äitini virkkaamasta hartiahuivista pieni kulma. Vuosikymmenten saatossa alunperin valkoisesta villalangasta virkattu huivi oli jo kovin tummunut, joten värjäsin huivin syyskesällä tiikerinkaunosilmillä kauniin oranssiksi. Isäntä on ahkerasti vyyhtinyt värjäämiäni lankoja viikonlopun myyjäisiä varten. Vyyhdinpuusta löytyi tuo kolmas tumma viininpunainen sävy, jota en onnistunut tallettamaan oikean sävyisenä villalangoistani. Itseoikeutetusti heppatytön kollaasiin pääsi myös luonnonväreillä värjätyistä villalangoista kudottu turkkilainen villalankamatto ja kutomani pipo.

lauantai 6. joulukuuta 2014

Kaikille maamme veteraaneille kiitos


Itsenäinen Suomi juhli 5 vuotista taivaltaan oman isäni syntyessä. Nuorukaisena hän monien muiden tavoin puolusti maamme itsenäisyyttä. Kiitollisena nostimme siniristilipun salkoon kaikkien sotaveteraaniemme kunniaksi.

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa  Teille kaikille

sytyttäkäämme kynttilät ikkunoille

ps osallistuin tällä kuvalla valokuvatorstain haasteeseen 347 itsenäisyys.


torstai 4. joulukuuta 2014

Hieman erilainen pyöröliivi

 
Kun aurinko leikkii kanssamme kuurupiiloa, niin päätin virkata muutaman iloisen pyöröliivin harmauden piristykseksi.  Muokkasin perinteisestä pyöröliivimallista kaksi uutta versiota, kapea kauluksisen ja ilman kaulusta olevan. Kuvassa olevan kapeakauluksisen liivin sain eilen valmiiksi, kauluksetonkin jo työn alla.   
 

Virkkaan pyöröliivejä luonnonväreillä värjäämistäni langoista. Kuvassa olevan liivin langat olen värjännyt keskiympyrästä lukien: veriseitikki (suklaan ruskea), morsinko (sininen), tiikerinkaunosilmä (sinapinkeltainen), punavyöseitikki- krappijuuri kaksoisvärjäys (punainen), männynsuomuorakas (siniharmaa), tiikerinkaunosilmä (kellanvihreä), tiikerinkaunosilmä (oranssi).


Kaunis aurinkoinen iltapäivä houkutteli ulkoilemaan. Helmi oli niin innoissaan lenkistä, että kantoi kotiin jätti kiven palkaksi. Helmi on ihan höpönö kivien perään. Hän kantaa kivet sisälle ruokakipponsa viereen. Kauniit kivet pääsee takanreunukselle tai ikkunalaudalle, Tämä kivi löysi paikkansa taloa ympäröivästä kiveyksestä.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Värikollaasi Omin käsin


Viikon värikollaasi "Syystalven värit 207". Täältä löydät lisää.
Viikonloppuna vierailulla olleen  Doris kisun silmistä löytyi yksi haetuista väreistä ja turkista toinen. Kollaasiin pääsi myös jäinen autonikkuna, morsingolla värjätyt langat sekä ihanan pehmeästä villalangasta kudottu huivi.
Tässä kollaasin huivi kokonaisuudessaan.  

Koskakohan oikein ehtisin päivittämään käsityö- ja värjäyssivustojani. Tämän vuoden aikana olen kutonut esim. tämän tyyppisiä miesten slipovereja 8 kpl.


maanantai 24. marraskuuta 2014

Viikko auringossa

Voiko ihanampaa loman aloitusta olla kuin herätä aaltojen loiskintaan ja nähdä silmiensä edessä kaunis Välimeri? Saimme viettää koko kauniin aurinkoisen päivän rannalla uiden lämpimässä meressä.
Heti toisena lomapäivänä suuntasimme kohti UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1988 julistamaa Pamukkalea ja Hierapolisia eli "Pyhää kaupunkia". Ihmiset uskovat alueen kuumien lähteiden parantavaan voimaan yhä edelleen. Pamukkale on muodostunut kalkkikivikerroksista. Pamukkale tarkoittaa turkiksi puuvillalinnaa, mikä on osuva nimi paikalle. Lukuisista kuumista lähteistä virtaava lähes 50 asteinen kalkkipitoinen vesi valuu hitaasti alas noin 100 metristä kalkkikiviseinämää muodostaen kauniita tippukiviä ja terassimaisia valkoisia tasanteita vesialtaineen (tavertiineja). Itselleni, kuten varmaan monelle muullekin, tämä ihastuttavan kaunis luonnonmuodostelma toi mieleen jäätikön.  
Hierapoliksen kupeessa sijaitsee yksi maailman suurimmista kuolleiden kaupungeista, nekropoleista. Sen hautamuistomerkit, kummut, sarkofagit sekä talohaudat roomalaiselta, hellenistiseltä ja varhaiskristilliseltä ajalta, ovat vaikuttava elämys. Alueella on kolme laajaa hautausmaata, joista suurin käsittää yli 1000 hautaa. 
Oppaan mukaan useimmat turistiryhmät viedään busseilla suoraan Pamukkalen tasanteelle ja näin ollen läheskään kaikki alueella vierailevat eivät pääse nauttimaan ikimuistoisesta kävelyretkestä läpi kuolleiden kaupungin.  
Astuimme Hierapoliksen kylpyläkaupunkiin kolmikaarisen portin, Domitianuksen kaaren kautta. 
Kävelimme pitkin marmoripäällysteistä Pylväikkökatua, jota reunustamaan arkeologit ovat pystyttäneet rivin marmoripylväitä muistuttamaan kaupungin entisestä loistosta. Oppaan mukaan Hierapolis oli antiikin aikana kukoistava kylpyläkaupunki ja terveellisen elämän keskus, missä sijaitsi lukuisia kylpylöitä ja teattereita. Se oli myös merkittävä uskonnollinen keskus temppeleineen. Vuosisatojen saatossa kaupunki on vaurioitunut lukuisissa maanjäristyksissä, mutta se rakennettiin aina uudelleen kunnes vuoden 1334 maanjäristyksessä se tuhoutui täysin ja asukkaat hylkäsivät sen.

Viime vuonna uutisoitiin laajasti italialaisen arkeologin löytäneen helvetin portin muinaisesta Hierapoliin kylpyläkaupungista. Roomalaisessa mytologiassa Pluto tarkoittaa niin kuoleman jumalaa kuin tuonpuoleistakin, jonka vastine kreikkalaisessa mytologiassa on Haades. Kuoleman jumalan temppeli ja portti alas kuoleman valtakuntaan oli vielä noin 300 vuotta ajanlaskumme alusta merkittävä nähtävyys ja kulttipaikka, kunnes kristinuskon leviämisen myötä paikan suosio hiipui, luola täytettiin kivillä ja vähitellen sen sijaintikin unohdettiin. 

Opas kertoi miten papisto oli käyttänyt hyväkseen seremonioissaan luolasta nousevia vulkaanisia, myrkyllisiä höyryjä, tukahduttavaa hiilidioksidia ja mm. harhanäkyjä aiheuttavaa rikkivetyä. Höyryt olivat olleet niin myrkyllisiä, että niihin lentäneet linnut kuolivat välittömästi ja hieman kauempanakin oleilevat ihmiset alkoivat nähdä harhanäkyjä. Luolan sisäänkäynnin yläpuolelle oli rakennettu katsomo, josta saattoi seurata pappien suorittamia seremonioita. Pyhiinvaeltajille myytiin pikkulintuja, joita he saattoivat heittää höyryihin kuolemaan samalla kun höyryistä humaltuneet papit uhrasivat Plutolle härkiä johtamalla ne luolaan ja vetämällä ne sitten kuolleina sieltä pois. Papit saattoivat yleisön hämmästykseksi jopa mennä luolaan sisälle ja tulla takaisin hengissä, väittäen olevansa immuuneja kaasuille. Todellisuudessa he pidättelivät hengitystään välttäen näin myrkyllisten kaasujen vaikutuksen. 

Nyt olin noin 30 metrin päässä tästä helvetin portista, lähemmäksi en kuitenkaan rohjennut astua, vaan jatkoin matkaani ylös vuorenrinnettä kohti 100-luvulla rakennettua teatteria.

Lukuisilla patsailla ja reliefeillä koristeltuun teatteriin on mahtunut noin 20 000 ihmistä!

Kaikesta kävelemisestä jalat tuntuivat jo raskailta, joten oli sopiva hetki ottaa kengät pois hetkeksi ja nauttia elvyttävästä jalkakylvystä. Niin virkistävältä se tuntui, että taidan hivenen uskoa veden parantaviin ominaisuuksiin;)

Oppaan mukaan Pamukkalen vettä on seudulla hyödynnetty jo ammoin villan värjäyksessä ja alue on tunnettu edelleen kudontateollisuudestaan ja tekstiilikaupasta. Ei siis ihme, että turistiryhmät pääsevät tutustumaan myös A-R Halicilikin mattotehtaaseen. Löysimmepä mekin tehtaan suuresta valikoimasta mieluisan foss eli jätesilkistä tehdyn pikkumaton WC:hen. Emme ole aikaisemmin käyneet Turkissa ja maan kaupankäyntitapa tuntui aluksi hieman oudolta. Hinnat on nostettu pilviin ja niistä saa helpostikin tingittyä 60-70 % pois kunhan vaan malttaa istua teekupposesta nauttien myyjän kanssa tarpeeksi kauan.

Toinen retkemme kohdistui lähellä Antalya sijaitsevaan Pergen rauniokaupunkiin. Matkalla pysähdyimme lounaalle Antalyaan aivan ihastuttavaan ravintolaan, josta oli  huikean kaunis näköala vanhaan satamaan. Ruokaillessa saattoi seurata toinen toistaan kauniimpien purjelaivojen saapumisia ja lähtöjä risteilylle. 
Lounaan jälkeen teimme pienen kävelyretken satama-alueelle ja kiertelimme vanhan kaupungin kapeita basaarikujia. Tarjolla oli paljon kauniita käsitöitä, mutta myös pelkkää rihkamaa.
 Arvellaan, että Pergen rauniokaupunki olisi perustettu joskus Troijan sodan (ehkä 1300 -1200 eKr.) jälkeen, kuten moni muukin kreikkalainen kaupunki, mutta ilmeisesti paikalla on ollut asutusta jo 2000-luvulla eKr. Pergessä on tehty arkeologisia kaivauksia Istanbulin yliopiston toimesta vuodesta 1946. Se olikin helppo uskoa, sillä lukemattomat pylväät kohosivat uljaina korkeuksiin, helleenien ja roomalaisten valtakausilla rakennetut portit uhkuivat oman aikansa loistokkuutta, mutta runsaslukuisia olivat ne kivikasat ja marmoripaadet, jotka yhä odottavat oikeata sijoitustaan. Monia Pergestä löydettyjä hienoja patsaita, loisteliaita sarkofageja ja muuta irtainta on siirretty Antalyan arkeologiseen museoon. 

Tutustuimme ensimmäisenä kylpylään, joka on kuulema yksi parhaiten säilyneitä kreikkalais-roomalaisia kylpyläkokonaisuuksia Turkissa. Raunioissa oli hyvin tunnistettavissa kylmä huone (frigidarium), lämmin huone (caldarium) ja kuuma huone (tepitarium), joiden lämmitykseen käytettiin lattian alla kiertävää kuumaa ilmaa.

Lattia on lähes 2 metriä korkeiden tiilisten tukipylväiden päällä ja sen alla olevaan tilaan lämpö on saatu puita polttamalla. Puita on tarvittu veden lämmittämiseen valtavia määriä. Eipä ihme, että lähitienoon vuorenrinteet ovat edelleen puuttomia.

Kuljimme ikiaikaisten marmoripaasien sivuitse kohti toria eli agoraa. Torilla on yhä nähtävissä kauppakojujen paikat. Vierekkäiset kojut avautuivat vastakkaisiin suuntiin, kätevää kaupanteon kannalta. Paikoilleen on jätetty kalakauppiaan ja lihakauppiaan kauppapaikan "kyltit", valtavat marmoripaadet, tuotevalikoimaa osoittamaan. 
Kuvassa lihakauppiaan puukko ja koukku.
Pitkä ja leveä kauppakatu antaa hyvän kuvan kaupungin tärkeydestä aikanaan ja myös siitä miten nerokas vedenjakelu siellä oli jo yli 2000 vuotta sitten.  Yli 300 metriä pitkää pääkatua reunustavat molemmin puolin pylväskäytävät ja kadun keskellä on kivillä katettu vesiväylä, joka saa alkunsa taustalla näkyvän vuoren juurelta. Vesi virtasi vuoren kupeessa olevan Kestros-patsaan alapuolitse altaaseen ja sieltä alas keskikanavaan viilentäen kaupunkia. Kanavaa oli kohotettu ja varustettu kivitulpilla. Vesi valui noin 8 metrin välein sijainneiden esteiden yli ja puhdistui, kun se valui altaasta toiseen. Mikäli tulppa laitettiin paikoilleen estämään vedenvirtaus maanalaiseen säiliöön, vesi tulvi kanavasta kaduille, jotka voitiin näin kätevästi pestä. Nerokasta, eikö vain?

Perge on pääasiassa rakennettu paikallisesta kiviaineksesta, marmoria on käytetty vähemmän kuin esim. Efesoksessa, joten se ei ole säilynyt niin hyvin tai ole aivan niin loisteliaan näköinen mitä Efesos on. Minuun se teki kuitenkin suuren vaikutuksen. Piti ihan riisua kengät pois, jotta sain tuntea sileäksi hioutuneet katukivet jalkojeni alla. Samoilla kiveyksillä on aikoinaan astelleet myös mm. apostolit Paavali ja Barnabas!

Rauniokaupunkien ja shoppailun jälkeen oli mahtavaa kuljeksia myös nauttimassa kauniista puutarhoista,
auringon lämmöstä ja uimisesta:))

perjantai 14. marraskuuta 2014

On sopiva hetki

sytyttää valot.
Osallistuin viime viikolla käsityökeskuksen järjestämälle valotalo kurssille. 
Tein kotona vielä myös pylväsvalaisimen sekä modifioin valotalomallista omannäköiseni.

Valokuvatorstain 344. haasteena hetki. Täältä löydät lisää valokuvauksellisia hetkiä.


on yön pimein hetki
viivähdän luonasi ajatusten siivin

kuin salaa ohimosi ovat harmaantuneet
siitähän on vain hetki
kun olimme nuoria

kaipaan kainaloosi
vieläkin
hetkessä kipuan ylös
natisevat portaat

 Runotorstaissa runoillaan hetkestä.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Kekri, halloween, Pyhäinmiestenpäivä, perinteet sekoittuvat ja muuttavat muotoaan



Sadonkorjuun päättymistä vietetään eri tavoin, yhteistä lienee ystävien ja läheisten kanssa juhliminen herkkupöytien äärellä leikkimieltä unohtamatta. Vainajien muistaminen on koettu tärkeäksi, entisaikoina runsaasta sadosta riitti aina myös kalmistoihin vietäväksi. Talon eläimetkin saivat kekrinä erityisiä herkkupaloja. Talonpoikaiskulttuurin sivustolta löytyy monenlaista mielenkiintoista ja vinkkejä liittyen kekrin viettoon.  
Meillä vietetään kekrijuhlaa, mihin liittyy edesmenneiden läheisten ja eläinystävien muistaminen olennaisena osana. Kekrijuhlaa varten olen perinteisesti siivonnut pihaa ja kunnostanut eläinystäviemme haudat. Pihamaahan on haudattu kotikissat Miisu ja Pikku-Musta sekä Heimo heppa, joita muistamme herkkupaloin. 

Kimpun verran kauniita syysastereita löytyi vielä perennapenkistä.
 
Illansuussa sytytimme Helmin kanssa lyhtykynttilän. 
 
 Jöntte ilmestyi paikalle vasta myöhemmin. On kekriaterian aika.
ps osallistun viimeisellä kuvalla valokuvatorstain haasteeseen 342. ruoka

Hyvää kekriä ja
Pyhäinmiestenpäivää itsekullekin