Viikonloppuna olemme saaneet nauttia kauniista aurinkoisista päivistä. Ensilumi satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pihalla kaikki näyttää niin erilaiselta, juuri sellaiselta kuin olen toivonutkin. Pihamaan metalliset somisteet tulevat ihan eritavoin esille lumen aikaan. Vanhoihin kärrynpyöriin tuskin kiinnitää huomiota sulan maan aikaan. Saatuaan lumikuorrutuksen, ne pääsevät oikeuksiinsa.
Samoin köynnösseinämän herkät sydämet tulevat parhaiten esiin juuri lumisina.
Tätä metallista angervopensaan tukea tuskin näkee kesällä, kun sen edessä kasvavat pionit ovat lehdessä. Oikealla näkyvä punainen tuki on pionia varten.
Kaunis on ranka-aitakin saatuaan hennon lumipeitteen.
Aurinkoiset päivät ovat houkutelleet ulkoilemaankin.
Tänään kuljimme isännän kanssa jokivarressa ihailemassa lumisia maisemia. Vesi on tavallista korkeammalla viime viikon runsaiden sateiden jälkeen. Koski pauhaa vapaana vielä monta viikkoa.
Muutamien asteiden pakkaset eivät riitä jäädyttämään jokea.
Ahteilla kasvavat puut peilautuvat kauniisti joen pinnasta.
Täplä ja Raita olivat aluksi hieman kummissaan lumesta. Menoa se ei kuitenkaan haitannut. Tänään jo uskaltauduttiin tutkimaan takapihan metsikköä. Yritin houkutella pentuja kiipeämään puihin, mutta se ei vielä kiinnostanut. Joka puolelta kuuluu paljon kiinnostavampia ääniä, mitä pitää tarkasti kuunnella.
Raita bongasi pikkuvarpusia korallikanukassa. Häntäkin oikein pörhistyi moisesta!
Reilun ½tunnin ulkoilun jälkeen uni maistui, kun ensiksi masu oli täytetty tuoreella possunsydämellä.
Unien jälkeen oli mukavaa viel loikoilla lampaantaljalla ihan lähekkäin.
Mitäköhän mamma koko ajan tuon kameran kanssa häärää?
