Ulkoilmaelämää & muhvi-kämmekkäät

Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli ulkoilemaan. Hiihtämään on tehnyt mieli jo monta päivää, lunta vain niin vähän, että peltojen yli hiihtäminen ei tee hyvää suksenpohjille.  Puolisen kilometriä sänkipellolla ja sitten pääsemme joenrantaan, missä jo hieman enempi lunta. Koiran kanssa kun ulkoilee, niin on parempi olla umpihangen kulkijoita, ei tule turhaa sanomista ladun sotkemisesta.

Jokiuoma on kaunis, koski virtaa osittain vieläkin vapaana huolimatta jo useamman päivän jatkuneista kovista pakkasista. Hyytävä kylmyys iski heti luihin ja ytimiin hiitäjän joutuessa varjoon. Helminkin on aika ajoin lämmiteltävä tassujaan.

Raikas ulkoilma ja luonnon kauneus saa ajatuksen luistamaan, muutama hauska käsityöideakin pälähti päähäni.

Löysin eilen kirjastoreissulla mielenkiintoisen neulekirjan, Solveig Hisdalin  Kuviot silmukoiksi, nostalgisia neuleita, Otava 1999. Kirjan takakannesta lainaten "Norjalainen tekstiilitaiteilija Solveig Hisdal on työstänyt näyttävän neulekokoelman, jonka ideat ovat lähtöisin Norjan rikkaasta museoaarteistosta. Jokaisesta neuleesta esitellään neuleen syntyyn vaikuttanut vanha kangas, kansanpuvun päähine tai muu museoesine." Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja kaunis katsella. Kirjassa esitellyt muhvi ja rannekkeet inspiroivat minut suunnittelemaan muhvi-kämmekkäät.  Virkkuukoukulla tehtyä- sivustolta löytyy tarkempaa tietoa kämmekkäistä. 

Valokuvatorstai 269. haaste

 Vuoden 2013 ensimmäinen torstaihaaste on kolmetoista. Värjärinä en voinut vastustaa vyyhtieni kuvaamista tähän haasteeseen. Viikossa olen saanut padoistani lankoihini yhteensä kuuttatoista eri värisävyä. Harmikseni en saa kuviin värisävyjä taltioitua oikein esim. kuvassa keskellä oleva vyyhti on oikesti kauniin tumman ruskea ei hailukan violetti kuten kuvassa.

Omenapuunoksilla orrella roikkuu kolmetoista eri väristä vyyhteä vastauksena haasteeseen.

Joulumyyjäiset Salon VPK:n talolla

Aamulla astuessani Puotiin valitsemaan tavaroita joulumyyjäisiin silmiini osui ensimmäisenä sirkeäsilmäiset meikkityttöni huivihyllyllä. Tällä kertaa he pääsivät mukaan, miten viehkeästi Vaalea Blondini esittelikään asikkaille kaunista Wendy frills langasta kudottua huivia! Isäntä karstasi illalla ison korillisen krappijuurella värjäämääni villaa. Hyvä niin, koska muutama asiakas sai hankittua ihanan pirteitä varpaanvälivilloja :)) Kootessamme tavaroita kotiinlähtöä varten paikalle ilmestyi perhokalastuksen harrastaja. Hän sai mukaansa tukut kaipaamiaan rakenneaineita perhoihinsa. Jos en ihan väärin muista, niin vaaleanpunainen villa houkuttaa lohia, oranssi ja musta harjuksia ja taimenia. Olipa todella mielenkiintoista kuunnella hieman perhojen teostakin, aikamoista taito vaativaa hommaa sekin. Perhorakentaja kaipasi fluoresoivaa lankaa, niin värjärikin! Olisihan aivan upeaa, jos UV-lamppujen valossa lanka loistaisi, ei siinä mitään muuta ylimääräistä kimmallusta silloin kaipaisia puseroonsa. Tietyissä seitikeissä ja karhunkäävässä on itseloistavia, fluoresoivia väriaineita. Löysin puolukassa ollessani syyskuussa muutaman pienen karhunkäävän vanhan männyn juurakosta. Nyt ne odottavat pakkasessa värjäyspataan pääsyä ja saavat odottaakin siihen asti, kunnes saan koottua hieman lisää kääpää. Helpoin ja varmin tapa tarkistaa, että on löytänyt itseloistavan sienen, on käyttää UV-lamppua. Tästäpä syystä värjärin toivelistalla joulupukille onkin pieni UV-lamppu Martta Wendelinin vuosikalenterin lisäksi!

Muutama ihmetteli, mihin värjärin leitsu oli jäänyt. Paloasemalla kypärä ja paloletkut sopivat mielestäni paremmin asusteiksi, siksipä hattuhyllystä valikoitui palmikkokypärähattu pitkillä leteillä varustettuna päänsuojaksi tällä kertaa;))

Naapuripöydässä oli myynnissä ihania karjalanpiirakoita, tekijän oman äidin oppien mukaan leivoittuina. Todella hyviä, ostin kotiinviemisiksi muutaman pussin ja hälytin etukäteen Sinipiikaseni tekemään valmiiksi munavoita. Hän oli innostunut leipomaan myös joulutorttuja. Ihana tuoksu tuli jo kotiovella vastaan myyjäisistä palaavaa. Tätä äippä osaa arvostaa:))

Päivän askareita 5

 Yöllä oli satanut lunta ja ilma oli viilentynyt selvästi eilisestä. Tuuli oli aikamoista, mikä lisäsi vielä pakkasen purevuutta. Suosiolla päätin siirtyä jatkamaan värjäyspuuhiani Puotiin Porin Matilla. Hiukkasen tiukkaa teki saada kamiinan päälle mahtumaan sekä iso kattila että ämpäri. Vuorossa oli kokenillilla eli kilpikirvalla värjääminen. Ehkäpä joilleikkin lukijoistani kilpikirvan väri on tutumpi jostain toisesta yhteydestä kuin värjäämisestä.

Sisällä värjääminen on siinä mielessa mukavampaa kuin ulkosalla, että väriliemiä keitellessä ja värjätessä voi puuhastella samalla muitakin asioita. Orsilla on odottamassa jatkokäsittelyä jo aikamoinen määrä varjättyjä lankoja. Laadunvalvoja katsoo tarkasti touhujani. Langan tulee olla suht tasaisesti värjäytynyt ja siinä ei saa olla mielellään solmuja. Otan vyyhden omaan käyttööni, jos siinä on enemmän kuin kaksi solmua tai se on hyvin epätasaisesti värjäytynyt..
Kerin langan vyyhdiltä ja sitten taas uudelleen vyyhdin sen myyntiä varten. Joku voi ajatella et ihan hullua hommaa. Asian ydin piilee siinä, että villalanka ei säily niin hyvälaatuisena kerällä kuin mitä vyyhdillä säilyy. Varsinkin, jos lanka on keritty liian tiukalle kerälle, se helposti venyy. Vyyhdinpuu on oiva apu isoja määriä vyyhdittäessä ja kerittäessä. Miellyttävämpää keriminen on tietty yhdessä isännän kanssa, lanka toimii mukavana yhdyssiteenä välillämme, on hyvää aikaa puhella niitä näitä.
Jokaiseen vyyhteen laitetaan vyöte. Vyötteessä ilmoitetaa millä lanka on värjätty ja mahdollisesti puretettu. Otan myös jokaisesta vyyhdestä noin 20 cm pätkän langan valotestiä  ja lankanäytekirjaa varten. Valotestissä pidän langanpätkää valossa kolmisen kuukautta ja seuraan mahdollista värimuutosta langassa. Lankanäytekirjaan laitetaan ylös tiedot jokaisesta langasta, millä värjätty, miten värikasvia on säilytetty, milloin se on kerätty.
Tässä vaiheessa kelpaa värjärin olla tyytyväinen, niin kauniita lankoja on työn tuloksena syntynyt. Nyt vain enää toivon niiden löytävän tiensä kutojan koppaan.

Tuuli ujelsi nurkissa koko päivän sen verran kovin, et mieli ei tehnyt lenkille. Jäi siis aikaa viimeistellä jo aiemmin virkkaamani ja pesukoneessa huovuttamani tossut. Neulahuovutin tossuihin ketunpäät karstaamistani villoista. Oranssin huovutusvillan olen itse värjännyt viikonvaihteessa.
ps 1. jos kiinnostuit käsitöistäni, niin käyppä sivuilla Puikoilla väsättyä, Virkkuukoukulla tehtyä ja Huovutus, siel on hiukan enempi juttua niistä.
ps 2. jos kiinnostuit värjäämisestä, niin käyppä sivulla Krappijuuri ja kokenilli Värjärin padassa.

Kutomista, karstausta & huovutusta

Pitkästä aikaa ehdin käsitöiden pariin. Aamusta viimeistelin valmiiksi illalla kutomani kaulahuivin, aamulenkin jälkeen viimeistelin Viinasillassa kutomani Lovikka lapaset, päivällä huovutin lisää rastoja ja vielä illalla isäntä auttoi villojen karstaamisessa, joten ehdin neulahuovuttamaan kissakuviot jo aiemmin kutomiini ja huovuttamiini lapasiin ja myssyyn. Isäntä on tänäin ahkeroinnut enempikin apunani, hän keri neljä koirankarva-lampaanvillasekoitelankavyyhteä. Tilasin lankaa pari kiloa Ylistaron kehräämöstä. Niistä aion kutoa selänlämmittimen ja kynsikkäitä. Lanka tuntuu mukavan pehmeältä ja tuoksuu ah niin ihanalta.

Käsitöistä on hieman lisää juttua puikoilla tehtyä sivustolla.

 Karstaaminen on mukavaa puuhaa. Sain viime syksynä systeriltä Viinasillan vanhat karstat ja niillä on todella kevyttä karstata eli ovat jo "sisäänajetut". Muistan jo lapsena niillä karstanneeni. Äiti hihkaisi vielä tuvan ovelta navettaan lähtiessään, et hänen takaisin tullessaan pitää olla hahtuvakoppa täynänsä muurin päällä.

Keskimmäisissä kuvissa isännän taidonnäyte. Karstauksen eri vaiheet etenevät kuvissa myötäpäivään.

Uskollinen Puodin vahti

Helmi on innoissaa uudesta tehtävästään Puodin vahtina. Uskollinen vahti istuu rappusilla ja haukahtaa merkiksi tulijoista. Tulijoiden ei kuitenkaan tarvitse pelätä vahtiamme, koska se on luonteeltaan kiltti koira ja reakoi vain uhkaavasti käyttäytyviin vieraisiin mahtipontisella haukunnalla. 

Puodin avajaiset ovat onnellisesti takanapäin ja nyt voin taas keskittyä käsitöiden tekemiseen. Jos ilmat pysyvät edelleen näin lämpiminä aion hiukan myös vielä värjätä alku viikosta. Tänäin sain valmiiksi viikolla aloittamani oranssin villamaton sekä illalla kudoin röyhelö kaulahuivin Wendy frills langasta.

Parina päivänä olen opettanut rastojen huovuttamista ystävilleni. Testasimme uuden huovutustilan toimivuutta pihasaunamme pesutilassa. Huovutuspöytänä toimi hyvin kapea metallipenkki, minkä nostimme sopivalle työskentelykorkeudelle kahdella harkkotiilillä. Kun pöydän asettaa poikittain, niin kaksi huovuttajaa pystyy hyvin työskentelemään yht'aikaa. Huovutusalustana iso kuplamuovi on käytännöllinen. Tarpeeksi isona se on helppo taittaa myös huovutettavan työn päälle. Saippualiuoksen teen palamäntysuovasta.

12 h H-hetkeen!

Päivä venähti pidemmäksi kuin mitä aamulla arvelin, aika vain rientää kovin nopeasti kun on yhtä ja toista pikku askaretta. Värjärin Puoti on nyt valmiina avaamaan ovensa vieraille. Tyytyväisenä suljin oven perässäni lähtiessäni, kaikki näytti niin kauniilta pikku Puodissani. Tervetuloa itsekullekin tutustumaan glögin ja piparintuoksuiseen Ilonan värimaailmaan joko paikan päälle tai näin blogin välityksellä.