Hyvän päivän ilta haikeutta täynnä

Aamu valkeni aurinkoisena, suunnistimme Helmin kanssa aamulenkillä Satumetsään sienikori mukana. Ajattelin yllättää nuorison tekemällä aamupalalle tattipiiraan. Mukavasti tatteja koriin kertyi, joten sain tehtyä maukkaan piiraan ja vielä jäi sieniä seuraavan päivän tattikeittoa vartenkin.

Tulevia värjäyksiä varten pilkoin rusko- sametti- ja nummitatit kuivumaan sekä vanhoiksi käyneiden herkkutattien pillistöt. Monena päivänä on ollut niin aurinkoista ja lämmintä, että ohueksi pilkotut sienet ovat kuivuneet parissa päivässä ritilöiden päällä ulkona. 

Käsityökorista ei tällä kertaa löydy sienillä värjättyjä lankoja, sen sijaan virkkaamassani peitossa osa keltaisista langoista on värjätty tateilla. Koriin kuopuksemme varasi sukkalangat itselleen. Kaukaisen yliopiston luentosalit kutsuvat, haikein mielin saattelimme hänet taipaleelle. Tuntui hyvältä, kun hän kelpuutti äidin värjäämät langat matkaan ja myös isoäidinneliöistä virkkaamani villapeiton. 

Ilta-auringon viime säteistä nauttien istuksin Puodin verannalla. Ajatukseni kiertyivät parin vuosikymmenen taa, kuopuksemme oli juuri viikon ikäinen, myös silloin oli kaunis lämmin syksy. Tänään nuorimmainenkin lennähti maailmalle, pesä on tyhjä ja mieli haikea. 

Katseeni kääntyy leikkimökkiin, jonka rakensimme esikoisellemme lähes 30 vuotta sitten. Monet hauskat leikit siinä on leikitty, erityisesti se oli nuorimmaisemme mieleen. Nyt katselen sitä haikeana ja ihmettelen, miten nopeasti kaikki nämä vuodet ovat kuluneetkaan. Lasten ollessa nuoria, kiire oli ainainen, nyt minulla ei ole kiire enää minnekkään.

Vaaleat koivunrungot kuin keväiset morsiamet

Käsitöitä jo kovasti tekisi mieli tehdä, sormet syyhyävät puikkojen perään katsellessani upeita käsitöitä muiden blogeissa. Istahdin keinutuoliin ja kudoin  muutaman hetken pojalleni kaulahuivia. Tuvan ikkunasta näen kauniin koivikon sekä riukuaidan, jonka korkeat hanget peittävät lähes kokonaan. Ei kauaakaan kun ajatukseni jo riensi kevääseen ja kesään. Tuohen keräysaika on kesäkuun puolesta välistä heinäkuun toiselle viikolle, tätini mies puhui ”tuohikuun ajasta". Hän oli innokas nahka- ja tuohitöidentekijä. Metsurina hänellä oli hyvät mahdollisuudet kerätä tuohta tarpeisiinsa. Hän teki  minulle pehmeästä ruskeasta nahasta virsut ja koulukassin. Virsut kulutin puhki, kassi on minulla vieläkin tallella rakkaana aarteenani.
Viikko sitten käväisin naapurin vanhan isännän luonna kysymässä, josko pääsisin tuohimestarin oppitytöksi. Ja tokihan se kävi, saisin oppia alusta pitäen eli tuohien keruusta aloitetaan juhannuskesällä. Ikkunasta näen parikin mielestäni sopivaa koivua kaadettavaksi. Niistä saisi riittämiin tuohta ja  lisäksi oksia vihtojen ja luutien tekoon. Perinteisesti maalaistaloissa käytettiin paljonkin koivunoksista tehtyjä luutia. Rappuset ja navetan käytävät oli kätevä lakaista varsiluudalla, lapsen käteen sopi hyvin pikkuinen luuta lumien puhdistukseen mäenlaskun tai lumileikkien  jälkeen. Luudantekokin käy isännältä hyvin, josko minäkin oppisin. Vastantekoa olen opetellut jo muutamana kesänä ja se alkaa olla jo melkolailla hanskassa.

Kori on naapurin isännän tekemä käsityökori vaimolleen. Se on todella kaunis ja taidokkaasti tehty. Hetkessä puheemme kääntyikin siihen, miten isäntä oli taitonsa oppinut. Hänen miniänsä oli halunnut itselleen tuohikorin. Asiaa oli kysytty tätini mieheltä, hän kuitenkin arveli, ettei osaa "sitä jotain" koriin punoa, mitä miniä oli vailla ja jätti tilauksen vastaanottamatta. Isäntä päätti itse opetella tuohitöiden tekoa, oppimestarihan oli lähellä, hänen oma äitinsä. Vanha emäntä olikin kuulu taidokkaista tuohitöistään. Juuri edellisellä viikolla olin ottanut leivän leipomisen lomassa naapurissa kuvan hänen tekemästään vanhasta tuohikontista. Konttia ei ole käytetty ja siksi se on erittäin hyvässä kunnossa vielä vuosikymmenien jälkeen.

 Nämä pikkuruiset tuohilapikkaat on tehnyt taas eräs kyläläinen, näppärät pitää sormien olla, jotta noin pikkuiset lapikkaat saa tuohesta tehdyksi;)  

Tuohitorvet ja lippalakki taasen löytyvät tupani seinältä. Torvet soivat ja muistan kuinka lapsemme pieninä  aivan innoissaan niitä töräyttelivät mummolassa käydessään. Isäni käveli tuohilippis päässään, taisi olla hieman sahdissakin aina välillä. Nyt on jo pöly kertynyt torviin, kun ei niille soittajia liiemmin löydy.

Koivu on lempi puuni, sen kaunis vaalea runko on kuin viaton kaunis morsian. Ei siis ihme, että koivujen tieteellinen nimi, betula, tulee neitsyttä tarkoittavasta hepreankielisestä sanasta. Miten kaunis koivikko onkaan hiirenkorvien puhjetessa, sitä en väsy koskaan katselemaan.  Lisäksi koivu on kuin luotu ihmisen hyvinvointia varten. Talvella se lämmittää huoneemme, saunassa koivuvihta elvyttää työssä kovettuneet lihaksemme ja onpa tuohella todettu olevan meille vertaansa vailla olevia terveysvaikutuksiakin.
Olen kuullut sanottavan, että koivumetsässä ilma on hygieenisempää kuin leikkaussalissa. Sanonnassa on vinha perä. Koivun runkoa peittävä tuohi sisältää runsaasti betuliinia eli koivuhartsia. Koivussa kasvavassa pakurikäävässä betuliinia on myös erittäin runsaasti. Betuliini sisältää luonnon omia antiseptisiä aineita, joten nykyisin tutkijat ovat uudelleen kiinnostuneet betuliinin lääkkeellisestä käytöstä tartuntatautien hoidossa. Betuliinin on todettu myös alentavan yhtä hyvin veren kolesterolia kuin nykyisin laajasti käytettyjen statiinien. Kansanparantajat ovat käyttäneet tuhkaa aiemmin erityisesti ihosyövän hoidossa, nykyisin tälle on löydetty tieteellinen perusta nimenomaan betuliinin vaikutuksesta syöpäsolujen kasvua estävänä aineena.  Lisäksi tuohessa on hopeayhdisteitä. Nämä ainutlaatuiset tuohen yhdisteet karkottavat homeitiöitä, siksi perinnerakentamisessa on uudelleen alettu käyttämään tuohta entisaikojen tapaan kosteussulkuna. Vanha kansa tiesi myös, että tuohisessa leipälaatikossa leivonnaiset säilyivät tuoreina monia päiviä, virsussa jalka pysyi terveenä ja tuohirasioissa korut kiilsivät kauan.  Miksi siis me hylkäisimme näin verrattoman raaka-aineen?

Päivän askareita 1

Kosteat, lämpimät päivät ovat Värjärin mieleen. Karvejäkälä imee itseensä paljon vettä, joten sitä on näin ollen helppoa kerätä. Aamulenkillä Helmin kanssa löysin paljon isoja karvejäkälän peitossa olevia oksia, sain kerättyä ison pussillisen jäkälää. Illansuussa keitin niistä väriliemen, jonka jätin yön yli seisomaan.  Tarkoituksena on värjätä lauantaina 3 vyyhteä 4-säikeistä harmaata lankaa. Lisäksi puretan alunalla valmiiksi 17 vyyhteä karappijuurella ja kokenillilla värjäystä varten. Langoihin pitää sitoa ns haltijalangat, jotta vyyhdet eivät sotkeudu värjäyksen aikana sen tuhannelle sykkyrälle. Haltijalangan tulee olla kestävää lankaa, sidoin vyyhdet kalalangalla. Tämän jälkeen laitoin kaikki 20 vyyhteä isoon muovisaaviin kostumaan. Lankojen tulee olla täysin märkiä ennen puretusta/värjäystä, jotta saadaan mahdollisimman tasainen värjäystulos.

Pimeys oli jo laskeutunut ennen kuin sain lopetella puiden lisäämisen padan alle, tuleehan jäkälälientä keittää parisen tuntia.

Puodissa ehtii puuhastella illan aikana kaikenlaista asiakkaita odotellessa. Isäntä ehti keriä monta vyyhteä Helmin tarkkaillessa työn sujumista. Vyyhdinpuussa parhaillaan kokenillilla värjätty lankavyyhti. Osa langoista jätetään kerälle ja osa vyyhditään uudelleen kerältä. Villalanka säilyy parhaiten vyyhdillä, kerällä se helposti hiukan venyttyy, jos kerä on kovin tiukkaan keritty. Korista löytyy raparperinjuurella ja koivunkarvejäkälällä värjättyjä lankoja.
Itse ehdin virkkaamaan uuden pyörötakin lähes valmiiksi illan aikana.

12 h H-hetkeen!

Päivä venähti pidemmäksi kuin mitä aamulla arvelin, aika vain rientää kovin nopeasti kun on yhtä ja toista pikku askaretta. Värjärin Puoti on nyt valmiina avaamaan ovensa vieraille. Tyytyväisenä suljin oven perässäni lähtiessäni, kaikki näytti niin kauniilta pikku Puodissani. Tervetuloa itsekullekin tutustumaan glögin ja piparintuoksuiseen Ilonan värimaailmaan joko paikan päälle tai näin blogin välityksellä.

Omin käsin tehtyä viikon varrelta

Oman pikkupuotini avajaiset ja monen moiset joulumyyjäiset lähestyy vinhaa vauhtia, joten aamuhetket ovat kuluneet rattoisasti käsityökorien virkkuuksissa männä viikolla. Sainpa aikaiseksi yhden ison villalankamatonkin, kauniin heleän vihreän. Taisin kaivata niin kovasti kevättä sinä aamuna kun lunta tuprusi taivaan täydeltä, että mieliteki tarttua keväisen vihreään lankaan. Kyllä kannatti, sillä lopputulos on todella kaunis. Itse laittaisin maton makuuhuoneen lattialle, niin pehmeä ja rauhoittavan värinen se on. Niin, tai voisihan sen laittaa vaik ikkunaankin. Olen jossain lehdessä nähnyt kuvan verhon virkaa tekevästä pyöreästä virkatusta matosta, ja se oli mielestäni aikaskin kivan näköinen siinä akkunassa.. Auringonvalo siilautui kauniisti matonkuvioista huoneeseen.

Kaksi Wendy frills langasta kudottua kaulahuiviakin näki päivänvalon. Langat ovat houkuttelevan värisiä ja todella hauskoja kutoa, en saa pidettyä näppejäni irti niistä. Jos kiinnostuit enempi kätteni töistä, löydät niistä lyhyet jutut sivuilta Puikoilla väsättyä, Virkattuja koreja ja  Virkkuukoukulla tehtyä.