Elokuu tarjoaa herkkujaan monella tapaa

Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena. Usva peitti vielä jokiahteet, pelloilla kiilteli aamukasteessa lukuisia hämähäkinseittejä. Uskomaton taidonnäyte lepää heinien varassa. Onkohan seitin kutoja käärinyt kuvan oikeassa yläreunassa näkyvään seittipakettiin saaliinsa?

Jatkoin aamukävelyä lähimetsään hämähäkkien taituruutta ihmetellen ja ihastellen. Välillä jouduin pyyhkimään kasvoihini takertuneita seittejä pois metsässä kulkiessani. Reipas tunnin metsäretki tuotti saaliiksi ämpärillisen herkkutatteja. Naapurin puista korini täyttyi omenista.

Pari kiloa omenista siivutin kuivumaan:))

Osan ripustin naruille, osan laitoin kuivumaan leivinpaperin päälle kuten tatitkin.   

Omat luumupuut notkuvat luumujen painosta. Tänään olen keittänyt kolme kattilallista hilloa luumuista ja omenista.

Linnut ovat jättäneet luumut rauhaan. Tyttären käärme on tainnut pelotellut ne tiehensä. 

Takapihalla kukkii parhaillaan gladiolukset, pienikukkainen asteri ja kultapallot. Pitkästä aikaa hankin keväällä kymmenen gladioluksensipulia.  Esikasvatin ne kasvihuoneessa ja istutin ulos vasta kesäkuun alussa.   

Erityisen iloinen olen näistä valkoisista galdioluksista. Ne sopivat hyvin yhteen lilan asterin kanssa. 

Kauniita toki nämä lohenpunaisetkin ovat.  

 Myös näistä pinkeistä päiväliljoista (Hemerocallis 'Pink Damask') tykkään kovin.

Kuten myös tästä syyskukkijoiden ehdottomasta kaunottaresta, syysvuokosta (Anemone hupehensis 'September Charm'), joka kukkii monta viikkoa aina lokakuulle asti. 

Kaktuslavaan esikasvattamani isot auringonkukat kukkivat heinäkuussa ja nyt niissä on jo kypsät siemenet. Sen myös kurre on huomannut! 

Ruusupapuihin kurre ei ole vielä koskenut, saas nähdä miten käy, kun auringonkukansiemenet loppuvat. 

Elokuun viimeiseksi viikoksi on luvattu todella kaunista ilmaa, lämmintäkin. Taidan aloittaa viikon puuhastelemalla puutarhassa. Huomenna voisi hieman siistiä pitkästä aikaa perennapenkkejä. Tästä ansarin takana olevasta penkistä saisi jo leikata jättipoimulehden, päivä- ja kuunliljojen kuihtuneet kukkavarret. Myös mansikoiden rönsyt on vielä leikkaamatta. Marjapensaatkin voisi käydä läpi ja leikata kaikki liian vanhat oksat pois. Toisaalta toimme kesäkodista lisää koivunrankoja, ja nyt olisi kova into jatkaa kompostialueen ranka-aidanteen tekoa. Saas nähdä mihin kaikkeen sitä tulee viikolla ryhtyneeksi, on sen verran paljon mukavia hommia, mistä valita;)

Nyt kannattaa mennä metsään sieniretkelle

Parin viikon aikana saadut runsaat vesisateet ovat innostaneet metsäsienet nostamaan itiöemänsä maan uumenista sienikoriimme poimittaviksi. Herkkutatit ovat nyt parhaimmillaan!

Olemme käyneet isännän kanssa viimeisen viikon aikana kolme kertaa sieniretkellä. Eilen löysimme paljon herkkutatteja. Olimme niin innoissamme, että kuljimme hieman harhaan. Koko ajan kyllä tiesimme sijaintimme, mutta emme löytäneet sitä oikeaa polkua, mikä johtaisi suoraan autolle. Suunnistamme tavallisesti auringon mukaan, eilen aurinko ei suostunut näyttäytymään kertaakaan sieniretkemme aikana. Niinpä päätimme kulkea hieman pidemmän reitin kautta tietä pitkin. Ylimääräistä kävelyä tuli reilut kaksi kilometriä. Se ei kuitenkaan harmittanut minua yhtään, vaikka saimme kunnon sadekuuronkin niskaamme. Postauksen lopussa selviää miksi...

Minulla on tapana puhdistaa sienet jo kerätessä. Tatit irroitan maasta kokonaisena varovasti kädellä.

Ensin leikkaan tatin jalasta multaisen osan pois. Jos leikkauspinnalla näkyy madonreikiä, niin halkaisen tatin kahtia. Nuorista tateista käytän ruuaksi myös terveen pillistön, mikä herkkutatissa on vaalea. Vanhetessa pillistö kellastuu. Kellastuneen pillistön poistan jo metsässä. Näin sienien jatkokäsittely kotona on paljon nopeampaa ja siistimpää. 

 Miten ihania herkkutatit ovatkaan!

Voittavat maussa mennen tullen herkkusienet.

 Nuoret tatit ovat olleet täysin madottomia. Etanoiden vierailuistakaan ei ole ollut paljoa merkkejä.

Näitä kaunottaria voisi ihastella vaikka kuinka kauan, mutta lopulta ne on kuitenkin pilkottava. 

Olen pitänyt lattialämpöä päällä yrttien ja kukkien kuivaamiseksi. Nyt on sienien vuoro. Lattialämmöllä sienet kuivuvat kahdessa kolmessa päivässä rapeiksi. Kuivatut sienet säilytän lasipurkeissa ruokakaapin pimeydessä. 

Nämä kaunottaret ovat punikkitatteja. Jos olen tehnyt oikean lajimäärityksen, ne ovat lehtopunikkitatteja. Käytän punikkitatteja vain tuoreena, silloinkin vain, jos en löydä herkkutatteja. Punikkitattien leikkauspinta tummuu nopeasti ja se ei oikein houkuttele laittamaan niistä ruokaa. 

Punikkitatit ovat kyllä ihan kelpo ruokasieniä. Ne täytyy muistaa vain kypsentää kunnolla, jos on herkkävatsainen, muuten ne voivat aiheuttaa mahanpuruja. Punikkitattien maku paranee huomattavasti, jos ne kuivattaa ennen ruuanlaittoa. 

Vaikka sienet olivat kovia ja päältä katsoen vielä terveen näköisiä, niin halkaisu osoitti ne jo matojen herkkupöydäksi.!

Yhdellä sieniretkellä oli mukana myös kuopuksemme. Tytär oli käymässä viikonloppuna, kun miniä oli tilannut koko porukalle liput Vuohensaaren kesäteatteriiin Myrskyluodon Maijan viimeiseen yönäytökseen. Oli muuten aivan loistava esitys!

Tytär himoitsee kanttarelleja, kuten moni muukin. Onneksi saimme mukavan saaliin, mistä riitti maukkaaseen sienipaistokseen ja hieman jo pakkaseenkin laitettavaksi. Myös vaaleaorakkaat ovat nyt parhaimmillaan. Vaaleaorakas on kanttarellin tavoin kolmen tähden ruokasieni. Täällä päin vain ani harva poimii niitä koriinsa, mikä on sinänsä harmi. 

 Eilisellä sieniretkellä löysimme ämpärillisen kanttarelleja. Niiden laittamisessa menikin koko aamu.

Nuoret kanttarellit säilömme pakastamalla. Puhdistetut, pilkotut sienet kypsennetään omassa liemessään. Pakastamme sienet sopivan kokoisissa annospusseissa, näin ne ovat heti käyttövalmiita. Kovin vanhoja kanttarelleja ei kannata kuitenkaan säilöä pakastamalla, koska ne sitkistyvät hieman pakastettaessa. Vanhat sienet laitamme ruoaksi heti tuoreeltaan. 

Tässä paljastuu syy siihen, miksi edes sadekuuro ei harmittanut eilisellä sieniretkellämme. 

Metsätien varrella silmiini osui kaunis sydämenmuotoinen kivi!

Totta kait kivi otettiin kotiin, vaikka se painoikin melkoisesti.

Kiveä kantaessani muistelin taas kerran viime kesänä kuollutta koiraamme, Helmiä. Helmillä oli tapana kantaa aina jotain kotiin metsäretkiltämme. Lukuisia Helmin tuomia kiviä on edelleen takkahuoneen ikkunalaudalla ja pihamaalla kukkapenkkien reunakivinä. Tämä kuva on otettu lähes kuusi vuotta sitten yhden elokuisen sieniretkemme jälkeen. Silloinkin löysimme korin täyteen herkkutatteja!

Aurinkoista viikonloppua

nyt on aika mennä metsään sienikorin kanssa:))

Kiviaitapenkki

Perustin kivikkoryhmän pari vuotta sitten vanhaan kiviaitaan klik! Nyt hieman kuvia siitä, miten istutukset ovat menestyneet ja hieman tulevista istutussuunnitelmistakin. Kiviaitapenkin ehdoton kaunotar on ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana). Se pysyy kauniin pallomaisena koko kesän.

Olen istuttanut ohotanmarunat Kiviaitapenkin molempiin päihin. 

Toisen kaverina on punakissankäpälää ja vitalianaa.

Toisen ahomansikkaa, ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) ja hopeahärkkiä. 

Tämän kuvan olen ottanut ihan heinäkuun alussa, silloin ketoneilikka kukkii runsaimmillaan.

Ensimmäiset ahomansikat kypsyvät aurinkoisessa penkissä jo kesäkuulla.

Onni on saada kerätä ahomansikoita suoraan omalta pihalta:))

Onni on myös saada ihailla luonnon moninaisuutta vanhassa kiviaidassa. 

Torvijäkälät ovat kuin pieniä pikareita, varmaan metsänväelle kuuluvia;) 

Torvijäkälien lisäksi kiviaidassa kasvaa monenlaisia muita jäkäliä ja sammalta.

Sammal peittää kiviaidan pihasaunan puoleisen sivun lähes kokonaan. Kuivan kesän jälkeen sammal on kärsinyt, mutta vihertyy heti sateiden alettua. Vasemmassa reunassa näkyy hieman kiviaidan pihan puoleisessa päädyssä kasvavan alppiruusun oksaa. Jaksan aina ihmetellä sitä, miten hyvin alppiruusu on viihtynyt vuosikymmenet tässä paahteisessa kasvupaikassaan!

Kiviaidan päällä kasvaa jo vanhempieni aikoinaan siihen istuttamaa keltamaksaruohoa. Tämän kuvan otin viime viikolla, keltamaksaruoho (Sedum acre) on ehtinyt lopettaa kukintansa.

Keltamaksaruohon kaveriksi olen istuttanut punaisen, mattomaisesti kasvavan maksaruohon, minkä nimen olen unohtanut. Sekin on hieman kärsinyt kesän kuivuudesta.

Tänä kesänä en nähnyt punakissankäpälien (Antennaria dioica 'Rubra') parasta kukintaa. Vanhemmiten kukat muuttuvat vaaleiksi ja kuivuvat kauniisti.  

Tumman vihreänä kasvava vitaliana on myös viihtynyt hyvin Kiviaitapenkissä. Se kukkii touko-kesäkuussa pienin keltaisin kukin. Kuvan vasemmassa reunassa kesäkuun lopulla kukintansa aloittanut harmaa-ajuruoho. Aivan kiviaidan kupeessa kukkii valkoisena pääskynkukka (Pritzelago alpina). Pääskynkukkaa olen istuttanut myös kiviaidan päälle. (  (Kuva otettu heinäkuun alussa). 

Soikkoratamon (Plantago media) pitkät kukkavarret näyttävät hauskoilta kivimuuria vasten. Taustalla näkyy tulppaanien kuihtuvia varsia. Ruukussa kasvavat lobeliat tuovat hieman väriä kivikkopenkkiin kevätkukkjoiden lopetettua kukintansa. 

Keväällä kivikkopenkissä kukkivat ensimmäisenä krookukset. 

Niiden jälkeen kukkansa avaavat pienet kurjenmiekat.

Kurjenmiekkojen jälkeen kukintavuoron saavat tulppaanit. 

Tänä keväänä emme olleet käymässä kesäkodissa tulppaanien kukinta-aikaan.  

Kiviaita penkissä riittää kukkijoita keväästä alku syksyyn. Haluan siihen vielä jotain myöhemmin syksyllä kukkivia perinneperennoja. Yhtenä vaihtoehtona on istuttaa penkin sarkojen puoleiseen päähän helminukkajäkkärää. Sitä kasvaa kylätien varella olevassa Metsäpenkissä, siitä saisi hyvin jakotaimia. 

Helminukkajäkkärän kaveriksi sopisi vaikka alppitähteä.

Tällä hetkellä alppitähteä kasvaa Kaaripenkissä, mistä voisin sitä siirtää hieman Kiviaitapenkkiin. 

Vuoritatarta (Bistorta affinis) kasvaa keskimmäisellä saralla olevan ison kiven kupeessa. Paikka ei ole ilmeisesti sille paras mahdollinen, koska kasvusto ei ole paljoakaan levinnyt kolmessa vuodessa. Vuoritatar kukkii pitkään loppukesästä aina syysmyöhään. Kukat ovat avautuessaan vaaleita, mutta muuttuvat sitten pian vaaleanpunaisiksi. Kukinnan jatkuessa vaaleanpunaiset kukat tummuvat kauniin tummanpunaisiksi. Vuoritatar kasvaa mattomaisena ja viihtyessään peittää nopeasti isommankin alueen. 

Vuoritatar sopisi kyllä myös hyvin Kiviaitapenkkiin. Taidankin laittaa sen hankintalistalle:))