Kivikkoryhmän perustaminen vanhaan kiviaitaan

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, aivan kuin saunatuvassa olisi valot päällä, auringon valaistessa sen niin kauniisti. On isännänkin mukavaa saattaa loppuun kämpänlattian laudoittaminen, vain pari lautaa uupuu enää.  Eli meillä molemmilla on luvassa mukava päivä omien lempi puuhiemme parissa:))

Kirjoitin edellisessä postauksessani klik!  pihakuusen kaatamisesta kiviaidasta. Nyt on vuorossa istutusalueiden kunnostus ja se mukavin vaihe projektista, kivikkokasvien istuttaminen. Kävimme Leivonmäellä Tommolan Tilalta ostamassa taimia niin kivikkoon kuin muitakin istutuksia varten. Iltaisin olemme nostelleet lisää kiviä pihamaalta sekä Rauniopuutarhasta. 

Poistin lisää kiviä kiviaidan päältä, jotta sain enemmän juurakkoa näkyviin. Harvemmin sitä lekaa tarvitaan kukkapenkin perustamisessa, mutta nyt tarvittiin, kun piti saada hakattua betonilaattaa hieman pienemmäksi.

Isä oli aikoinaan laittanut kiviaidan päälle ison betonista valetun laatan. Laatassa on kaksi istutusaukkoa. Halusin laatasta kulman pois, jotta sain juurakkoa enempi esille. 

 Juurakko kiehtoo mielikuvitustani. 

Mietin kauan pidänkö juurakon näin vai asennanko sen syleiltäväksi kiven. 

 Päädyin kiveen. 

Isännän kanssa yhdessä asetimme kiven juurten alle. 

Kiven ja juurten väliin jäi sopiva kolo, mistä jokin kasvi voi suikerrella alas kiveä myöden kuin vesiputous konsanaan!

Kiviaidan sivulta pudistin rikkaruohoista ja nurmesta laajemman alueen.

Asettelin isoja kiviä rajaamaan eri kivikkokasvien kasvualueita. 

Onneksi hyvää ruokamultaa ja hiekkaa löytyy omalta maalta. 

Täytettyäni istutusalueet varmistin myös kasvualustan pysymisen paikoillaan erilaisilla kivi sommitelmilla. 

Varmaan itse kullekin sommitelmat tuovat mieleen erilaisia asioita, vain mielikuvitus on rajana. 

  

Kasvupaikkojen kunnostuksen jälkeen oli aika sommitella istutukset. 

Kivimuurin päälle istutin kaksi punakissänkäpälää (Antennaria dioica Rubra). 

Taimistolla neuvottiin leikkaamaan puolet juuripaakusta pois. Tein työtä käskettyä. 

Kissankäpälä on ollut lapsuudesta asti yksi lempi kasveistani. Pihamaallamme sitä ei ole kasvanut luontaisesti, lähin kasvusto missä sain sitä ihastella oli parin kilomerin päässä olevien laakeiden kiven päällä. Nyt kiviaitakivikossa kasvaa sitten sekä valkoista että punaista kissankäpälää.

 

Juurakon vasemmalle puolelle kiviaidan päälle istutin kaksi pääskynkukkaa ja kolmannen kiviaidan sivulle. Pääskynkukka (Pritzelago alpina) on minulle uusi tuttavuus. Olisin ostanut sen jo pelkästään nimensä perusteella, koska rakastan pääskysiä. En kyllästy koskaan pääskysten viserrykseen, joka päivä ihastelen niiden taidokkaita lentokuvioita pihamaamme yllä:))

Pääskynkukalla on ainavihannat tummanvihreät lehdet sekä sievät valkoiset kukat. Nimen lisäksi ihastuin sen tiiviiseen mattomaiseen kasvutapaan taimiston näytetarhassa. Ja ihastustani lisäsi entisestään sen hunajalta tuoksuvat kukat. Pääskynkukka leviää kuulema melko hitaasti, mikä on vain hyvä asia, koska varasin sille melko pienen kasvualueen kivikossa.

  Juurakon eteen istutin ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). 

Marunoihin tutuistuin pari vuotta sitten. Erityisesti pidän pallomaisena kasvavasta ohotanmarunasta. Kiviaidan sivusta näyttää olevan marunalle mieluinen kasvupaikka, niin kauniisti siinä kasvaa toinen, viime kesänä istuttamani maruna. Kasvualusta on hiekkainen, hyvin vettä läpäisevä ja myös talvella se pysyy kuivana. Hopealehtinen maruna näyttää erityisen kauniilta tummaa taustaa tai tummalehtisten kasvien seurassa. Siksi istutin sen taakse ja sivulle vitalianaa.

Myös vitaliana on minulle ennestään tuntematon kivikkokasvi. Tommolan Tilan näytetarhassa vitaliaana kasvoi näyttävänä tummanvihreänä mattona. Minulta jäi selvittämättä Eijalta tarkemmin mistä lajista on kyse. 

Aivan kivikon reunaan istutin vaaleanpunaisena kukkivaa harmaa-ajuruohoa (Thymus praecox v. pseudolanuginosus). Ajuruoho leviää hyvin joten istutin vain yhden taimen.

Ohotanmarunan oikealta puolelta, kahden kiven välistä sai kasvupaikan soikkoratamo (Plantago media). Pihamaalla kasvaa luontaisesti paljon tavallista piharatamoa, hiukan suikealehtistä heinäratamoa ja myös viime kesänä istuttamaani punalehtistä ratamoa. 

Urakka on vielä kesken, onneksi voin jatkaa sitä vielä viikolla hiukan. 

Kiviaidan takaseinämän säilytän yhtenäisenä. Se on kauniisti sammaloitunut.