Kiviaitapenkki

Perustin kivikkoryhmän pari vuotta sitten vanhaan kiviaitaan klik! Nyt hieman kuvia siitä, miten istutukset ovat menestyneet ja hieman tulevista istutussuunnitelmistakin. Kiviaitapenkin ehdoton kaunotar on ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana). Se pysyy kauniin pallomaisena koko kesän.

Olen istuttanut ohotanmarunat Kiviaitapenkin molempiin päihin. 

Toisen kaverina on punakissankäpälää ja vitalianaa.

Toisen ahomansikkaa, ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) ja hopeahärkkiä. 

Tämän kuvan olen ottanut ihan heinäkuun alussa, silloin ketoneilikka kukkii runsaimmillaan.

Ensimmäiset ahomansikat kypsyvät aurinkoisessa penkissä jo kesäkuulla.

Onni on saada kerätä ahomansikoita suoraan omalta pihalta:))

Onni on myös saada ihailla luonnon moninaisuutta vanhassa kiviaidassa. 

Torvijäkälät ovat kuin pieniä pikareita, varmaan metsänväelle kuuluvia;) 

Torvijäkälien lisäksi kiviaidassa kasvaa monenlaisia muita jäkäliä ja sammalta.

Sammal peittää kiviaidan pihasaunan puoleisen sivun lähes kokonaan. Kuivan kesän jälkeen sammal on kärsinyt, mutta vihertyy heti sateiden alettua. Vasemmassa reunassa näkyy hieman kiviaidan pihan puoleisessa päädyssä kasvavan alppiruusun oksaa. Jaksan aina ihmetellä sitä, miten hyvin alppiruusu on viihtynyt vuosikymmenet tässä paahteisessa kasvupaikassaan!

Kiviaidan päällä kasvaa jo vanhempieni aikoinaan siihen istuttamaa keltamaksaruohoa. Tämän kuvan otin viime viikolla, keltamaksaruoho (Sedum acre) on ehtinyt lopettaa kukintansa.

Keltamaksaruohon kaveriksi olen istuttanut punaisen, mattomaisesti kasvavan maksaruohon, minkä nimen olen unohtanut. Sekin on hieman kärsinyt kesän kuivuudesta.

Tänä kesänä en nähnyt punakissankäpälien (Antennaria dioica 'Rubra') parasta kukintaa. Vanhemmiten kukat muuttuvat vaaleiksi ja kuivuvat kauniisti.  

Tumman vihreänä kasvava vitaliana on myös viihtynyt hyvin Kiviaitapenkissä. Se kukkii touko-kesäkuussa pienin keltaisin kukin. Kuvan vasemmassa reunassa kesäkuun lopulla kukintansa aloittanut harmaa-ajuruoho. Aivan kiviaidan kupeessa kukkii valkoisena pääskynkukka (Pritzelago alpina). Pääskynkukkaa olen istuttanut myös kiviaidan päälle. (  (Kuva otettu heinäkuun alussa). 

Soikkoratamon (Plantago media) pitkät kukkavarret näyttävät hauskoilta kivimuuria vasten. Taustalla näkyy tulppaanien kuihtuvia varsia. Ruukussa kasvavat lobeliat tuovat hieman väriä kivikkopenkkiin kevätkukkjoiden lopetettua kukintansa. 

Keväällä kivikkopenkissä kukkivat ensimmäisenä krookukset. 

Niiden jälkeen kukkansa avaavat pienet kurjenmiekat.

Kurjenmiekkojen jälkeen kukintavuoron saavat tulppaanit. 

Tänä keväänä emme olleet käymässä kesäkodissa tulppaanien kukinta-aikaan.  

Kiviaita penkissä riittää kukkijoita keväästä alku syksyyn. Haluan siihen vielä jotain myöhemmin syksyllä kukkivia perinneperennoja. Yhtenä vaihtoehtona on istuttaa penkin sarkojen puoleiseen päähän helminukkajäkkärää. Sitä kasvaa kylätien varella olevassa Metsäpenkissä, siitä saisi hyvin jakotaimia. 

Helminukkajäkkärän kaveriksi sopisi vaikka alppitähteä.

Tällä hetkellä alppitähteä kasvaa Kaaripenkissä, mistä voisin sitä siirtää hieman Kiviaitapenkkiin. 

Vuoritatarta (Bistorta affinis) kasvaa keskimmäisellä saralla olevan ison kiven kupeessa. Paikka ei ole ilmeisesti sille paras mahdollinen, koska kasvusto ei ole paljoakaan levinnyt kolmessa vuodessa. Vuoritatar kukkii pitkään loppukesästä aina syysmyöhään. Kukat ovat avautuessaan vaaleita, mutta muuttuvat sitten pian vaaleanpunaisiksi. Kukinnan jatkuessa vaaleanpunaiset kukat tummuvat kauniin tummanpunaisiksi. Vuoritatar kasvaa mattomaisena ja viihtyessään peittää nopeasti isommankin alueen. 

Vuoritatar sopisi kyllä myös hyvin Kiviaitapenkkiin. Taidankin laittaa sen hankintalistalle:))

Rauniopuutarha kevätasussaan ja pihapiirin varhaisia kukkijoita

Yksi kesäkotimme lempipaikoistani on vanhan navetan kivijalkaan pikku hiljaa rakentunut Rauniopuutarha. Näin keväällä sen karut rapistuneet tiili- ja harkkoseinät kutsuvat hiljentymään. Seinämiä kiertävät köynnökset odottavat vielä hetken ennen kuin avaavat silmunsa uuden kesän rehevään kasvuun. Niin koen itsekin. Luovuuteni edellyttää aika ajoin lepoa ja rauhaa.

Auringon ensisäteiden leikkiessä muurilla tulen Rauniopuutarhaan nauttimaan lintujen aamukonsertosta. Aamut ovat olleet ihmeellisen lämpimiä ja usein olen istunut hetken muurien suojassa juoden aamukahvia hiljaa, nauttien vain pelkästä olemisesta, siitä, että saa vain olla hiljaa, kuunnella ja tuntea auringon lämpö kasvoillaan.

Viime kesänä pitkään jatkunut kuivuus koetteli myös sammalkäytävää. Kaksi vuotta sitten tekemässäni postauksessa Lantakourusta perennapenkit klik! näkee miten hyväkuntoinen sammalkäytävä on runsassateisina kesinä. 

Ilokseni sain huomata, että kaksi vuotta sitten istuttamani ajuruohot ovat selvinneet hyvin talvesta. Molemmat ovat jo hyvässä kasvussa, taimmaisena sitruuna-ajuruoho (Thymys x citriodorus), edessä harmaa-ajuruoho (Thymys praecox v. pseudolanuginosus). Olen istuttanut ajuruohoja eri puolille Rauniopuutarhaa peittämään alueita, missä ne saavat levitä rauhassa.

Myös ainavihanta pääskynkukka (Prietzelago alpina) näyttää viihtyvän lantakourupenksissä. Kesän hankintalistalle olen laittanut kaksi uutta pääskynkukan taimea siirtämäni jättikarhunputken tilalle. Kasvupaikka oli liian kuiva jättikarhunputkelle, joten se oli syytä siirtää muualle.  

Lantakourun keskimmäisen penkin tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars") on yksi suosikkini päivänliljojen joukossa. Sen verenpunaiset kukat ovat tramaattisen kauniita vihreää sammalta vasten.

Käytävän toisella puolella olevassa penkissä kasvaa mm mäkimeiramia, akileijoja, ruohosipulia, mansikkaa ja toisessa päädyssä iso keltakukkainen päivälilja. Hevosen syöttöaltaassa kasvaa vuorenkilpiä ja siperian kurjenmiekkoja. 

Kierresimpukan edessä ruohosipulit venyttäneet vartensa jo niin, että sain niistä otettua ruokapöytäänkin. Harsojen alle laitoin hieman salaattia, punajuurta ja persiljaa kasvamaan. 

Rauniopuutarhan päätyikkunaan keväällä virkkaamani perhosliina oli hivenen liian kapea. Myös perhoset ovat hieman liian lähellä toisiaan, joten ne eivät asettuneet kauniisti ikkuna-aukkojen kohdille. Saas nähdä virkkaanko kokonaan uuden verhon vai tyydynkö vain tämän pidentämiseen.

Eilinen vappupäivä oli aurinkoinen ja vielä melko lämminkin. Kiertely pihamaalla tuotti iloista mieltä. Kylätien varren metsäpenkissä vaahteranlehtien seassa kukki muutamia kevätesikoita.

Kivikkopenkin vitaliat ovat hieman kärsineet talvesta, mutta silti jo ensimmäiset hennot keltaiset kukat on nähtävissä. 

Kaaripenkissä lumikellot ovat kukkineet jo lähes kaksi viikkoa. Tulpuissa on isot nuput, joten ehtivät varmasti kukkaan äitienpäiväksi. Kesällä penkin kukinnasta vastaavat mm luppiot ja himalajan hanhikit.

 

 Kalliolla pihatuomi aloittelee kukintaansa ja 

pihakaivon takana valkovuokkojen meri kurkottautuu kohti aurinkoa.

Tänään, toisena päivänä toukokuuta, aurinko pitää vapaapäivää ja 

minä maltan siksi pysyä sisähommissa:))

Kivikkoryhmän perustaminen vanhaan kiviaitaan

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, aivan kuin saunatuvassa olisi valot päällä, auringon valaistessa sen niin kauniisti. On isännänkin mukavaa saattaa loppuun kämpänlattian laudoittaminen, vain pari lautaa uupuu enää.  Eli meillä molemmilla on luvassa mukava päivä omien lempi puuhiemme parissa:))

Kirjoitin edellisessä postauksessani klik!  pihakuusen kaatamisesta kiviaidasta. Nyt on vuorossa istutusalueiden kunnostus ja se mukavin vaihe projektista, kivikkokasvien istuttaminen. Kävimme Leivonmäellä Tommolan Tilalta ostamassa taimia niin kivikkoon kuin muitakin istutuksia varten. Iltaisin olemme nostelleet lisää kiviä pihamaalta sekä Rauniopuutarhasta. 

Poistin lisää kiviä kiviaidan päältä, jotta sain enemmän juurakkoa näkyviin. Harvemmin sitä lekaa tarvitaan kukkapenkin perustamisessa, mutta nyt tarvittiin, kun piti saada hakattua betonilaattaa hieman pienemmäksi.

Isä oli aikoinaan laittanut kiviaidan päälle ison betonista valetun laatan. Laatassa on kaksi istutusaukkoa. Halusin laatasta kulman pois, jotta sain juurakkoa enempi esille. 

 Juurakko kiehtoo mielikuvitustani. 

Mietin kauan pidänkö juurakon näin vai asennanko sen syleiltäväksi kiven. 

 Päädyin kiveen. 

Isännän kanssa yhdessä asetimme kiven juurten alle. 

Kiven ja juurten väliin jäi sopiva kolo, mistä jokin kasvi voi suikerrella alas kiveä myöden kuin vesiputous konsanaan!

Kiviaidan sivulta pudistin rikkaruohoista ja nurmesta laajemman alueen.

Asettelin isoja kiviä rajaamaan eri kivikkokasvien kasvualueita. 

Onneksi hyvää ruokamultaa ja hiekkaa löytyy omalta maalta. 

Täytettyäni istutusalueet varmistin myös kasvualustan pysymisen paikoillaan erilaisilla kivi sommitelmilla. 

Varmaan itse kullekin sommitelmat tuovat mieleen erilaisia asioita, vain mielikuvitus on rajana. 

  

Kasvupaikkojen kunnostuksen jälkeen oli aika sommitella istutukset. 

Kivimuurin päälle istutin kaksi punakissänkäpälää (Antennaria dioica Rubra). 

Taimistolla neuvottiin leikkaamaan puolet juuripaakusta pois. Tein työtä käskettyä. 

Kissankäpälä on ollut lapsuudesta asti yksi lempi kasveistani. Pihamaallamme sitä ei ole kasvanut luontaisesti, lähin kasvusto missä sain sitä ihastella oli parin kilomerin päässä olevien laakeiden kiven päällä. Nyt kiviaitakivikossa kasvaa sitten sekä valkoista että punaista kissankäpälää.

 

Juurakon vasemmalle puolelle kiviaidan päälle istutin kaksi pääskynkukkaa ja kolmannen kiviaidan sivulle. Pääskynkukka (Pritzelago alpina) on minulle uusi tuttavuus. Olisin ostanut sen jo pelkästään nimensä perusteella, koska rakastan pääskysiä. En kyllästy koskaan pääskysten viserrykseen, joka päivä ihastelen niiden taidokkaita lentokuvioita pihamaamme yllä:))

Pääskynkukalla on ainavihannat tummanvihreät lehdet sekä sievät valkoiset kukat. Nimen lisäksi ihastuin sen tiiviiseen mattomaiseen kasvutapaan taimiston näytetarhassa. Ja ihastustani lisäsi entisestään sen hunajalta tuoksuvat kukat. Pääskynkukka leviää kuulema melko hitaasti, mikä on vain hyvä asia, koska varasin sille melko pienen kasvualueen kivikossa.

  Juurakon eteen istutin ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). 

Marunoihin tutuistuin pari vuotta sitten. Erityisesti pidän pallomaisena kasvavasta ohotanmarunasta. Kiviaidan sivusta näyttää olevan marunalle mieluinen kasvupaikka, niin kauniisti siinä kasvaa toinen, viime kesänä istuttamani maruna. Kasvualusta on hiekkainen, hyvin vettä läpäisevä ja myös talvella se pysyy kuivana. Hopealehtinen maruna näyttää erityisen kauniilta tummaa taustaa tai tummalehtisten kasvien seurassa. Siksi istutin sen taakse ja sivulle vitalianaa.

Myös vitaliana on minulle ennestään tuntematon kivikkokasvi. Tommolan Tilan näytetarhassa vitaliaana kasvoi näyttävänä tummanvihreänä mattona. Minulta jäi selvittämättä Eijalta tarkemmin mistä lajista on kyse. 

Aivan kivikon reunaan istutin vaaleanpunaisena kukkivaa harmaa-ajuruohoa (Thymus praecox v. pseudolanuginosus). Ajuruoho leviää hyvin joten istutin vain yhden taimen.

Ohotanmarunan oikealta puolelta, kahden kiven välistä sai kasvupaikan soikkoratamo (Plantago media). Pihamaalla kasvaa luontaisesti paljon tavallista piharatamoa, hiukan suikealehtistä heinäratamoa ja myös viime kesänä istuttamaani punalehtistä ratamoa. 

Urakka on vielä kesken, onneksi voin jatkaa sitä vielä viikolla hiukan. 

Kiviaidan takaseinämän säilytän yhtenäisenä. Se on kauniisti sammaloitunut.