Näytetään tekstit, joissa on tunniste ketoneilikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ketoneilikka. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Kiviaitapenkki

Perustin kivikkoryhmän pari vuotta sitten vanhaan kiviaitaan klik! Nyt hieman kuvia siitä, miten istutukset ovat menestyneet ja hieman tulevista istutussuunnitelmistakin. Kiviaitapenkin ehdoton kaunotar on ohotanmaruna (Artemisia schmidtiana). Se pysyy kauniin pallomaisena koko kesän.
Olen istuttanut ohotanmarunat Kiviaitapenkin molempiin päihin. 
Toisen kaverina on punakissankäpälää ja vitalianaa.
Toisen ahomansikkaa, ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) ja hopeahärkkiä. 
Tämän kuvan olen ottanut ihan heinäkuun alussa, silloin ketoneilikka kukkii runsaimmillaan.
Ensimmäiset ahomansikat kypsyvät aurinkoisessa penkissä jo kesäkuulla.
Onni on saada kerätä ahomansikoita suoraan omalta pihalta:))
Onni on myös saada ihailla luonnon moninaisuutta vanhassa kiviaidassa. 
Torvijäkälät ovat kuin pieniä pikareita, varmaan metsänväelle kuuluvia;) 
Torvijäkälien lisäksi kiviaidassa kasvaa monenlaisia muita jäkäliä ja sammalta.
Sammal peittää kiviaidan pihasaunan puoleisen sivun lähes kokonaan. Kuivan kesän jälkeen sammal on kärsinyt, mutta vihertyy heti sateiden alettua. Vasemmassa reunassa näkyy hieman kiviaidan pihan puoleisessa päädyssä kasvavan alppiruusun oksaa. Jaksan aina ihmetellä sitä, miten hyvin alppiruusu on viihtynyt vuosikymmenet tässä paahteisessa kasvupaikassaan!
Kiviaidan päällä kasvaa jo vanhempieni aikoinaan siihen istuttamaa keltamaksaruohoa. Tämän kuvan otin viime viikolla, keltamaksaruoho (Sedum acre) on ehtinyt lopettaa kukintansa.
Keltamaksaruohon kaveriksi olen istuttanut punaisen, mattomaisesti kasvavan maksaruohon, minkä nimen olen unohtanut. Sekin on hieman kärsinyt kesän kuivuudesta.
Tänä kesänä en nähnyt punakissankäpälien (Antennaria dioica 'Rubra') parasta kukintaa. Vanhemmiten kukat muuttuvat vaaleiksi ja kuivuvat kauniisti.  
Tumman vihreänä kasvava vitaliana on myös viihtynyt hyvin Kiviaitapenkissä. Se kukkii touko-kesäkuussa pienin keltaisin kukin. Kuvan vasemmassa reunassa kesäkuun lopulla kukintansa aloittanut harmaa-ajuruoho. Aivan kiviaidan kupeessa kukkii valkoisena pääskynkukka (Pritzelago alpina). Pääskynkukkaa olen istuttanut myös kiviaidan päälle. (  (Kuva otettu heinäkuun alussa). 
Soikkoratamon (Plantago media) pitkät kukkavarret näyttävät hauskoilta kivimuuria vasten. Taustalla näkyy tulppaanien kuihtuvia varsia. Ruukussa kasvavat lobeliat tuovat hieman väriä kivikkopenkkiin kevätkukkjoiden lopetettua kukintansa. 
Keväällä kivikkopenkissä kukkivat ensimmäisenä krookukset. 
Niiden jälkeen kukkansa avaavat pienet kurjenmiekat.
Kurjenmiekkojen jälkeen kukintavuoron saavat tulppaanit. 
Tänä keväänä emme olleet käymässä kesäkodissa tulppaanien kukinta-aikaan.  
Kiviaita penkissä riittää kukkijoita keväästä alku syksyyn. Haluan siihen vielä jotain myöhemmin syksyllä kukkivia perinneperennoja. Yhtenä vaihtoehtona on istuttaa penkin sarkojen puoleiseen päähän helminukkajäkkärää. Sitä kasvaa kylätien varella olevassa Metsäpenkissä, siitä saisi hyvin jakotaimia. 
Helminukkajäkkärän kaveriksi sopisi vaikka alppitähteä.
Tällä hetkellä alppitähteä kasvaa Kaaripenkissä, mistä voisin sitä siirtää hieman Kiviaitapenkkiin. 
Vuoritatarta (Bistorta affinis) kasvaa keskimmäisellä saralla olevan ison kiven kupeessa. Paikka ei ole ilmeisesti sille paras mahdollinen, koska kasvusto ei ole paljoakaan levinnyt kolmessa vuodessa. Vuoritatar kukkii pitkään loppukesästä aina syysmyöhään. Kukat ovat avautuessaan vaaleita, mutta muuttuvat sitten pian vaaleanpunaisiksi. Kukinnan jatkuessa vaaleanpunaiset kukat tummuvat kauniin tummanpunaisiksi. Vuoritatar kasvaa mattomaisena ja viihtyessään peittää nopeasti isommankin alueen. 
Vuoritatar sopisi kyllä myös hyvin Kiviaitapenkkiin. Taidankin laittaa sen hankintalistalle:))

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ilonaiheita puutarhassa ja vähän jännitystäkin

Hankin viime kesänä Tommolan tilalta Leivonmäeltä kiviaitapenkkiin tämän ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). Ilokseni se on selvinnyt hyvin talvesta ja näyttää viihtyvän tuossa kiviaidan kupeessa, missä liika talvimärkyys ei ole riesana. Parhaillaan kukassa kissankäpälä. Sen taustalla kukintaansa aloittelemassa ketoneilikka. 
Isäntä on ajanut ahkerasti pihanurmea, joten haravoimista on riittänyt monena päivänä. 
 Raatsiiko jotain näin kaunista leikata?
 Kyllä ratsii! 
Leikkasin kuolanpionin (Paeonia anomala) kuihtuneet kukat pois. En muista koska pioni olisi kukkinut vielä näin pitkälle heinakuuta, yleensä se lopettaa kukinnan jo juhannuskesällä.  Tämä viileä kesä on suosinut monia perenneoja ja olemme saaneet nauttia pitkään jatkuneesta kukinnasta.
Myös karhunvadelma (Rubus allegheniensis) kuuluu pihamaani uusinpiin tulokkaisiin. 
Karhunvadelma kasvaa Rauniopuutarhan seinustalla säleikössä (tai ainakin minulla on tarkoitus saada se kasvamaan säleiköön, kunhan vain ehtisin sitomaan kesän uudet versot!). Saas nähdä ehtiikö yhään marjaa kypsyä ennen pakkasia.
 Joka kesä ilahdun keltakurjenmiekkojen kukinnasta. 
 Punaluppo sopii hyvin kurjenmiekkojen kaveriksi, vai mitä? 
Ja lopuksi se jännityksen aihe. 
Huomasin pari päivää sitten, että niin ikään Tommolan tilalta viime kesänä hankkimani nepalinhanhikkien kukkanuput nuokkuvat ja kuihtuvat. Tutkin niitä tarkemmin ja huomasin muutamia pienen pieniä mustia "öttiäisiä" niissä. Ilmeisesti kyseessä on vattukärsäkäs. Nypin kymmenkunta nuokkuvaa kukkanuppua pois ja löysin muutaman öttiäisenkin. Nyt olen käynyt hanhikit läpi päivittäin, tänään oli eka päivä kun en löytänyt yhtään nuokkuvaa nuppua. Tehotarkkailu jatkuu kuitenkin vielä varmuuden vuoksi!