Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolanpioni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuolanpioni. Näytä kaikki tekstit

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Ilonaiheita puutarhassa ja vähän jännitystäkin

Hankin viime kesänä Tommolan tilalta Leivonmäeltä kiviaitapenkkiin tämän ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana). Ilokseni se on selvinnyt hyvin talvesta ja näyttää viihtyvän tuossa kiviaidan kupeessa, missä liika talvimärkyys ei ole riesana. Parhaillaan kukassa kissankäpälä. Sen taustalla kukintaansa aloittelemassa ketoneilikka. 
Isäntä on ajanut ahkerasti pihanurmea, joten haravoimista on riittänyt monena päivänä. 
 Raatsiiko jotain näin kaunista leikata?
 Kyllä ratsii! 
Leikkasin kuolanpionin (Paeonia anomala) kuihtuneet kukat pois. En muista koska pioni olisi kukkinut vielä näin pitkälle heinakuuta, yleensä se lopettaa kukinnan jo juhannuskesällä.  Tämä viileä kesä on suosinut monia perenneoja ja olemme saaneet nauttia pitkään jatkuneesta kukinnasta.
Myös karhunvadelma (Rubus allegheniensis) kuuluu pihamaani uusinpiin tulokkaisiin. 
Karhunvadelma kasvaa Rauniopuutarhan seinustalla säleikössä (tai ainakin minulla on tarkoitus saada se kasvamaan säleiköön, kunhan vain ehtisin sitomaan kesän uudet versot!). Saas nähdä ehtiikö yhään marjaa kypsyä ennen pakkasia.
 Joka kesä ilahdun keltakurjenmiekkojen kukinnasta. 
 Punaluppo sopii hyvin kurjenmiekkojen kaveriksi, vai mitä? 
Ja lopuksi se jännityksen aihe. 
Huomasin pari päivää sitten, että niin ikään Tommolan tilalta viime kesänä hankkimani nepalinhanhikkien kukkanuput nuokkuvat ja kuihtuvat. Tutkin niitä tarkemmin ja huomasin muutamia pienen pieniä mustia "öttiäisiä" niissä. Ilmeisesti kyseessä on vattukärsäkäs. Nypin kymmenkunta nuokkuvaa kukkanuppua pois ja löysin muutaman öttiäisenkin. Nyt olen käynyt hanhikit läpi päivittäin, tänään oli eka päivä kun en löytänyt yhtään nuokkuvaa nuppua. Tehotarkkailu jatkuu kuitenkin vielä varmuuden vuoksi!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Uudenkaupungin kukkamessujen haaste Puutarhani aarteet

Bongasin tälläisen haasteen aimariinin blogista.
Uudenkaupungin kukkamessujen tammikuun 2013 Puutarhani aarteet-haaste: Mikä kukka on sinun silmäteräsi puutarhassa? Vai siintääkö haaveissasi jokin aarre, jota halajat pihallesi tai parvekkeellesi?

Minulla on kaksikin enemmän tai vähemmän villiä ja vapaata puutarhaa, toinen Sarkolassa Varsinais-Suomessa ja toinen Viinasillassa Itä-Hämeessä. Molemmissa kasvaa minulle erittäin rakkaita perennoja. Sarkolaan muutimme -82, jo ensimmäisenä kesänä  ihastuin talon pihapiirissä kasvaviin vanhoihin perennalajikkeisiin. Niistä yhä edelleen puutarhassamme kasvaa matala, kelta-lilakukkainen saksankurjenpolvilajike, palavat rakkaudet, ailikit, akilleijat sekä vaaleansinisin kukin heinä-elokuussa kukkiva "pensasmainen" asteri. Erityisesti minua ihastuttaa asteri. Juurikaan en ole sitä hoitanut, kerran olen siirtänyt sen kasvupaikan talon remontin vuoksi ja silti se jaksaa kukkia vuosikymmenestä toiseen. Myöhemmin olen hankkinut myös muita asterilajikkeita puutarhaani, helppohoitoisia nekin ovat ja vähän liiankin innokkaita valtaamaan kasvutilaa muilta. Vanha, pihassa arvelujeni mukaan jo ainakin 50 vuotta kasvanut asteri kasvaa omalla paikallaan, koskaan en ole huomannut sen taimia missään muualla pihapiirissä.

Viinasilta on lapsuudenkotini. Sen pihapiirissä kasvaa vanhempieni suuren puutarhainnostuksen jäljiltä -70-luvulta vielä muutamia perennoja. Rakkaimmat aarteeni niistä ovat kuolanpioni ja särkynytsydän. Aiemmin pionin molemmin puolin kasvoi isot särkyneetsydämet, toinen niistä matkasi aikoinaan sisareni kotiin Uuteenkaupunkiin. Usein vieraat ja talonväkikin poseerasi juuri näiden kukkien taustalla, yläkulmassa juhannusvieraat 2001, heppani poseeraus vuodelta 2004 ja kesäkuva kuolanpionista 2012.

 Muiden haasteeseen osallistuneiden aarteisiin pääset tutustumaan astumalla sisään tästä portista.