Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät esikot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät esikot. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. toukokuuta 2019

Rauniopuutarha kevätasussaan ja pihapiirin varhaisia kukkijoita

Yksi kesäkotimme lempipaikoistani on vanhan navetan kivijalkaan pikku hiljaa rakentunut Rauniopuutarha. Näin keväällä sen karut rapistuneet tiili- ja harkkoseinät kutsuvat hiljentymään. Seinämiä kiertävät köynnökset odottavat vielä hetken ennen kuin avaavat silmunsa uuden kesän rehevään kasvuun. Niin koen itsekin. Luovuuteni edellyttää aika ajoin lepoa ja rauhaa.
Auringon ensisäteiden leikkiessä muurilla tulen Rauniopuutarhaan nauttimaan lintujen aamukonsertosta. Aamut ovat olleet ihmeellisen lämpimiä ja usein olen istunut hetken muurien suojassa juoden aamukahvia hiljaa, nauttien vain pelkästä olemisesta, siitä, että saa vain olla hiljaa, kuunnella ja tuntea auringon lämpö kasvoillaan.

Viime kesänä pitkään jatkunut kuivuus koetteli myös sammalkäytävää. Kaksi vuotta sitten tekemässäni postauksessa Lantakourusta perennapenkit klik! näkee miten hyväkuntoinen sammalkäytävä on runsassateisina kesinä. 
Ilokseni sain huomata, että kaksi vuotta sitten istuttamani ajuruohot ovat selvinneet hyvin talvesta. Molemmat ovat jo hyvässä kasvussa, taimmaisena sitruuna-ajuruoho (Thymys x citriodorus), edessä harmaa-ajuruoho (Thymys praecox v. pseudolanuginosus). Olen istuttanut ajuruohoja eri puolille Rauniopuutarhaa peittämään alueita, missä ne saavat levitä rauhassa.
Myös ainavihanta pääskynkukka (Prietzelago alpina) näyttää viihtyvän lantakourupenksissä. Kesän hankintalistalle olen laittanut kaksi uutta pääskynkukan taimea siirtämäni jättikarhunputken tilalle. Kasvupaikka oli liian kuiva jättikarhunputkelle, joten se oli syytä siirtää muualle.  
Lantakourun keskimmäisen penkin tarhapäivänlilja (Hemerocallis "Karngars") on yksi suosikkini päivänliljojen joukossa. Sen verenpunaiset kukat ovat tramaattisen kauniita vihreää sammalta vasten.
Käytävän toisella puolella olevassa penkissä kasvaa mm mäkimeiramia, akileijoja, ruohosipulia, mansikkaa ja toisessa päädyssä iso keltakukkainen päivälilja. Hevosen syöttöaltaassa kasvaa vuorenkilpiä ja siperian kurjenmiekkoja. 
Kierresimpukan edessä ruohosipulit venyttäneet vartensa jo niin, että sain niistä otettua ruokapöytäänkin. Harsojen alle laitoin hieman salaattia, punajuurta ja persiljaa kasvamaan. 
Rauniopuutarhan päätyikkunaan keväällä virkkaamani perhosliina oli hivenen liian kapea. Myös perhoset ovat hieman liian lähellä toisiaan, joten ne eivät asettuneet kauniisti ikkuna-aukkojen kohdille. Saas nähdä virkkaanko kokonaan uuden verhon vai tyydynkö vain tämän pidentämiseen.

Eilinen vappupäivä oli aurinkoinen ja vielä melko lämminkin. Kiertely pihamaalla tuotti iloista mieltä. Kylätien varren metsäpenkissä vaahteranlehtien seassa kukki muutamia kevätesikoita.
Kivikkopenkin vitaliat ovat hieman kärsineet talvesta, mutta silti jo ensimmäiset hennot keltaiset kukat on nähtävissä. 

Kaaripenkissä lumikellot ovat kukkineet jo lähes kaksi viikkoa. Tulpuissa on isot nuput, joten ehtivät varmasti kukkaan äitienpäiväksi. Kesällä penkin kukinnasta vastaavat mm luppiot ja himalajan hanhikit.
 
 Kalliolla pihatuomi aloittelee kukintaansa ja 
pihakaivon takana valkovuokkojen meri kurkottautuu kohti aurinkoa.

Tänään, toisena päivänä toukokuuta, aurinko pitää vapaapäivää ja 
minä maltan siksi pysyä sisähommissa:))


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Lenkillä Helmin kanssa

 
Helmi laukkasi riemuissaan varvikossa, vihdoinkin lumet sulaneet Satumetsästämme:)) Aurinko helli kulkijoita, hiki tuli puseroon auringon lämmittäessä, en yhtään valita, niin nautinnolliselta se tuntui pitkästä aikaa:)) Kuusten juurilla näkyi isoja kasoja kävynraatoja. Oravilla on riittänyt syötävää, niin hyvä käpyvuosi täällä on ollut. Viime päivinä olemme saaneet nauttia oravista myös pihapiirissä, ovat tulleet herkuttelemaan auringonkukansiemenillä kilvan fasaanikukon ja sen kolmen leidin seurassa. Niiden touhuja on mukava seurata ikkunasta, harmi vain kun pokkarillani ei niistä kummosia kuvia saa otetuksi. 
Helmillä riitti puuhaa myös kivien kierittelyssä. Tämä oli hiukan liian iso mukaan otettavaksi;)
 
 
Taivaalta kuului jotain kiinnostavia ääniä, itse en kuullut mitään, mut Helmiltä meinasi niskat taittua sen yrittäessä kurkotella taivaalle. Samalla emännän bongaamat ekat leskenlehdetkin oli jäädä Helmin tassujen alle. Kevät purot solisivat mukavasti, paikoin vesi virtaa teillä syövyttäen niihin lopulta syviä uria. Omalta pihalta en viel löytänyt yhtään kevät kukkaa, naapurin penkistä pukkaa jo krookukset ja kevätesikot pintaan.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kevään ensi airueet Beauvaisissa


Eilisellä kävelyretkellä saimme ihailla narsissimerta isojen puiden siimeksessä ja tänään kaupungilta palattuamme näimme ensimmäiset valkovuokot ja kevätesikot metsän reunassa. Kotomaassa saamme viellä hetkisen odotella vuokkojen ja esikoiden kukintaa. Mukavalta tuntui nähdä myös Marseillessa ensimmäiset pääskyset viime viikolla ja täällä eilen västäräkkejä. Matkalla ovat siis jo koto Suomeen:)) 

 Aamulla lapsukaiset lensivät Valensian lämpöön ansaitulle lomalle ja me isännän kanssa seikkailimme kahdestaan kaupungilla. Tuttuun tapaamme aloitimme tutustumalla Beauvaisin Saint-Pierren katetraaliin. Katetraali on hyvin vanha, sitä on alettu rakentamaan jo 900 luvulla. Katetraalia restauroidaan parhaillaan, joten joitakin osia siitä oli suljettuna korjaustöiden vuoksi. Meitä kiinnosti erityisesti nähdä katetraalissa oleva astronominen kello.

Kello oli todella mielenkiintoinen ja kaunis. Sen erikoisuutena on 24 tuntinen kellotaulu, jossa keskipäivä on asetettu alas (aurinko) ja keskiyö ylös (nouseva kuu). Keskellä on kuva Kristuksesta opettajana kirja kädessään. Kirjan kannessa on kaksi kreikkalaista aakkosta, alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen. Kristus sanoo:" Minä olen alku ja loppu". Hän on siis ajan Herra. Kellotaulua ympäröi 12 opetuslapsen kuvat. He pitävät käsissään nauhaa, jossa lukee otteita Isä meidän rukouksesta. Kellotaulun alapuolelle on sijoitettu symmetrisesti erilaisia aikaa ja taivaankappaleiden liikkeitä kuvaavia "kellotauluja". Kellossa oli niin paljon pieniä yksityiskohtia, että oli ihan pakko ostaa siitä kertova kirjanen, muuten olisimme saaneet viettää lopun päivää sitä tutkimassa.
Katetraalita suuntasimme askeleemme Rue du 27 Juinille, jolta löytyy kaupungin vanhimmat asuintalot. Opaslehtisen mukaan niistä löytyy ensimmäiset maininnat jo 1400 luvun lopulta. Beauvais, kuten monet muutkin Pohjois-Ranskan kaupungit tuhoutuivat pahoin Toisen maailmansodan aikana ja niiden rakennuskanta on suurelta osin peräisin sodan jälkeisiltä vuosilta.  

 
 
 

Rue du 27 oli todella ihastuttava. Useissa taloissa oli erilaisia koristekuvioita, verstailla ja kauppaliikkeillä oli vanhantyylisiä opaskilpiä oviensa pielessä. Kadulle asti saattoi kuulla kuvanveistäjien naputusta heidän työstäessään patsaita pienessä työsalissa. Löytyipä kadun päästä viehättävä pikku ravintolakin "lasituoleineen". Sisälle en tohtinut astua, vaan tyydyin ihastelemaan kaunista kattausta ikkunan takaa.

Tänään vietimme viimeistä lomapäiväämme Ranskassa, aamulla lennämme Tukolmaan.