Eilisellä kävelyretkellä saimme ihailla narsissimerta isojen puiden siimeksessä ja tänään kaupungilta palattuamme näimme ensimmäiset valkovuokot ja kevätesikot metsän reunassa. Kotomaassa saamme viellä hetkisen odotella vuokkojen ja esikoiden kukintaa. Mukavalta tuntui nähdä myös Marseillessa ensimmäiset pääskyset viime viikolla ja täällä eilen västäräkkejä. Matkalla ovat siis jo koto Suomeen:))
Aamulla lapsukaiset lensivät Valensian lämpöön ansaitulle lomalle ja me isännän kanssa seikkailimme kahdestaan kaupungilla. Tuttuun tapaamme aloitimme tutustumalla Beauvaisin Saint-Pierren katetraaliin. Katetraali on hyvin vanha, sitä on alettu rakentamaan jo 900 luvulla. Katetraalia restauroidaan parhaillaan, joten joitakin osia siitä oli suljettuna korjaustöiden vuoksi. Meitä kiinnosti erityisesti nähdä katetraalissa oleva astronominen kello.
Kello oli todella mielenkiintoinen ja kaunis. Sen erikoisuutena on 24 tuntinen kellotaulu, jossa keskipäivä on asetettu alas (aurinko) ja keskiyö ylös (nouseva kuu). Keskellä on kuva Kristuksesta opettajana kirja kädessään. Kirjan kannessa on kaksi kreikkalaista aakkosta, alfa ja omega, ensimmäinen ja viimeinen. Kristus sanoo:" Minä olen alku ja loppu". Hän on siis ajan Herra. Kellotaulua ympäröi 12 opetuslapsen kuvat. He pitävät käsissään nauhaa, jossa lukee otteita Isä meidän rukouksesta. Kellotaulun alapuolelle on sijoitettu symmetrisesti erilaisia aikaa ja taivaankappaleiden liikkeitä kuvaavia "kellotauluja". Kellossa oli niin paljon pieniä yksityiskohtia, että oli ihan pakko ostaa siitä kertova kirjanen, muuten olisimme saaneet viettää lopun päivää sitä tutkimassa.
Katetraalita suuntasimme askeleemme Rue du 27 Juinille, jolta löytyy kaupungin vanhimmat asuintalot. Opaslehtisen mukaan niistä löytyy ensimmäiset maininnat jo 1400 luvun lopulta. Beauvais, kuten monet muutkin Pohjois-Ranskan kaupungit tuhoutuivat pahoin Toisen maailmansodan aikana ja niiden rakennuskanta on suurelta osin peräisin sodan jälkeisiltä vuosilta.
Rue du 27 oli todella ihastuttava. Useissa taloissa oli erilaisia koristekuvioita, verstailla ja kauppaliikkeillä oli vanhantyylisiä opaskilpiä oviensa pielessä. Kadulle asti saattoi kuulla kuvanveistäjien naputusta heidän työstäessään patsaita pienessä työsalissa. Löytyipä kadun päästä viehättävä pikku ravintolakin "lasituoleineen". Sisälle en tohtinut astua, vaan tyydyin ihastelemaan kaunista kattausta ikkunan takaa.
Tänään vietimme viimeistä lomapäiväämme Ranskassa, aamulla lennämme Tukolmaan.