Hulevesipenkin elokuun kukkijat

On kulunut reilu kuukausi siitä, kun viimeksi postasin kesäkotimme Hulevesipenkistä klik! Olen istuttanut penkkiin monia hyvin pitkään kukkivia perennoja. Hurmeluppio (Sanguisorba menziesii) aloittaa kukintansa jo kesäkuun lopulla. Edelleenkin sen kukinta jatkuu. Taustalla häämöttä kylätien varrella kukkiva maitohorsma. Horsmat aloittavat kukintansa suunnilleen samoihin aikoihin hurmeluppioiden kanssa, mutta horsmien jo lopetellessa kukintaansa hurmeluppio sen kuin jatkaa. 

Kukinnan alussa hurmeluppio on suloisen pörheä, pörheys häviää pikku hiljaa. Kuvassa olevat luppiot ovat kukkineet jo yli kuusi viikkoa.

Kuvasin hurmeluppiot vielä kylätien puolelta. Taustalla näkyy keväällä pienen kasvimaan ympärille tekemäni risuaita. Se tarjoaa hyvän taustan pitkiksi ja honteloiksi kasvaville luppioille. 

(ps olin nimennyt em postaukseen erehdyksessä hurmeluppion punaluppioksi, joita minulla kasvaa toisaalla. Huomasin sen vasta tehdessäni linkkiä tähän postaukseen. Nyt nimiasia korjattu)

Myös tarhapäivänlilja (Hemerocallis 'Stella de Oro') on jatkanut kukintaansa useita viikkoja. Stella de Oro on sopivan matala  kasvutavaltaan, näin se ei peitä liikaa takana olevaa kiveä. Otin kuvan eilen sateen jälkeen. Vihdoinkin saimme hieman vettä. Myös tänään on ollut muutama ukkoskuuro. Paljon enemmän pitäisi sataa, että maa kostuisi kunnolla ja vesikaivot täyttyisivät. Jos tulevinakin kesinä on näin kuivaa, niin minulla on turha toivo saada johdettua sadevesiä tähän Hulavesipenkkini altaaseen,  lue: tulevaan altaaseen!

Punalehtiset kallionauhukset (Liguria dentata 'Osiris Fantasy') vasta aloittelevat kukintaansa. Nuppuja on runsaasti, joten odottelen runsaasti perhosia kukkien avauduttua.

Keltapäivänlilja on jo lopettanut kukinnan, nyt vuorossa sitruunankeltainen ihanasti tuoksuva syyspäivänlilja (Hemerocallis citrina). Päivänliljat, kuten myös tarhapäivänliljat, ovat luotto perennoja. Ne eivät vaadi paljoakaan hoitoa kukkiakseen runsaasti ja pitkään:))

Rantakukka (Lythrum salicaria) aloitteli kukintaansa heinäkuun alkupuolella ja edelleenkin se antaa mukavan pinkin säväyksen Hulevesipenkkiin. 

Rantakukan edessä kasvaa purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'). Parhaillaan siinäkin on pitkät kukkavarret, tosin ne erottuvat huonosti. Olen istuttanut penkin etureunaan purppurakeijunkukkaa sen lehdistön vuoksi, en niinkään kukinnan, vaikka kaunis sekin on. 

Virginiantädykkeen  (Veronicastrum virginicum) pitkän huiskeat tähkät ovat juuri avautumassa. 

Niiden vaaleanpunainen hempeys saa hyvän kontrastin purppuralehtisestä syyskimikistä (Cimicifuga simplex 'Atropurpurea'). 

 Samoin kuin myös jo nupuilla oleva hopeasyysvuokko (Anemone tomentosa) ja maanpeitoruusu.

Maanpeittoruusun   ('The Fairy') yhdessä tertussa on kymmenittäin kukkia, joiden paino saa rennot oksat lamoamaan maata vasten. Nostin yhden tertun kuvausta varten polvelleni. 

Otin vielä kuvan Hulevesipenkille päin ranka-aidan takaa niin, että siinä näkyy aidan sivustalla kukkivat nikonnauhukset, kasvimaa ja sitä ympäröivä koivurisuaita. Taustalla näkyy kylätie. Tästä näkee hyvin, miten ensimmäisen kiven vieressä kasvavat kultapallot kurottautuvat korkeuksiin!

Nikonnauhus (Ligularia palmatiloba), kuten muutkin nauhukset, ovat oikeita perhosmangneetteja. Harmikseni en tällä kertaa saanut yhtään perhosta kuvaan.  

Myös kylätien varressa kasvava helminukkajäkkärä (Anaphalis margaritacea) on hyvä perhoskasvi. 

Helminukkajäkkärä sopii hyvin luonnonmukaiseen puutarhaan. Se kestää hyvin myös kuivuutta, joten se sopisi myös kivikkoryhmiin. Aion jakaa kasvustoa ensi keväänä ja istuttaa jakotaimia kiviaitapenkkiin. Voisinkin seuraavalla kerralla postata jotain Kiviaitapenkistäkin.

Aamulla lähden taas poimimaan metsävadelmia. Olen keittänyt nyt kolme satsia vadelmahilloa ja herkutellut marjamaidolla talkkunajauhojen kera, nam!