Parin viikon aikana saadut runsaat vesisateet ovat innostaneet metsäsienet nostamaan itiöemänsä maan uumenista sienikoriimme poimittaviksi. Herkkutatit ovat nyt parhaimmillaan!
Olemme käyneet isännän kanssa viimeisen viikon aikana kolme kertaa sieniretkellä. Eilen löysimme paljon herkkutatteja. Olimme niin innoissamme, että kuljimme hieman harhaan. Koko ajan kyllä tiesimme sijaintimme, mutta emme löytäneet sitä oikeaa polkua, mikä johtaisi suoraan autolle. Suunnistamme tavallisesti auringon mukaan, eilen aurinko ei suostunut näyttäytymään kertaakaan sieniretkemme aikana. Niinpä päätimme kulkea hieman pidemmän reitin kautta tietä pitkin. Ylimääräistä kävelyä tuli reilut kaksi kilometriä. Se ei kuitenkaan harmittanut minua yhtään, vaikka saimme kunnon sadekuuronkin niskaamme. Postauksen lopussa selviää miksi...
Minulla on tapana puhdistaa sienet jo kerätessä. Tatit irroitan maasta kokonaisena varovasti kädellä.
Ensin leikkaan tatin jalasta multaisen osan pois. Jos leikkauspinnalla näkyy madonreikiä, niin halkaisen tatin kahtia. Nuorista tateista käytän ruuaksi myös terveen pillistön, mikä herkkutatissa on vaalea. Vanhetessa pillistö kellastuu. Kellastuneen pillistön poistan jo metsässä. Näin sienien jatkokäsittely kotona on paljon nopeampaa ja siistimpää.
Miten ihania herkkutatit ovatkaan!
Voittavat maussa mennen tullen herkkusienet.
Nuoret tatit ovat olleet täysin madottomia. Etanoiden vierailuistakaan ei ole ollut paljoa merkkejä.
Olen pitänyt lattialämpöä päällä yrttien ja kukkien kuivaamiseksi. Nyt on sienien vuoro. Lattialämmöllä sienet kuivuvat kahdessa kolmessa päivässä rapeiksi. Kuivatut sienet säilytän lasipurkeissa ruokakaapin pimeydessä.
Nämä kaunottaret ovat punikkitatteja. Jos olen tehnyt oikean lajimäärityksen, ne ovat lehtopunikkitatteja. Käytän punikkitatteja vain tuoreena, silloinkin vain, jos en löydä herkkutatteja. Punikkitattien leikkauspinta tummuu nopeasti ja se ei oikein houkuttele laittamaan niistä ruokaa.
Punikkitatit ovat kyllä ihan kelpo ruokasieniä. Ne täytyy muistaa vain kypsentää kunnolla, jos on herkkävatsainen, muuten ne voivat aiheuttaa mahanpuruja. Punikkitattien maku paranee huomattavasti, jos ne kuivattaa ennen ruuanlaittoa.
Vaikka sienet olivat kovia ja päältä katsoen vielä terveen näköisiä, niin halkaisu osoitti ne jo matojen herkkupöydäksi.!
Yhdellä sieniretkellä oli mukana myös kuopuksemme. Tytär oli käymässä viikonloppuna, kun miniä oli tilannut koko porukalle liput Vuohensaaren kesäteatteriiin Myrskyluodon Maijan viimeiseen yönäytökseen. Oli muuten aivan loistava esitys!
Tytär himoitsee kanttarelleja, kuten moni muukin. Onneksi saimme mukavan saaliin, mistä riitti maukkaaseen sienipaistokseen ja hieman jo pakkaseenkin laitettavaksi. Myös vaaleaorakkaat ovat nyt parhaimmillaan. Vaaleaorakas on kanttarellin tavoin kolmen tähden ruokasieni. Täällä päin vain ani harva poimii niitä koriinsa, mikä on sinänsä harmi.
Eilisellä sieniretkellä löysimme ämpärillisen kanttarelleja. Niiden laittamisessa menikin koko aamu.
Nuoret kanttarellit säilömme pakastamalla. Puhdistetut, pilkotut sienet kypsennetään omassa liemessään. Pakastamme sienet sopivan kokoisissa annospusseissa, näin ne ovat heti käyttövalmiita. Kovin vanhoja kanttarelleja ei kannata kuitenkaan säilöä pakastamalla, koska ne sitkistyvät hieman pakastettaessa. Vanhat sienet laitamme ruoaksi heti tuoreeltaan.
Tässä paljastuu syy siihen, miksi edes sadekuuro ei harmittanut eilisellä sieniretkellämme.
Metsätien varrella silmiini osui kaunis sydämenmuotoinen kivi!
Totta kait kivi otettiin kotiin, vaikka se painoikin melkoisesti.
Kiveä kantaessani muistelin taas kerran viime kesänä kuollutta koiraamme, Helmiä. Helmillä oli tapana kantaa aina jotain kotiin metsäretkiltämme. Lukuisia Helmin tuomia kiviä on edelleen takkahuoneen ikkunalaudalla ja pihamaalla kukkapenkkien reunakivinä. Tämä kuva on otettu lähes kuusi vuotta sitten yhden elokuisen sieniretkemme jälkeen. Silloinkin löysimme korin täyteen herkkutatteja!
Aurinkoista viikonloppua
nyt on aika mennä metsään sienikorin kanssa:))
Tulin just metsästä, muutaman kanttarellin lysin, muutama tatti oli mutta ne oli matosia, puolukoitakaan ei ole oikein mitään, hieno sieni saalis sulla, niin puhtaita ja hyviä.
VastaaPoistailmeisesti sienisato vaihtelee paljon eri puolilla maata, onhan lehdissäkin näkynyt kommentteja huonosta sienisadosta. tällä kolkalla oli todella kuiva heinäkuu, mut nyt kolmen viikon aikana satanut melko runsaasti ja se on tehnyt tehtävänsä. toivon Sinunkin vielä myöhemmin löytävän hyvin sieniä. suppilovahveroita ja monia muita hyviä ruokasieniä on parhaiten vasta syyskuulla kuten esim mustiatorvisieniä, mustavahakkaita ja kehnäsieniä. kehnäsieniä on kyl jo nytkin näkynyt tääl.
PoistaOi oi oi, mikä sienisaalis!
VastaaPoistaei voi muuta sanoa Nettimartta;))
PoistaEi oo tullu opeteltua syömään tatteja. Rouskuja joskus keräilen, vähäseks on seki jääny viime vuosina.
VastaaPoistaKaunis kuva Helmistä viljapellon sängellä!
voin suositella herkkutatteja, niistä saa ihania kastikkeita ja miksei tattikeittoakin. itse valmistan mieluiten kastikkeen tateista smetanan kanssa; tatteja, sipulia, myös pari valkosipulinkynttä ja smetanaa, kevyeseti suolalla ja pippuri maustaen. parfempaa en voisi kuvitella!
Poistakiitos Maarit, tykkään myös itse tästä kuvasta erityisen paljon. Helmi katselee siinä lintuparven lentoa sähkölangoille. nyt ei ole enää sähkölankoja, ei myöskään Helmiä, vain nämä kauniit muistot.