Valokuvatorstain 272. haaste Oranssi

  Helmi alias Alppikellon Eloisa Turku KV 28.11.2009 tuomari Zorica Salijevic, Ruotsi
AVO ERI2 PN3 Vara-Cacib

Helmi poseeraa metsälenkillä marraskuussa 2012. Kuvan ottanut tyttäreni. 

Tästä ovesta pääset tutustumaan Kennel Alppikelloon lähemmin.

Käy lataamassa itsellesi energiaa astumalla tästä ovesta muidenkin oranssiseen maailmaan.

Hannes Heikura We walk alone & Dark Zone

Salon taidemuseo Veturitalli avasi ovensa tammikuussa valokuvataiteilija Hannes Heikuran valokuvanäyttelyille Dark Zone - Hämärä vyöhyke ja We Walk Alone - Kuljemme yksin. Näyttelyt muodostavat kokonaisuuden, kuljettavat katsojaa Helsingin pimeillä kaduilla, rannoilla ja puistoissa, kohtaamaan satunnaisen yksinäisen kulkijan. Kuvat ovat vaikuttavia, realistisia kuvauksia yksin olevan ihmisen ohikiitävästä hetkestä useimmiten hyvinkin arkipäiväisessä tilanteessa. Mies autonratissa, kertakäyttöinen sadetakki suojaamassa kaatosateessa kulkijaa, tupakkatauko syrjäisellä kadulla. Joukosta löytyy myös kuvia, jotka kuvaavat mieleenpainuvasti pieniä iloja muutoin niin yksinäisessä arjessa.  Yksinäisen vapunviettäjän grillijuhla puistossa, pieni tyttö kauniine enkelinsiipineen, nuori nainen huiveineen kalliolla. 

 Valokuvat ovat mustavalkoisia ja siksi ehkä pidinkin niistä niin paljon. Sanoisin että kannattaa tulla      kauenpaakin tutustumaan Heikuran näyttelyyn. 

Samalla kannattaa tutustua myös salolaisen valotaiteilija Timo A. Aallon kolmiosaiseen  valoteokseen Arbores Mortis - Kuolleet puut museon tornissa ja piha-alueella. Kuolleet puut on Timo Aallon maisterinopintojen lopputyö Teatterikorkeakoulun Valo- ja äänisuunnittelun laitokselle. Piha-alueella oleva installaatio on vuoden 2011 Tapanimyrskyn kaatamien kuusien juurakoista koottu valoteos. Se on todella vaikuttava teos aamun ja illan hämärässä, esitys kestää noin 7 min ja sitä pyöriteään klo 5.00- 8.00 ja 16.00- 24.00 päivittäin.

Iltakävelyllä kannattaa siis poiketa Veturitallin pihamaalle ihmettelemään luonnonvoimien mahtavuutta.

Taidemuseo Veturitallin vuoteen mahtuu myös muita kiinnostavia näyttelyitä. Loppukevään 13.4.- 2.6. näyttelysalit valtaa Pinnan alla, Salon taiteilijaseura 45 vuotta juhlanäyttely. Näyttelyn on koonnut taidekriitikko Otso Kantokorpi ja esillä on teoksia 18 taiteilijalta.

Soisin naulakoiden täyttyvän näiden hienojen näyttelyiden vuoksi:))

Ranskanpastilleista värit isoäidinneliöihin

Eilinen päivä kului hieman haikeinmielin pastellisävyjen maailmassa virkaten isoäidinneliöistä somisteet jo aiemmin tehtyyn olkalaukkuun. Turhaan taas kerran emo oli huolehtinut, matkalaisten reissu oli sujunut mutkattomasti, illalla skypeilykin onnistui mainiosti. Mukavaa oppia uusia asioita, ihmetellä vain täytyy aina välillä näitä nykymaailman hienouksia! Jöntte-kisu Helmin kera oli koko illan tiiviisti seuraamassa pakkaustouhuja. Helmi otti sydämenasiakseen tavaroiden vartioinnin. Vartiointivietti taisi jäädä päälle, kun viel tänäinkin piti vahtia juuri valmistunutta olkalaukkua:))
ps tämä kaunis "pariisitar" löytyy Värjärin Puodista, tiedot sivulta "Virkkuukoukulla tehtyä".

Uudenkaupungin kukkamessujen haaste Puutarhani aarteet

Bongasin tälläisen haasteen aimariinin blogista.
Uudenkaupungin kukkamessujen tammikuun 2013 Puutarhani aarteet-haaste: Mikä kukka on sinun silmäteräsi puutarhassa? Vai siintääkö haaveissasi jokin aarre, jota halajat pihallesi tai parvekkeellesi?

Minulla on kaksikin enemmän tai vähemmän villiä ja vapaata puutarhaa, toinen Sarkolassa Varsinais-Suomessa ja toinen Viinasillassa Itä-Hämeessä. Molemmissa kasvaa minulle erittäin rakkaita perennoja. Sarkolaan muutimme -82, jo ensimmäisenä kesänä  ihastuin talon pihapiirissä kasvaviin vanhoihin perennalajikkeisiin. Niistä yhä edelleen puutarhassamme kasvaa matala, kelta-lilakukkainen saksankurjenpolvilajike, palavat rakkaudet, ailikit, akilleijat sekä vaaleansinisin kukin heinä-elokuussa kukkiva "pensasmainen" asteri. Erityisesti minua ihastuttaa asteri. Juurikaan en ole sitä hoitanut, kerran olen siirtänyt sen kasvupaikan talon remontin vuoksi ja silti se jaksaa kukkia vuosikymmenestä toiseen. Myöhemmin olen hankkinut myös muita asterilajikkeita puutarhaani, helppohoitoisia nekin ovat ja vähän liiankin innokkaita valtaamaan kasvutilaa muilta. Vanha, pihassa arvelujeni mukaan jo ainakin 50 vuotta kasvanut asteri kasvaa omalla paikallaan, koskaan en ole huomannut sen taimia missään muualla pihapiirissä.

Viinasilta on lapsuudenkotini. Sen pihapiirissä kasvaa vanhempieni suuren puutarhainnostuksen jäljiltä -70-luvulta vielä muutamia perennoja. Rakkaimmat aarteeni niistä ovat kuolanpioni ja särkynytsydän. Aiemmin pionin molemmin puolin kasvoi isot särkyneetsydämet, toinen niistä matkasi aikoinaan sisareni kotiin Uuteenkaupunkiin. Usein vieraat ja talonväkikin poseerasi juuri näiden kukkien taustalla, yläkulmassa juhannusvieraat 2001, heppani poseeraus vuodelta 2004 ja kesäkuva kuolanpionista 2012.

 Muiden haasteeseen osallistuneiden aarteisiin pääset tutustumaan astumalla sisään tästä portista.

Värikollaasi 111 ajatuksissa Ranska

VIIKON VÄRIT OVAT

Nähdessäni viikon värit, niin valinta kuvauskohteiksi oli helppoa tehdä kerrankin;) Ajatukseni ovat tiivisti nuorissamme, jotka huomenna lentävät Ranskaan ½vuodeksi opiskelijavaihtoon. Heidän lentoaan siivittää Kupittaan saven lintunen, vastaanottamassa Ranskan poika, jonka tällä kertaa kuvasin -90 luvulla Pariisista ostamastani puseron rintamuksesta sekä äiskä jo haaveilemassa katukahvilassa nautiskelusta keväisessä rankalaisessa pikkukaupungissa (kuva tosin näpätty kylppärissä olevasta taulusta).

Isoäidinneliöt & digiaika

Auringonpaiste on hellinnyt viimepäivinä ulkoilijoita. Aamuin illoin tulee tehtyä potkukelkkalenkki Helmin kanssa. Mitään isompaa käsityötäkään ei malta aloittaa, jotain pientä pitää kuitenkin olla tekeillä. Illasuussa virkkailin isoäidinneliöitä sen verran, että sain tuunattua vanhaa virkattua olkalaukkua;  isoäidinneliöt siirtyi digiaikaan.

ps  laukusta hieman enempi tietoja  Virkaten tuunatut kassit ja laukut-sivulla.

Ulkoilmaelämää & muhvi-kämmekkäät

Kaunis aurinkoinen päivä houkutteli ulkoilemaan. Hiihtämään on tehnyt mieli jo monta päivää, lunta vain niin vähän, että peltojen yli hiihtäminen ei tee hyvää suksenpohjille.  Puolisen kilometriä sänkipellolla ja sitten pääsemme joenrantaan, missä jo hieman enempi lunta. Koiran kanssa kun ulkoilee, niin on parempi olla umpihangen kulkijoita, ei tule turhaa sanomista ladun sotkemisesta.

Jokiuoma on kaunis, koski virtaa osittain vieläkin vapaana huolimatta jo useamman päivän jatkuneista kovista pakkasista. Hyytävä kylmyys iski heti luihin ja ytimiin hiitäjän joutuessa varjoon. Helminkin on aika ajoin lämmiteltävä tassujaan.

Raikas ulkoilma ja luonnon kauneus saa ajatuksen luistamaan, muutama hauska käsityöideakin pälähti päähäni.

Löysin eilen kirjastoreissulla mielenkiintoisen neulekirjan, Solveig Hisdalin  Kuviot silmukoiksi, nostalgisia neuleita, Otava 1999. Kirjan takakannesta lainaten "Norjalainen tekstiilitaiteilija Solveig Hisdal on työstänyt näyttävän neulekokoelman, jonka ideat ovat lähtöisin Norjan rikkaasta museoaarteistosta. Jokaisesta neuleesta esitellään neuleen syntyyn vaikuttanut vanha kangas, kansanpuvun päähine tai muu museoesine." Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja kaunis katsella. Kirjassa esitellyt muhvi ja rannekkeet inspiroivat minut suunnittelemaan muhvi-kämmekkäät.  Virkkuukoukulla tehtyä- sivustolta löytyy tarkempaa tietoa kämmekkäistä. 

Valokuvatorstai 271.haaste

 Tällä viikolla inspiraation lähteenä sana kirjasto .

Kävin juuri eilen kirkonkylällä kirjastossa, eipä tullut kuvatuksi mitään sillä reissulla. Haasteeseen kokosin kotikirjastostamme valittujapaloja. Takkahuoneesta löytyy kaunokirjallisuus, luontokirjat ja pääosa puutarhanhoitoon liittyvistä kirjoista. Kudontahuoneen yhden seinän ovat vallanneet isännän karttakirjat. Lastenhuoneista löytyvät heidän kirja-aarteensa. Keittiön väliköstä kokkailuun ja sieniharrastukseen liittyvät kirjat. Makuuhuoneesta musiikkiin liittyvät jutut. Yöpöytiä en kehdannut edes kuvata, aivan liian korkeat kirja- ja lehtipinot ovat ne vallanneet. Työhuoneestani löytyvät jo vanhentunut ammattikirjallisuus ja aina ajankohtaiset käsityökirjat, joista rakkaimpii kuuluvat Mary Oljen teokset.

Astu tästä ovesta muiden kirjastoihin.

Keinutuolinmatto isoäidinneliöistä

Muutaman pakkaspäivän aikana sain virkattua tyttäreni keinutuolimatoon tarvittavat isoäidinneliöt. Helmikin oli tyytyväinen saadessaan makoilla lämpimässä, tassut jäätyivät pikimmiten lenkillä tulipalopakkasilla.
Neliöt on virkattu Viinasillassa värjätyillä villalangoilla. Krappijuurta ja kokenillia lukuunottamatta kaikki värikasvit liityvät tavalla tai toisella sukumme historiaan. Vaalenruskea lanka on värjätty isäni kasvatusisän, Fabian-enon, 40-50-luvun vaihteessa kasvattamilla kessuilla. Kessut ovat säilyneet tosi hyvin Viinasillan vintillä näihin päiviin asti. Hieman tummenpi sävy on saatu pihapiirissä kasvavien ikikuusten kävyistä. Mielenkiintoisia tarinoita kertoo myös jo vappuna 2003 kaadetun koivuvanhuksen kaarnalla värätyt langat tyttärelleni. Vihreät sävyt lankoihin olen saanut talasrannassa kasvavista lepistä ja kaunis hieman kullanhohtoinen ruskea pihamaalla kasvavista piharatamoista.

 Tässä vielä 56 isoäidinneliötä odottaa yhteen ompelemista luotospistoin. Ilta vierähtikin mukavasti tässä hommassa.

Niskatukea varten virkkasin 16 neliötä, jotka sitten yhdistin toisiinsa virkkaamalla.

 Niskatukea ja keinutuolimattoa voisi toki pitää istunpehmusteena ja hartiahuivinakin vaikka kelkkaretkellä:))

Aamu valkeni tänäin pilvisenä, pakkanen oli laskenut,  - 8 C. Nyt aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Ulkoilemaan lähdetään kunhan päivän postit on luettu.

VÄRIKOLLAASI 110 oyster gray

Viikon kollaasivärinä oli

Osterin harmaata löytyi keittiöstä lähes koko ajan päällä olevasta radiosta ja vedenkeittimestä, valitettavasti en onnistunut vangitsemaan niiden sävyä oiken kamerallani. Ei auttanut siis muu, kuin selata taas kerran kuva-arkistoa.

ps keskellä oleva kuva otettu joulukuussa MAYA III näyttelyssä Didrichsen taidemuseossa Helsingissä.

Valokuvatorstai 270. haaste Liukas

Alkuviikon pieni lumisade ja yöllinen kireä pakkanen (-26 C) saivat aikaan liukkaan luiston kylätiellemme:))

Emännän potkukelkan lähtiessä omille teilleen, Helmille tuli kiirus ottamaan kelkkaa kiinni!
Mukavaa viikonloppua ja liukkaita luistoja itsekullekin:))

Muita liukkaita kuvia löydät tästä ovesta.

Sormipaisukarvetta keräämässä

Naapurin isäntä kaatoi pellonlaidasta muutamia isoja koivuja. Sain luvan kerätä niistä karvetta väripataan. Siispä olen nyt parina päivänä käynnyt keräämässä sormipaisukarvetta Helmin iltapäivälenkin yhteydessä.

Helmi on innokas pöllien kierittäjä, samalla irtoaa karvettakin emännän pussiin:))

Paljon on karvetta kerättäväksi, kylmä vain turruttaa sormet nopeasti ja Helmikin jo haluaisi jatkaa lenkkiään.

Ennen matkan jatkamista piti kuitenkin vielä tutkia hieman esikoispoikamme lähes 20 vuotta sitten tekemää pesäpaikkaa siilille. Muistan vieläkin kuin eilisen päivän, miten tohkeissaan poika oli rakentaessaan pesää ja viedessämme sitä metsäiseen rinteeseen. Tarkasti opettajan antamien ohjeiden mukaan pesä sitten asetettiin paikoilleen. 

Kotiin tuomisina meillä oli melkoinen määrä sormipaisukarvetta. Viikonloppuna taas väripadat porisevat:))

Taulakääpä värjärin padassa

Viime viikolla värjäsin taulakäävällä ensimmäisen satsin harmaata villalankaa. Käävät ovat erinomaisia värjäykseen, koska monivuotisia kääpiä pystyy keräämään myös talviaikaan. Nyt käyttämäni käävät olen kerännyt jo syyskesällä ja ne ovat odottaneet värjäyspataan pääsyä siis jo kolmisen kuukautta.
Jos kiinnostuit tietämään enempi käävistä ja niiden käytöstä, niin käyppä kurkkaamassa sivulle "Käävät värjärin padassa".

VÄRIKOLLAASI 109 Chocolate truffle

Viikon väriksi oli annettu suklaa tryffeli, mistä mieleeni nousi ennemminkin tumma ruskea, näytölläni väri taittuu kuitenkin vahvasti lilaan. Voisikohan aronianmarjoista tehdyistä suklaa tryffeleistä tulla haetun värisiä? Etsiessäni syksyllä ottamaani kuvaa aroniatertun valtaamasta linnunpesästä, silmiini osui Winebridgen muurilla kasvavasta villiviinistä ottamani kuvat. Niistä löytyy myös haettua väriä eli näillä vastataan nyt viikon värikollaasi haasteeseen:))

Yhteistyö Alman Puodin kanssa käynnistyi

Tänäin on ollut merkkipäivä Värjärin Puodille. Jo syksyllä aloitimme suunnittelemaan mahdollista yhteistyötä salolaisen Alman Puodin kanssa ja tänäin yhteistyömme sitten konkreettisesti sai alkunsa värjärin pakatessa kaksi kassillista luonnon väreillä värjättyjä villalankoja ja korillisen erityisesti neulahuovutukseen sopivia hahtuvia autoonsa. Kauniilta lankani ja hahtuvani näyttävät myös Alman Puodin pöydällä:)) Minusta on suurenmoista, kun myös paikallisten pienyrittäjien tuotteita otetaan tuotevalikoimaan ja siitä tahdonkin kiittää lämpimästi Alman Puotia. Alman Puodin löytää myös facebookista, käyppä kurkkaamassa sielläkin tästä ovesta.

Virkattuja laukkuja ekolangasta

Väripatoja vahtiessa jää mukavasti aikaa myös käsitöiden tekoon. Nämä kolme virkattua laukkua näki päivänvalon viikon värjäyssession oheistuotteina:)) Sivulta Virkkuukoukulla tehtyä  voit halutessasi lukea hieman tarkemmin laukkujen malleista ja materiaaleista.

Valokuvatorstai 269. haaste

 Vuoden 2013 ensimmäinen torstaihaaste on kolmetoista. Värjärinä en voinut vastustaa vyyhtieni kuvaamista tähän haasteeseen. Viikossa olen saanut padoistani lankoihini yhteensä kuuttatoista eri värisävyä. Harmikseni en saa kuviin värisävyjä taltioitua oikein esim. kuvassa keskellä oleva vyyhti on oikesti kauniin tumman ruskea ei hailukan violetti kuten kuvassa.

Omenapuunoksilla orrella roikkuu kolmetoista eri väristä vyyhteä vastauksena haasteeseen.

Neulahuovutusta Värjärin Puodin Pikkulauantai-illassa

Värjärin Puodin neulahuovutusilta vietettiin mukavissa merkeissä. Helmi ihastelee kättemme töitä. Punakettu loukkasi hieman korvaansa ja sai siihen vielä lopuksi siteen. Ehkäpä se lohduttaa hieman ketun onnellista saajaa:)) Kanttarelli toimii varmaan hyvin vaikka varaston avaimenperänä. Vanamon viehkeä kauneus ja lumoava tuoksu toi mieleen Eino Leinon runon

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Vähitellen orret alkavat täyttyä langoista

 Padat ovat porisseet jo viime torstaista lähtien ja lankoja alkaa olla melkoinen määrä kuivumassa. Kuvassa oikealta lukien: kolme vyyhteä keltasipulin kuorilla, kaksi vyyhteä sipulinkuori+krappiliemessä, kolme vyyhteä karvejäkälä+sammal+okenilli+krappiliemessä ,yksi vyyhti ruosteorakkailla ja kolme vyyhteä punasipulin kuorilla värjättyjä kotimaisia villalankoja.
Helmi odottaa jo iltapäivälenkille pääsyä ja etsii tällä kertaa edellispäivänä tuomaansa kiveä mukaan reissuun.

Nerulahuovutusta varten olen värjännyt myös lisää villaa. Tässä villat ovat päässeet punasipulikuoriliemeen.
Viikonloppuna ehkäpä ehdin tekemään tarkempaa postausta tuonne värjäyssivuille eli jos kiinnostaa kannattaa käydä kurkkimassa sinnekkin.

Jöntte kissalle uni maittaa. Sillä on tapana nukkua sylissäni tehdessäni käsitöitä, Helmikin haluaisi kovasti sylkytellä, mut on hieman kasvanut ulos sylikoiran mitoista;))

VÄRIKOLLAASI 108 Living coral

TÄMÄN VIIKON VÄRI ON

Mustavalkomaanantai haaste#145 ULKONA

Viimeinen mustavalkomaanantain haaste tällä erää, aiheena ulkona.
Haasteen luettuani mieleeni tuli kesäiset kuvat hepoistani Viinasillassa. Heponi saivat kulkea pihamaalla vapaana ja osallistua touhuihini halutessaan. Heimolla oli tapana seisoa oven takana odotellessaan emäntäänsä: keskellä olevassa kuvassa Heimo kurkkaa et vieläkö emäntä syö aamiaistaa, yläpuolella olevassa kuvassa Heimo odottaa puolestaan emäntäänsä aamupesulta tulevaksi, alhaalla keskellä Heimo tarkistaa et puucee tulee siistittyä huolella juhannunvieraita varten, vasemman puoleisessa kuvassa odotellaan istunnon loppumista ja oikealla Heimo kurkkii onko emäntä saanut tallin siistittyä et pääsis viileään talliin levähtämään keskipäivän auringosta.

Kiitos irwikissalle haasteen ylläpidosta, kaikki loppuu aikanaan, kivatkin asiat.
Oikein hyvää kevättä kaikille:))

Käävät ja karveet pataan Loppiaisena

Aloitin päiväni huuhtelemalla eilen sipulinkuori - krappiliemessä värjäämäni langat. Lisäsin sipulinkuori liemeen ennen joulua keittämäni krappijuuret, joilla olin värjännyt jo kaksi satsia lankoja. Tavoittelin enempi kullankeltaista kuin oranssia sävyä ja taidanpa sellaisen saada. Lopullinen sävy tule esiin kuitenkin vasta lankojen kuivuttua kunnolla.

Helmi odotteli  innokkaasti jo aamulenkille lähtöä viritellessäni kääpäkeitoksiani liedelle kiehumaan. Helmillä on tapana ottaa mukaan lenkille puukapula tai kivi, tällä kertaa puukapula oli mieluisami leikkikalu.

Käävistä tulee aikamoinen haju keitettäessä, joten sovinnolla keittelen kääpäliemeni ulkosalla. Toisekseen lisään keitinveteen ammoniakkia, joten siksikin on parempi keittää kääpäliemi ulkosalla, ihan terveyssyistäkin ettei tartte hengitellä ammoniakkihöyryjä.

Kotitiellä silmäni osui merkillisen näköiseen palaseen, Helmikin ohitti sen noin vain eli ei se ainakaan mitään syötävää olisi. Mielenkiintoni heräsi mitä lähemmäksi tulin: "Oisko taivaasta pudonnut okrakääpä eteeni" hihkuin Helmille innoissani. Lähes koko metsälenkin olin harmitellut sitä, kun en löydä okrakääpiä. Olisko sellainen nyt tuossa tiellä, vanhasta koivusta pudonneena? Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, et kyseessä on pökkelökääpä. Nyt mulla on jo pari pökkelökääpää kuivumassa ikkunalaidalla, muutama viel lisää niin nekin pääsevät väripataani.

Kotona odotti höyryävä kääpäkeitos, parin tunnin keittämisen jälkeen väri näyttää jo melko hyvältä. Tunnin saa ainakin vielä kiehua hissukseen, sitä jäähtymään huomiseksi.
Metsälenkillä keräsin maahan pudonneista oksista karvejäkälää. Laitoin ne kiehumaan uuninpangolla kuivumassa olleiden karvejäkälien ja sammalien kanssa samaan kattilaan. Väriliemiä keitellessä on hyvää aikaa kutomiseen, Helmikin saa levähtää pitkän lenkin jälkeen hieman luvattomalla sijalla.

Saunan jälkeen iltapalaa syödessä muistin et punasipulin kuoretkin voi laittaa jo yöski likoamaan. Näin värjärin Loppiaispäivä on täystyöllistetty.

ps Puiden lehdet, kuoret ja kävyt värjärin padassa - sivulta löydät postauksen sipulin kuorilla värjäämisestä.

Mukavaa Loppiaista itse kullekin omien harrastusten ja perheen parissa:))