Kuperkeikka

                                                                                                                      Kuvan  lähde: IS 18.2.2019

Ihastelen pikkuisen Lumi pandan kuvaa aamun lehdessä. Niin kaukana synnyinkodista on Lumin kaunis  pandatarha.  Pandan iloiset kuperkeikat puuterilumessa saavat lukijan hymyn huulille.

Mieleeni nousee mummon kasvot muutaman vuoden takaa.

Aiemmin niin rivakasti liikkuneen mummon vauhti on hiljentynyt. Ei nouse jalka enää pyörän polkimelle. Kynnyskin on jo liikaa. 

Oli vain ajan kysymys, milloin jalka tarttuu hiirekorvalle käpertyneeseen maton kulmaan.

Sitten se tapahtui, mummon kuperkeikka, yöllä kuten arvata saattoi.

Kolme poikaa perheineen asuvat tahoillaan. Liian kaukana.

Mummon turvaranneke toi avun paikalle. Ulko-oven lukko napsahti auki ja valkeus tuli huoneeseen.

Onneksi mummon kuperkeikasta muistona pelkät mustelmat silmien ympärillä. Pandasilmät kuten pikkuisella Lumilla.

Osallistun tällä pienellä tosielämän tapahtumalla vk 8 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallistumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.

Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.

Viikon 8 krapuhaasteen annetut sanat ovat: vauhti, perhe, mustelma.  Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti 

Uudenkaupungin kukkamessujen haaste Puutarhani aarteet

Bongasin tälläisen haasteen aimariinin blogista.
Uudenkaupungin kukkamessujen tammikuun 2013 Puutarhani aarteet-haaste: Mikä kukka on sinun silmäteräsi puutarhassa? Vai siintääkö haaveissasi jokin aarre, jota halajat pihallesi tai parvekkeellesi?

Minulla on kaksikin enemmän tai vähemmän villiä ja vapaata puutarhaa, toinen Sarkolassa Varsinais-Suomessa ja toinen Viinasillassa Itä-Hämeessä. Molemmissa kasvaa minulle erittäin rakkaita perennoja. Sarkolaan muutimme -82, jo ensimmäisenä kesänä  ihastuin talon pihapiirissä kasvaviin vanhoihin perennalajikkeisiin. Niistä yhä edelleen puutarhassamme kasvaa matala, kelta-lilakukkainen saksankurjenpolvilajike, palavat rakkaudet, ailikit, akilleijat sekä vaaleansinisin kukin heinä-elokuussa kukkiva "pensasmainen" asteri. Erityisesti minua ihastuttaa asteri. Juurikaan en ole sitä hoitanut, kerran olen siirtänyt sen kasvupaikan talon remontin vuoksi ja silti se jaksaa kukkia vuosikymmenestä toiseen. Myöhemmin olen hankkinut myös muita asterilajikkeita puutarhaani, helppohoitoisia nekin ovat ja vähän liiankin innokkaita valtaamaan kasvutilaa muilta. Vanha, pihassa arvelujeni mukaan jo ainakin 50 vuotta kasvanut asteri kasvaa omalla paikallaan, koskaan en ole huomannut sen taimia missään muualla pihapiirissä.

Viinasilta on lapsuudenkotini. Sen pihapiirissä kasvaa vanhempieni suuren puutarhainnostuksen jäljiltä -70-luvulta vielä muutamia perennoja. Rakkaimmat aarteeni niistä ovat kuolanpioni ja särkynytsydän. Aiemmin pionin molemmin puolin kasvoi isot särkyneetsydämet, toinen niistä matkasi aikoinaan sisareni kotiin Uuteenkaupunkiin. Usein vieraat ja talonväkikin poseerasi juuri näiden kukkien taustalla, yläkulmassa juhannusvieraat 2001, heppani poseeraus vuodelta 2004 ja kesäkuva kuolanpionista 2012.

 Muiden haasteeseen osallistuneiden aarteisiin pääset tutustumaan astumalla sisään tästä portista.

Keinutuolinmatto isoäidinneliöistä

Muutaman pakkaspäivän aikana sain virkattua tyttäreni keinutuolimatoon tarvittavat isoäidinneliöt. Helmikin oli tyytyväinen saadessaan makoilla lämpimässä, tassut jäätyivät pikimmiten lenkillä tulipalopakkasilla.
Neliöt on virkattu Viinasillassa värjätyillä villalangoilla. Krappijuurta ja kokenillia lukuunottamatta kaikki värikasvit liityvät tavalla tai toisella sukumme historiaan. Vaalenruskea lanka on värjätty isäni kasvatusisän, Fabian-enon, 40-50-luvun vaihteessa kasvattamilla kessuilla. Kessut ovat säilyneet tosi hyvin Viinasillan vintillä näihin päiviin asti. Hieman tummenpi sävy on saatu pihapiirissä kasvavien ikikuusten kävyistä. Mielenkiintoisia tarinoita kertoo myös jo vappuna 2003 kaadetun koivuvanhuksen kaarnalla värätyt langat tyttärelleni. Vihreät sävyt lankoihin olen saanut talasrannassa kasvavista lepistä ja kaunis hieman kullanhohtoinen ruskea pihamaalla kasvavista piharatamoista.

 Tässä vielä 56 isoäidinneliötä odottaa yhteen ompelemista luotospistoin. Ilta vierähtikin mukavasti tässä hommassa.

Niskatukea varten virkkasin 16 neliötä, jotka sitten yhdistin toisiinsa virkkaamalla.

 Niskatukea ja keinutuolimattoa voisi toki pitää istunpehmusteena ja hartiahuivinakin vaikka kelkkaretkellä:))

Aamu valkeni tänäin pilvisenä, pakkanen oli laskenut,  - 8 C. Nyt aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Ulkoilemaan lähdetään kunhan päivän postit on luettu.

Nuoskakelin iloja

Lauhaa, jo yöllä lumet alkoivat tippua katoilta. Autotallin katolta uupuu vielä lumiesteet, joten oli miehillä aika homma yöllä kolata katolta tippuneet lumikinokset pois ovien edestä, jotta tytär pääsisi aamutuimaan lähtemään autolla töihin. Päivän mittaan sitten hissuksiin isäntä teki lumitöitä, suojalumi on niin raskasta, ettei sitä kauaa jaksa kolata ilman taukoa. Pelastin verannan pikkukuuset jouluvaloineen lumen alta, Helmi oli innolla hommassa mukana. Se nauttii lumitöistä vähän liiankin kanssa.

Hauskinta oli tehdä lumipallolyhtyjä. Perinteisesti olemme tehneet aina yhden myös leikkimökin edustalle, niin nytkin. Uskonpa leudon ilman jatkuvan vielä muutaman päivän. Saan tehtyä lumihevosen ja muutaman lumiukonkin pihan vahdeiksi. Isäntä on valmistellut jo viikon päivät  lumiporttia kasaamalla lähes kaikki pihasta kolaamansa lumet tienvarteen postilaatikolle johtavan pihapolun päähän. Lapset ovat jo maailmalla, mut meillä vain lumileikit jatkuvat entiseen malliin;))

Valokuvatorstai 267. haaste

Valokuvatorstain haaste on Suomen 95 vuotta kestäneen itsenäisyyden inspiroimana sana VOIMA.

Voimani lähteet.