Kuvan lähde: IS 18.2.2019
Ihastelen pikkuisen Lumi pandan kuvaa aamun lehdessä. Niin kaukana synnyinkodista on Lumin kaunis pandatarha. Pandan iloiset kuperkeikat puuterilumessa saavat lukijan hymyn huulille.
Mieleeni nousee mummon kasvot muutaman vuoden takaa.
Aiemmin niin rivakasti liikkuneen mummon vauhti on hiljentynyt. Ei nouse jalka enää pyörän polkimelle. Kynnyskin on jo liikaa.
Oli vain ajan kysymys, milloin jalka tarttuu hiirekorvalle käpertyneeseen maton kulmaan.
Sitten se tapahtui, mummon kuperkeikka, yöllä kuten arvata saattoi.
Kolme poikaa perheineen asuvat tahoillaan. Liian kaukana.
Mummon turvaranneke toi avun paikalle. Ulko-oven lukko napsahti auki ja valkeus tuli huoneeseen.
Onneksi mummon kuperkeikasta muistona pelkät mustelmat silmien ympärillä. Pandasilmät kuten pikkuisella Lumilla.
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Viikon 8 krapuhaasteen annetut sanat ovat: vauhti, perhe, mustelma. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti
Voi mummo! Onneksi ei mennyt lonkka, mustelmilla selvisi. Hyvä tuollainen turvaranneke.
VastaaPoistaOmalla tädillä ei ollut tuollaista ranneketta, onneksi kotisairaanhoito tuli muutaman tunnin kuluttua, tilasi ambulanssin. Mustelmilla siitäkin selvittiin, sillä kertaa. Nyt on täti onneksi vanhainkodissa, nukun yöni rauhallisemmin.
tarinan aihe koskettaa varmaan meistä monia ja siksi varmaan sen krapuni aiheeksi valitsinkin. aina ei mummo näin helpolla ole selvinnyt kuperkeikoistaan. ennen turvarannekeaikaa hän joutui pisimmillään olemaan kylppärin lattialla yli kaksi vuorokautta ennen kuin sai apua. nyt minäkin nukun yöni rauhallisemmin kun mummo on hoivakodissa. ja onneksi ko hoivakodissa suht hyvä hoito.
PoistaPandat rakastaa lunta, niin olen huomannut.
VastaaPoistaMummon kuperkeikka ei ollut leikkijuttu, ei sinnepäinkään, suorastaan pelottava, mutta onneksi mummo sai apua ja mustelmat haalistuvat.
Kirjoituksesi on viimeisen päälle onnistunut krapu. Mielestäni loistava tiiviys asiasta, kepeämpi aloitus, siirtyminen itse tapahtumaan ja onnellinen loppu.
Lumi ja Pyry ovat valloittaneet monet, voihan niiden touhuja seurata netissä vuorokaudet läpeensä;)
Poistatotta niin aimarii, lonkka voi murtua helpostikkin, onneksi mummon on selvinnyt kuperkeikoistaan ilman murtumia.
mukava kuulla, et tarinani jäsennys onnistunut mielestäsi. meni minulta muutama päivä sitä muhiessa;)
Askel lyhenee, eikä jalka nouse, niinkuin nuorempana! Onneksi ei mennyt luita poikki!
VastaaPoistatotta niin Maarit, pienemmästäkin hauraat luut voivat murtua!
PoistaSurullista, ja miten monella on yksinäinen ja turvaton olo kotona.
VastaaPoistaHieno kirjoitus.
kiitos Cara, onnistuit lukemaan rivien välitkin! niin monet joutuvat jättämään kotiseutunsa Lumin tavoin, yhteydenpito vanhempiin vaikeutuu ja harvenee...turvaranneke on siksikin monelle korvaamaton tuki, kun se inhimillinen kosketus kädestä uupuu.
PoistaMummolla oli onni mukanaan. Hyvä, ettei käynyt pahemmin.
VastaaPoistaonneksi niin. onneksi myös Sinulla itselläsi Between oli onnea matkassasi kuperkeikkasi sattuessa viime kesänä.
PoistaSympaattinen krapu. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
VastaaPoistaei ole tullut koskaan analysoitua tarkemmin, mut jostain syystä en halua kirjoittaa muunlaista loppua. itse asiassa en halua lukea edes kirjaa tai katsoa elokuvaa, jos siinä on muu kuin onnellinen loppu!
PoistaVoi miten totuudenmakuinen krapu. Ihanat pandat <3
VastaaPoistakiitos Der Seidenspinner:))
Poistatämä tarina on tositapahtumiin perustuva, muistahan en edes osaisi kirjoittaa
Turvaranneke on hieno keksintö - tämäkin tarina sen todistaa. Onni oli mukana, hyvä niin!
VastaaPoistailman turvaranneketta olisi monta ikävää tarinaa luettavanamme
Poista