Radiosta soi viimeiset tahdit Musiikkia vanhasta Euroopasta, isäntä oli pakannut retkieväät reppuun, kaikki oli valmiina hiihtöretkeä varten. Suuntasimme peltoaukeaman yli Halikonjoen ylittävälle pienelle betonisillalle. Isäntä ehti ensiksi laskemaan rinnettä alas sillalle, kun itse tein kunnon akat liukkaalla rinteellä ja kesti hetken ennen kuin pääsin jaloilleni takaisin!
Isäntä huuteli, et huonolta näyttää, vesi virtaa jo sillan yli. Ylitimme sillan eilen, jäät olivat pakkautuneet sillalle, mutta onnistuimme siitä huolimatta kulkemaan siltaa pitkin.
Isäntä lähti tutkailemaan tilannetta. Hänellä on kumiset monot, joten ei haittaa vaikka hieman vettä olisikin. Minullakin on kumimonot näitä keväisiä hiihtoretkiä varten, mutta nyt en huomannut niitä vielä laittaa. Vesi virtasi solkenaan sillan yli ja en olisi siitä kuivin jaloin selvinnyt. Hiukan myös arvelutti tasapainoilu kapealla siltapaadella. Eilen sitä pitkin vielä kuljin, mut nyt alkoi hirvittämään. Huutelin isännälle vanhaa sanontaa muistelle, parempi virsta väärään kuin vaaksa vaaraan, kierretään Tavastin sillan kautta. Nyt se piti ihan kirjaimellisesti paikkansa siinäkin mielessä, et kiertomatka pidensi hiihtoretkeämme kilometrin verran. Vanha pituusmitta virsta on 1069 metriä, vaaksa taas peukalon ja etusormen välinen etäisyys, kun sormet on ojennettuina. Ei siinä isännänkään muu auttanut kuin lähteä kiertämään pidemmän kautta.
Aurinko paistoi siniseltä taivaalta
hanget hohtivat,
kallioilta solisi kevätpurot,
ei voisi olla enää parempaa retki-ilmaa.
Hiihdeltyämme pari tuntia jokiahteilla ylitimme Vässilän peltoaukeamaa halkovan ison puron, mikä laskee Halikonjokeen.
Puron solinaa kuunnellessa söimme retkieväitä. Jokeen laskevat purot ovat syövyttäneet syvät uomat itselleen pehmeään savimaahan. Purojen yli on mahdotonta päästä keväisin hyppäämällä. Kesällä purot kuivuvat niin, että niiden yli pääsee vaivatomasti.
Myös isoimmat pelto-ojat voivat olla melko hankalia ylittää. Onneksi tämän ojan reunoilla oli vielä sen verran paakkuuntunutta lunta, että ylitys oli turvallista suksilla.
Ojan ylitettyämme olimmekin jo kohta pienellä mäntykankaalla keskellä Vässilän laajaa peltoaukeamaa. Tänne hiihdämme tai tulemme tietä pitkin potkureilla joka kevät. Nämä peltojen keskellä olevat pienet metsäsaarekkeet sulavat aina ensimmäisenä.
Isäntä istahti uhrikiveä vasten nauttimaan auringon lämmöstä. Jos oikein tarkasti katsoo, niin kuvan alalaidassa olevan männynoksan välistä pilkistää isännän punainen hiihtotakki.
Katsellessamme taivaalle piirtyneitä lentokoneiden vanoja toivotimme turvallista matkaa nuorille, jotka olivat palaamassa hiihtolomaltaan Leviltä. Meille riittää tällä erää nämä omat tutut jokiahteet ja kumpuilevat pellot hiihtomaastoksi.
Pihkon uhrikivessä (kuppikivessä) on parisenkymmentä pientä maljamaista kuoppaa. Kuppikivet ovat tödennäköisesti peräisin rautakaudelta. Niiden käyttötarkoitusta ei tiedetä täydellä varmuudella. Monenlaisia teorioita on esitetty mm ne on liitetty hedelmällisyysriittiin, uhrilahjojen antamiseen hyvän sadon toivossa, on uskottu myös kuppeihin kertyneen sadeveden sairauksia parantavaan voimaan. Kivien käyttötarkoitus on voinut olla hyvinkin arkinen, hyvällä mielikuvituksella niiden käyttötarkoitusta voi arvailla vaikka omaksi ilokseen. Tällä kertaa omana lahjana Äiti Maalle mursimme pienet leipäpalat retkieväistämme. Yritämme elää arjessamme harmoaniassa luonnon kanssa, niin että myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus elää tasapainoista elämää sinisellä planeetallamme.
Tämä on yksi lempi kohteitamme Halikonjoella. Keväisin Häntälän kosken pauhu on korvia huumaava. Varmaan vanha mylly voisi kertoa mielenkiintoisia tarinoita menneiltä ajoilta, jos vain osaisin sitä kuunnella.
Valkoiset hanget kutsuivat jatkamaan matkaa.
Termospullossa oli jäljellä kuksalliset kaakaota molemmille.
Hyvin jaksoimme hiihtää vielä viimeisen kilometrin kotiin.
Mukavaa viikkoa itse kullekkin:))
Tervetuloa Suvi ja Esther Värjärin padan lukijakuntaan.
Tällaiset retket ja tällaisella kelillä, antaa paljon....
VastaaPoistatotta Kankuritar, ne ovat tuiki tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille. yhteys luontoon katkeaa helposti, jos sitä ei vaali.
PoistaHyvä retkipäivä. Jopa on lumi vähentynyt, mutta olette saaneet ilmeiusesti jonkinlaisen hankikannon. Aurinkoinen sää on piriste jo sinällään.
VastaaPoistaMeidät lumimäärä on lisääntynyt, nyt on noin metri ja parhaillaan tulee sakeasti lisää. Hanki upottaa syvälle ja umpihankihiihtäjillä oli raskas savotta.
tääl hanget hävisi lähes olemattomiin muutamassa päivässä, plussalla ollaan ja auriko paistaa sinitaivaalta. kynnöspelloilla ei enää oikein pysty hiihtämään näillä aukeilla. lunta tarvittaisiin tännekkin viel lisää, ollaanhan vasta helmikuussa. hankikanto on ihanteellinen metsiköiden pohjoisreunoille rajoittuvilla pelloilla, pieni lumikerros hangenpäällä, on niin laheaa hiihtää siinä. aavoilla hanki lähes liian jäistä ja epätasaista hiihtää, saa koko ajan jännittää et pysyykö pystyssä vai ei. tälläkin reissulla taas tein kerran kunnon akat, suoraan kaaduin selälleni liukkaassa rinteessä suksien luistaessa pois alta. onneksi ei käynnyt pahemmin.
Poistakatselinkin eilen säätiedoista, et teillä tulee lunta aina vaan lisää. toivottavasti sit keväämmälle riittää kerihankiakin hiihdellä:))
Lunta on tullut viime aikoin apaljon. Varmasti paikoin yli metrin ja niin pehmeää. Jos ei kunnolla suvea, siis tule aivan vesisateet, niin ei saada kerihankia. Toissa keväänä jäätiin niitä ilman. Mutta onpa tässä aikaa vielä huhtikuun lumille!
Poistatotta niin aimarii, kunnon vesisateet se vaatii. tääl vain satoi niin paljon ja oli liian monta leutoa päivää, et lumet sulivat lähes kokonaan ja taas saadaan hiihdellä sängellä.
PoistaIhastuttavan täydellinen hiihtoretki, melkein käypi
VastaaPoistakateeksi. Ei kuitenkaan, vaan tuntuu mukavalle nähdä kuvia täältä eteläisen talven hiihtomaisemista. 👍
aivan niin Molley, aina ei tarvitse lähteä Alpeille tai Lappiin hiihtokeskuksiin, kyl näilläkin leveysasteilla pääsee hiihtämään kauniissa maisemissa. kunnan hoitamat hiihtoladut ovat olleet jo monta viikkoa hyvässä kunnossa. kun oli Helmi vielä, niin emme voin ajatellakkaan hiihtävämme niillä. nyt olemme niin tottuneet hiihtelemään omia latujamme, joten emme enää edes osaa lähteä yhteisladuille, jäisimme siellä vain muiden jalkoihin;)
PoistaOlipa kaunis hiihtosää! Nopeasti veden pinta ojissa nousee sulamisvesien myötä eli vanha viisaus oli jälleen paikallaan - parempi virsta väärään!
VastaaPoistaKirjoitin juuri ötököistä ja juuri elämä harmoniassa luonnon kanssa auttaa kaikkia pölyttäjiä ja luonnon pikkuisia!
Ihanaa viikonjatkoa!
kiitos Saila:))usko täi älä, niin tuossa eka kuvassa oli itse Halikonjoki. paikoin se on todella kapea ja syvälle uurtunut muodostaen minulle niin rakkaat jokiahteet. joessa on siltoja parin kilometrin kahden välein. tämä peltotiesilta on vaan kovin matala ja jää lähes joka talvi vedenalle ja jäälautat kasaantuvat sen päälle hankaloittaen sillan ylitystä.
Poistaviime aikojen uutiset ötökkäkadosta on kyllä huolestuttavaa. mehiläisistä on puhuttu jo vuosia, vasta nyt viimeaikoina ovat myös muut ötökät päässeet otsikoihin. toivottavasti asiaan ei ole herätty liian myöhään ja vielä olisi jotain tehtävissä. ihmisten on vaan niin vaikeaa muistaa se, miten riippuvaisia olemme näistä pienistä ötököistä. ne ovat meille elinehto ja miten huonosti niitä kohtelemmekaan! me voimme jokainen tehdä jotain ötököiden puolesta. omalla pihalla niiden elinolosuhteita voi helposti parantaa esim. jättämällä talventörröttäjät penkkeihin tai risukasoja, vaikka tehdä pätkä risuaitaa. pienet asiat ovat tärkeitä laajassa mittakaavassa, kotipihoilla ei tarvitse käyttää mitään myrkkyjä.
tulenkin vierailulle, kuulostaa mielenkiintoiselta postaukselta!
Raikkaat ja ihanat kevättalvikuvat. Aivan ihana retkipaikka, varsinkin tuo mylly...
VastaaPoistakiitos Irja:)) vanhat myllyt ovat mielenkiintoisia paikkoja. näillä pelloilla on vielä paljon myös heinälatoja, sellaisia kauniiksi harmaantuneita. niistä tykkään myös ottaa kuvia.
Poista