Lauantaina riitti tuulta ja tuiskua, joten siitä tuli ulkoilun sijaan sisäpuuhien päivä. Lintulaudalla oli kovin hiljaista, arvatenkin pikkulinnut olivat hakeutuneet lumen peittämän kuusiaidan suojiin. Yht'äkkiä havahduin liikkeeseen puuhastellessani keittiössä. Orava oli ilmestynyt omenapuuhun lämpimän pesänsä suojista. Sitten alkoikin oikea akrobaattiesitys. Oli hauskaa seurata, miten orava taituroi itsensä lintujen ruokinta-astiaan herkuttelemaan siemenillä. Nauru pääsi, kun huomasin, miten turhaa oli ajatella isännän ruokinta-astialle laittaman "katon" estävän kurren pääsyn siemenapajalle. Pakkasia on kestänyt jo parisen viikkoa ja kurrekin hamuaa energiapitoisempaa einestä syödäkseen. Ohuesta kannatinvaijerista hännällään tukea ottaen kurre kiepautti itsensä notkeasti ruokinta-astiaan. Pöytä on katettu siemenin ja kurrella on herkuttelun aika.
Osallistun tällä pienellä tosielämän tapahtumalla vk 6 krapu-haasteeseen. Haasten ylläpitäjinä toimivat yhdessä Susupetal ja Cara. Jos innostut osallistumaan, niin ohessa osallitumisohje:
Krapu on sadan sanan kirjoitus, otsikko mukaan luettuna.
Uuden krapuhaasteen löytää joka viikko joko SusuPetalin tai Caran blogista.
Tämän viikon 6 krapuhaasteen annetut sanat ovat: lumi, päivä, aika. Annettujen sanojen ei tarvitse olla perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti
Hauska tarina :)
VastaaPoistaMinulla vain on huono tapa joskus mennä asioiden edelle, niin lukiessanikin. Niinpä rupesin jo tuossa "miten turhaa oli ajatella isännän ruokinta-astialle" -kohdassa miettimään, miten se isäntä siellä yhdessä oravan kanssa pitää akrobaattiesitystä iloksesi ;)
hauska oli myös kommenttisi HPöllö, kiitos siitä. lauseeni ovat usein hieman kiemuraisia, joten en ihmettele lainkaan, et lukija haluaa hieman oikoa;)
PoistaKiitos Ilona :)
PoistaNyt vasta hoksasin, taas tässä sohvalla aamukahvin kanssa istuessani, että olisi ehkä pitänyt mainita, että vaikka kerrostalossa asutaankin, niin meillä on myös omat oravamme, jotka meitä viihdyttävät: suoraan olohuoneen ikkunasta näkyy naapuritalon pääty ja siinä juoksee välillä kolmekin oravaa ees taas, ajaen toisiaan takaa. Sitä katsellessa siitä juoksemisesta voi astia sen niiden ilon ja riemun :)
:))
PoistaOravat osaa!
VastaaPoistaMukavaa kun tulit mukaan krapuun.
ihania otuksia kerrassaan! kiitos Cara haaste on mielenkiintoinen, hieman vain epäröin ensiksi osallistua, kun uusi haaste tulee viikoittain. se on melko kova tahti minulle. kirjoitan silloin kun itselle sopii, siis tyyliin pari kertaa kuussa...
PoistaMielenkiintoinen ja tosi mukava aihe ja oravaisen elämää kuvaava kirjoitus, orava on tosi taitava pieni ahertaja.
VastaaPoistakiitos Molley, niistä oli helppoa kirjoittaa. oravat ovat nyt vallanneet pihapiirin, kun talossa ei enää ole kissoja ei koiraa. välistä niitä on neljäkin yht'aikaa kisailemassa pihapuissa. mukavaahan se on, vaik välillä ne aiheuttavat pikku harmituksiakin mm syömällä mansikat, hävittämällä linnunpesiä.
PoistaHienoa, että olet tullut krapuhaasteeseen mukaan.
VastaaPoistaNäyttää olevan isännän ja oravan ajatuksenjuoksu jonniin verran erilainen. Kurre tykkää, että mukavaa, kun laitettu persukselle penkki.
Hyvin sait asiat mahtumaan sataan sanaan.
kiitos Sinulle saamastani vinkistä. niinpä oli, kurre on ovelampi ja taitavampi mitä osasimme kuvitellakkaan!
PoistaIhan arkisesta hetkestä saa taitava kirjoittaja hienon tarinan!
VastaaPoistakiitos Maarit, arki on monesti just paras aihepiiri ainakin minulle kirjoittaa.
PoistaKivaa, kun tulit mukaan krapuilemaan!
VastaaPoistaOravat ovat ovelia häntäveikkoja :D
kiitos myös Sinulle ja tiestysti Caralle tästä mukavasta haasteesta:))
PoistaMielenkiintoinen tarina kurren konsteista hankkia haluamansa. Oravat osaavat yllättää.
VastaaPoistaTaitavasti liukuvat mailläkin liukasta muovinarua pitkin lintulaudan katolle ja siitä yltääkin kurkottaa minne vaan. Hienot tarinaan liittyvät kuvat.
aikamoisia taitureita ovat, kyl ihmiseltä konstit loppuu näemmä ennemmin kuin oravalta, kiitos Saassakommentistasi:))
Poistahaasteeseen ei ehkä ollut tarkoitus liittää kuvia, mut minustakin ne elävöittivät kertomustani.
Mukava tarina kurren maailmasta.
VastaaPoistakiva kuulla et tykkäsit, tervetuloa myös lukijakseni Esther Helmiä:))
PoistaKaikenlaista kiusaa meidänkin isäntä on oravalle keksinyt. Ei silti, kiva katsottava se on ja antaisimme ruokaa joka päivä, mutta kun se kantaa maahan ja lumeen lintulaudallisen hetkessä. Pakko pitää kuria.
VastaaPoistaElävä ja hauska tarina!
siinäpä syy, miksi isäntä tuon "katon" viritteli, kurre hamstraa hetekssä sen tyhjäksi ja linnut jäävät nuolemaan nokkiaan;)
Poista