Pupuja liikkeellä

Pääsiäiseen on viel kaksi viikkoa, mut meille ilmestyi jo pupuja pihapiiriin! Nyt on hyvä aika tehdä keväisiä istutuksia pihamaalle. Viikonlopun aikana tyhjensin isoista pajukoreista, kukkalaatikoista ja sinkkiastioista talviset koristeistutukset. Kahteen isoon pajukoriin istutin tetenarsisseja. Viikolla keräsin jokiahteilta pari muovikassillista kuivunutta heinää samalla kun olemme hakeneet sieltä oksia risuaitaa varten. Heinistä pupuperhe sai pehmeän pedin, joten viihtyvät varmaan hyvin uudessa kodissaan. 

Puutarhapupuperhe sai kodikseen toisen isoista rottinkikoreista.  

Perjantain kauppareissulla kävin hakemassa lisää tetenarsisseja Kukkatalosta, joten sain tehdyksi istutukset myös leikkimökin kukkalaatikkoon ja 

 

pärekattoisen pylväsportin kupeessa olevaan vanhan maamoottorin "kuuppaan", minkä asetin korkean sinkkiastian päälle. 

Ostin myös muutamia valkoisia sarviorvokkeja. Öisin pidän niiden suojana varmuudeksi vielä lasikupua. 

Istutin sarviorvokkeja myös pieneen pajukoriin, mikä on helppo nostaa aina yöksi saunatupaan. Jo muutama orvokki ilahdutta pihasaunan verannalla, missä olen juonut muutamana aurinkoisena päivänä iltapäiväkahvit. Enpä muista, koska olisin kahvitellut näin usein verannalla jo maaliskuussa!

Tein reippaan kävelylenkin päivällä ja hain samalla lisää pajunkissoja. Olen katsellut muutaman vuoden metsänreunassa lojuvaa muovista torvenpätkää. Nappasin sen nyt mukaani luontoa roskaamasta, koska saan siitä oivan suojan yöpakkasia vastaan yhdelle tetenarsissi-istutukselle. Luonto kiittää ja minä kiitän;)

Pajunkissat, koivun- ja tuomenoksat pääsivät vesiämpärissä vanhaan pesupaljuun . Ämpärin ja paljun välin täytin heinillä. Nyt oranssi-keltainen pesupalju näyttää piristävältä ja sopii hyvin pajukorin kaveriksi pihasaunan verannalle. Kesällä paljun retrovärit eivät miellytä, mut näin keväällä se on mieleeni. 

Poistaessani kanervia leikkimökin ja verannan kukkalaatikoista huomasin osan niistä alkaneen kukkia uudelleen. Kanervat olivat hyvin elinvoimaisen näköisiä, joten päätin leikata niistä vain kuihtuneet kukinnot pois. 

Kompostiin heittämisen sijaan istutin kanervat takapihalle. Talvi on ollut todella leuto, joten en ihmettele lainkaan kanervien säilymistä hengissä. Kunpa ne nyt viihtyisivät uudessa kasvupaikassaan. Samassa penkissä kasvaa viime kesänä istuttamani ruusuangervo, kanervat sopisivat täydellisesti sen kaveriksi, jos vaan nyt selviäisivät jatkossakin. Pihamaalla riittää jo paljon tekemistä, odotan innolla alkavaa huhtikuuta. Huhtikuu on minulle tärkein taimien esikasvatuskuukausi ja myös vanhan perennapenkin kunnostamista olen suunnitellut. Mukavaa tekemistä riittää siis yllin kyllin, toivon samaa myös Sinulle:))

Metsäretkellä ja piipahdus vanhaan rautatietunneliin

Kevät on edennyt vauhdilla aurinkoisten päivien johdosta vaik yöt ovatkin olleet viel viileitä.

Sinivuokkoja kukkii monin paikoin metsäpolkujen varsilla.   

Kova tuulikaan ei haitannut metsäretkellä, puiden lomassa kiemurteleva polku houkutteli jatkamaan matkaa. Välillä makoilin pitkiä aikoja lämpimällä kalliokielekkeellä kytiksessä. Odottelin hiljaa kamera valmiina, josko peuroja ilmaantuisi polulle. Tuoreita papanoita oli runsaasti poluilla, peuroista ei näkynyt vilaustakaan.

Aikani kuluksi tutkin tarkemmin ympäristöä kiikarilla. Pikkulinnut olivat kaikonneet, liekö pesän rakennus puuhissaan. Jotain sentään näin, kauniita kääpiä koko lahonnut koivunrunko täynänsä.  

Metsäretki ei olisi retki ilman termarissa olevaa kahvia ja kunnon ruisvoileipiä. Sopiva paikka retkieväiden syöntiin löytyi etelärinteestä ison vanhan koivun juurelta. 

 Myös sitruunaperhonen oli havainnut paikan hyväksi. 

 Paikalla lenteli kaksi sitruunaperhosta. En vain onnistunut ottamaan niistä kuvaa yhdessä.

Evästauon jälkeen suuntasimme kulkumme kohti vanhaa rautatietunnelia. Sieltä löysimme oikean "tippukiviluolan" pienoiskoossa. Mukavaa matkailla eksoottisissa paikoissa aivan kotinurkilla, aiemmin viikolla vierailimme "mangrovemetsässä", nyt saimme ihailla tippukiviä;) 

 Jos oikein tarkasti katsoo, niin kuvassa voi nähdä kauniin neidon!

Vanhan tunnelin toinen pää on suljettu muovilla. Aikoinaa tunnelissa järjestettiin tunnelitansseja!

Vuosien saatossa muovi on jo osin repeytynyt, tanssilattia ja orkesterilava lahonneet.  

Nokkosperhoset viettävät laatuaikaa ojan pientareella turvavälistä piittaamatta. 

No, eihän tämä ihmisen maailma turvaväleineen perhosia koskekkaan!

 Muurahaiskeossa rakennustyöt jatkuvat kaikessa rauhassa.

Kuljemme hiljaa metsäpolkua takaisin joelle. Kuuntelemme puiden puhetta tuulen heilutellessa niiden latvuksia. Jokaisella puulla on omanlaisensa ääni. Korkeat hoikat haavat tuovat mieleen purjeveneiden mastojen äänet,  hakauksessa oleva kelottunut kuusi naukuu kuin kissa tuulen yltyessä. Latvukset aloittavat hurjan tanssinsa tuulen puuskan voimasta, tanssi lantuu hitaasti ja hetken päästä kuuluu vain kosken pauhu, kunnes taas tuuli yltyy... 

Jokiahteilla leskenlehdet kukkivat valtoimenaan. 

 Kohta niitä seuraa mukulaleinikit ja rentukat keltaisena kukkamerenä.

Tuetaan toinen toistamme ja

iloitaan pienistä asioista ympärillämme. 

Iloon on paljon aiheita,

ihan jokaisella meistä,

luonto tarjoaa ylenmäärin,

oma arkikin varmaan jotain.

Ikkunalla vihertää

Mikäpä sen mukavampaa kuin leikata ikkunalaudalla kasvavista versoista vihreää salaatteihin ja voileivän päälle. Tammikuun lopulla laitoin ensimmäiset satsit herneitä multiin, viime viikolla ostin uuden ½kilon hernepussin, kun edellinen oli jo versotettu. Versotan säännöllisesti noin parin viikon välein aina uuden satsin siemeniä. 

Nyt kun kaupassa tulee käytyä  vielä entistäkin harvemmin, niin versotetuista siemenistä saa  pienellä vaivalla tuoretta syötävää. Maukasta suuhun pantavaa ja ah, niin piristävää myös mielelle:)) 

 Pirtsakat punajuuren varret ilahduttavat,
vielä pitää hetki malttaa ennen kuin pääsee herkuttelemaan versoilla.

 Voileipäkrassi, monelle tutumpi ehkä vihanneskrassina, on todella helppo ja nopea kasvatettava.

Samoin herneet.  Herneen versoista saa pidempään satoa kuin voileipäkrassista, sillä niihin kehittyy uusia lehtiä kun leikkaa versot aina vasta alimman lehtiparin yläpuolelta. 

Olen aloittanut maaliskuun puolessa välissä myös siemenkylvöt esikasvatusta varten.  Ensimmäisenä kylvin tomaatit, ne on jo piskuisia taimia, muut aikaiset kylvöt viel sirkkalehdellä. Eilen jatkoin kylvöjä mm. salvian, paprikan ja miinanköynnöksen siemeniä piilottelin multaan kuunnellessani radiosta maailman koronatilannetta. Monenlaisia keinoja on otettava käyttöön pandemian leviämisen hidastamiseksi, mistä olemme saaneet lukea myös lehdistä. 

Porkkanaa, retiisiä, salaattia ja varhaisperunaa laitan kasvihuoneeseen loppuviikosta kunhan saan ensiksi pestyä kasvihuoneen. Tänään on niin tuulinen päivä, että oli parasta jäädä sisähommiin, vaikka aurinko paistaakin täydeltä terältä. 

Kesäkukkien kylvöt teen vasta huhtikuun puolelle. Olen hankkinut mm. kärsämön "Summer Pastels", hunajakukan (Phacelia tanacetifolia) ja kurjenkellon (Campanula persicifolia L.) siemeniä. Rakastan hajuherneitä, niitä kasvatan joka kesä ja sen tietää myös blogiystäväni Kivipellon Saila. Hän lähetti minulle ystävänpäivänä hajuherneensiemeniä, ihka ihanan seoksen Frills & Blushes, kaunis kiitos siitä Sailalle vielä kerran:)) 

Tänä keväänä ajattelin hieman hifistellä siemenkylvöissäni hankkimalla pussilliset perliittiä ja vermikuliittia kokeiluun. Sekoitin perliittiä kylvömullan joukkoon. Wikipediassa siitä kerrottiin seuraavaa "Perliitti on vulkaanista lasia ja se valmistetaan raemaisena vulkaanisesta kivestä noin tuhannen asteen kuumuudessa, jolloin sen tilavuus kasvaa 10- 20 kertaiseksi. Sitä voidaan käyttää kasvien mullassa ilmavuuden lisäämiseen. Perliitti on inaktiivista, eli ravinteita pidättämätöntä  ja pH-arvoltaan neutraalia, sekä puhdasta taudeista, tuholaisista ja rikkakasveista. Perliitti lisää mullan huokoisuutta ja ilmavuutta, mutta sillä on huono vedenpidätyskyky". 

Vermikuliitti on lämpökäsitelttyä savimineraalia. Vermikuliitista Wikipedissa kirjoitettiin mm. seuraavaa "Paisutettua vermikuliittia käytetään yleisesti pakkausmateriaalina sekä täyteaineena maaleissa, tasotteissa ja muoveissa sekä eristemateriaalina. Lisäksi vermikuliittia voidaan käyttää imeytysaineena ja kasvualustojen maanparannusaineena. Vermikuliitti parantaa maaperän vedensitomisominaisuuksia ja rakennetta, sillä aine on erittäin imukykyistä ja voi sisältää 3-4- kertaa oman painonsa verran vettä ja ravinteita. Puhdas vermikuliitti on myrkytöntä. Joidenkin vermikuliittikaivosten mineraali on kuitenkin aikojen kuluessa kemiallisesti muuttunut, ja voi sisältää terveydelle vaarallista asbestia". 

Molemmat tuotteet pölysivät melkoisesti, joten olisin kaivannut pusseihin selkeät käyttö- ja turvallisuusohjeet. Mielestäni ainakin vermikuliittiä käsiteltäessä kannattaisi pitää hengitysuojaa. 

Peitin kylvökset vermikuliitilla. Aluksi laitoin sitä hieman liikaa, joten kaavin ylimääräiset pois kylvöksen päältä. Kuva otettu siinä vaiheessa vielä, kun vermikuliittiä oli mielestäni hieman liikaa. 

Siemenkylvöjen lisäksi vaihdoin myös kaikille orkideoilleni uuden kasvualustan.

Ahkeroinnin jälkeen maistui kuppi kahvia kunnon voileivän kera. Emme ole ostaneet leipää kaupasta enää joulukuun alun jälkeen. Ruisleipää leivon kerran viikossa, sämpylöitä vielä useammin. Salaatin lehdet korvaa voileipäkrassi ja herneenversot.

Aamupäivällä vaihdoimme kuulumisia systerin kanssa. Pohjoisessa on viel hanget korkeat nietokset ja mitä parhaimmat hiihtokelit. Olen niistä suorastaan kade, varsinkin kun tänä keväänä ei ole itse mahdollista päästä kerihangille hiihtelemään. Katoilta putoava lumi voisi helpostikkin rikkoa ikkunat, jos niitä ei suojaisi laudoilla! Oikealla viherhuoneemme ikkunasta nappaamani kuva. Pihamaalla valkoisena loistaa vain kasvihuone, mikä odottaa kevätsiivousta ennen istutuspuuhia.

Millainen on sinun ikkunanäkymäsi tällä hetkellä?

Nyt tarvitaan monenlaisia turvaverkkoja

Sunnuntaiaamunsa voi käyttää monin eri tavoin. Me lähdimme isännän kanssa jo varhain aamusta hakemaan jokiahteilta puunoksia. Autolla ei paikalle pääse, joten kottikärryt sopii hommaan oikein hyvin. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta, joten maa oli hieman kuurassa. 

Aamuaurinko lämmitti kasvoja, talitiaisten ti ti tyyt kantautuivat kuusikosta.  Hyvä näin.

Lumeton talvi soi oivat mahdollisuudet perata pellon- ja ojanpientareita. Naapurin isäntä on ollut ahkerana ja se tietää meille paljon raaka-ainetta risuaitoihimme. Rankakasat isäntä vie itse, meille kelpaa puiden oksat ja pienet rangat, joista ei ole polttopuuksi. 

Kuvan yläreunassa näkyy valkoisena laajat harsopeitteiset mansikkapellot. Paikallislehdestä olemme saaneet jo lukea puutarhaviljelijöiden ison huolen siitä, miten ulkomaalaiset kausityöntekijät pääsevät tulemaan töihin. Jo nyt pelloilla pitäisi olla tekijöitä, kovin hiljaista on ollut toistaiseksi. 

Ei ole muuten lenkkeilijöitäkään montaa näkynyt. Kevät on pitkällä ja luonto herää. Toivon mahdollisimman monen nyt löytävän tiensä luontoon. Keväisin ulkona on monta hauskaa askaretta, kuten tämä risusavottakin. Nimitän itseäni usein risumuoriksi, kun kantelen risunippuja selässäni kotiin mistä milloinkin. 

Nautin oksien kassaroimisesta kuten puiden kuorimisestakin. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin käyttämäni työkalu oli nyt vesuri ei kassara. Lapsuudenkodissani opin käyttämään myös kassaraa, millä hakkasin havuja ja olkea silpuksi hevosen apetta varten. Kassaran erottaa parhaiten vesurista siitä, että sen terän kärki kääntyy ylöspäin. Näin se ei estä havujen hakkaamista pölkyn päällä. Ylöspäin kääntyvällä kärjellä on myös huokea siirrellä oksia. Vesurissa taas kärki kääntyy alaspäin, jotta sitä ei risusavotassa vahingossa karauta kiveen;) Alaspäin kääntyvä terä on vielä kassaraakin kätevämpi oksien siirtelyyn ja rankojen maasta nostamiseen karsimista varten.  

 Jokiahteet on niin jyrkät, että kottikärryt pitää jättää melko kauas työmaalta.

 Tässä näette minun kuntosalini;)

Tätä salia ei onneksi suljeta hevin.

 Hiki nousee pintaan risunippuja raahatessa jyrkää ahdetta ylös. 

Miten hyvältä se tuntuukaan, koko kroppa kiittää! Aamujäykin jaloin tulin varovasti alas rappuja, sormet tuskin kääntyivät mukin ympärille aamukahvia juodessani, alaselkä vihoitteli. Hitaasti nivelet vetristyivät kävellessäni jokiahteille. Pian liikuin taas kuin nuoret tytöt (ny taisin hitusen kyl liioitella!) 

Tänä aamuna haimme lisää oksia. Päivälle oli luvattu kovaa tuulta, joten lähdimme taas liikkeelle heti aamukahvin jälkeen. Keräsin myös kuivaa heinää pussillisen ruukkuistutuksia varten. 

Kauniita ovat maisemat näin varhain keväälläkin. Nyt on vielä helppoa kulkea, kesällä rantojen kasvusto on paikoin miehen korkuista sakeaa ruovikkoa. 

 Otin oppia intialaisten logistiikasta!

Risuaidat ovat saaneet melkoisesti korkeutta kevään mittaan. Enää ei niiden yli näe mansikkapellolta takapihan koivikkoon, missä nautin kesäpäivistä riippumatossa loikoillen.

Iltapäivällä nostelin jo osan havukatteistakin pois kukkapenkeistä, kun tulppaanit työntyvät väkisin niiden läpi valoon. Tänne on luvattu vain parin asteen yöpakkasia tälle viikolle, joten toivon tulppaanien ja muiden piippojen jo selviävän ilman katteitakin. 

Pieni männynneulanen pitää tiukasti kiinni kuusenoksasta. 

Annetaan mekin turvaa toinen toisillemme, 

kaikilla ei välttämättä ole yhtä pehmeää turvaverkkoa allaan, kuin piskuisella männynneulasella!