Ihmeellinen Intia osa 4/6 Kumarakom

Saimme viettää rauhallisen aamun Growne Palazin altaalla Kochissa ennen lähtöä Kumarakomiin. Useissa hotelleissa allasalue avatiin vasta klo 7 aamulla. Altaalle sai mennä aiemminkin, kunhan vain kysyi asiasta respasta. Kuten kuvasta näkyy, lepotuolien pehmusteita ja pyyhkeitä ei oltu vielä ehditty laittamaan paikoilleen, koska aloitin aamu-uinnin jo kuudelta. Isäntä tuli hieman myöhemmin seurakseni. Reilussa tunnissa uin kilometrin. Sen jälkeen viileä suihku ja aamiainen pitkän kaavan mukaan. Päivä ei voisi nautinnollisemmin alkaa:))

Kumarakomissa olimme juuri sopivasti vajaan parin tunnin automatkan jälkeen. Varaamamme risteily lähti klo 12 Taj Kumarakomin rannasta. Kävelimme kapeaa laituria, minkä varrella oli kiinnitettynä erilaisia asuntoveneitä. Suurin osa niistä oli varmaan tarkoitettu turistien kuljettamiseen, ei niinkään asumiseen. 

Muutamia paikallisten käyttämiä kalastusveneitä oli vielä laiturissa. Kanavan pinnalla kasvoi yhtenäinen vesikasvusto, joten perämoottoreissa pitää olla todella pitkät potkurin varret!

Kalaverkot olivat valmiina veneen pohjalla. Pitkiä suoria sauvoimia käytetään veneen liikuttamiseen ja ilmeisesti myös paikoillaan pitämiseen kalastettaessa.  

Perhe lähdössä risteilylle. Kerala on hyvin suosittu lomakohde Pohjois-Intiassa asuvien keskuudessa. Isä nosti pienokaisen vilkuttamaan meille. Kaikki olivat yhtä hymyä:))

Oli muuten mielenkiintoista seurata pienen veneen etenemistä noin 30 cm paksussa kasvustossa. Ensin muutama metri eteenpäin, sitten peruutus ja taas hieman kovemmalla vauhdilla vapaata väylää eteenpäin.

Keralan rannikko on melko tasaista aluetta, mitä halkoo vesistöt ns Keralan takavedet eli backwaters, toisiinsa yhteydessä olevat kanavat, lukuisat järvet ja joet. Järvistä suurin on Vembanad, minkä rannalla Kumarakom sijaitsee.  

Samanaikaisesti lähellä olevasta toisesta satamakanaalista lähti liikkeelle kaksi muutakin risteilyalusta. Oli nappivalinta varata vene juuri Kumarakomista, koska Vembanad järven toisella laidalla olevasta Allepysta on tullut todella ruuhkaisa turistikohde. Sieltä lähtee kymmeniä, jopa satoja veneitä yhtä aikaa liikkeelle. Monet ovatkin sen vuoksi pettyneet risteilyynsä, kun pieniä kanavia on sitten edetty jonossa ja veneet hipovat toisiaan ohitettaessa. Ei siinä ole enää omaa rauhaa!

Osa kanaaleista ja joista on niin kapeita, ettei niillä pysty kulkemaan isoilla asuntoveneillä. Tälläistä kapeaa, matalaa katollista kanavavenettä kutsutaan shikaraksi. Jos haluaa kulkea kaikkein kapeimmissa kanavissa ja alittaa siltoja, niin silloin kannattaa vuokrata shikara. 

Vembanad järvi on suuri ja kuulema kalaisa. Paikalliset kalastajat työssään. Yksi kalastajista on hypännyt veteen, pää vain näkyy veneen kokassa.

Melko pian veneen kapteeni ohjasi aluksen pois järveltä. Hän oli valinnut hyvin rauhallisen reitin, muita aluksi ei pahemmin näkynyt risteilyn aikana. Vene lipui hiljalleen pitkin kapenevia vesireittejä. Meitä alkoi yhä enemmän kiinnostaa tämä ihmeellinen vesialue. Selvästi suurin osa oli luonnonmuovaamia, mutta osa ihmisen tekemiä kanavia. Googletimme tietoa Wikipediasta, jotta saisimme paremman käsityksen siitä, mistä oikeastaan on kysymys näissä takavesissä (backwaters), joita joskus kuulee nimitettävän myös hiljaisiksi vesiksi tai Intian Hollanniksi, jopa Venetsiaksi!

Kartasta näkee miten laaja vesialue on kyseessä. Matkasimme autolla Kochista (Cochi) Kumarakomiin, mikä sijaitsee noin 10 kilometriä etelään Kottayamista (se on merkitty karttaan).
Vembanad järvi hallitsee vesialuetta. Alueella on monta muutakin isoa järveä. Keralan takavedet  (backwaters) ovat toisiinsa liittyneiden kanavien, järvien, jokien ja maa-alueen osittain suojaamien jokisuualueiden (estuaarien) muodostama verkosto. En ihmettele yhtään sitä, että alueella on perinteisesti liikuttu veneillä. Vesireittejä riittää, niitä on arviolta 2000 kilometriä, mikä on Wikipedian mukaan noin 8 % koko Intian vesiväylistä!
Takavedet ovat muodostuneet ajan saatossa meren aaltojen ja jokien virtausten kuljettaman maa-aineksen (sedimentin) kerrostuttua saariksi jokien suille Arabianmeren rannikolle. Näillä kapeilla maakaistaleilla, saarilla, ihmiset elävät pääasiassa kalastaen ja maata viljellen. Riisi- ja vehnäpeltoja näki paljon, kuten myös banaani- ja kookospalmumetsiköitä.

Asuntovene eteni verkkaisesti kanavia pitkin, 

saimme ihailla kauniita maisemia, 

alueen runsasta lintukantaa ja ihmisten arkisia askareita kanavien varsilla ja läheisillä pelloilla.

Pyykinpesu sujuu niin miehiltä kuin

 naisilta. 

Nainen nosti tarvitsemansa veden kanavasta vihreällä ämpärillään.

Pyykkiä oli kuivumassa lähes jokaisen talon pihamaalla. Intialaiset ovat ilmeisen siistiä väkeä.  

Talot sijaitsevat kanavien reunoilla, viljelymaat jäävät niiden väliin kapealle kaistaleelle. Tällä pellolla taitaa kasvaa vehnää.  

Kuopuksemme nautti maisemista ja auringon lämmöstä.
Pysyttelin suosiolla varjossa, mukavassa rottinkituolissa istuen. 

Keralassa vallitsee kostea, trooppinen ilmasto. Päiväntasaajalle on matkaa vajaat 1000 km!

Keskimääräinen lämpötila päivisin oli  +35 astetta, öisin hieman matalampi.  Ehkäpä hiven liikaa meille isännän kanssa. En uskaltanut olla suorassa auringonpaisteessa lainkaan, silti rusketuin kauniisti;)

Risteilyn puolivälissä pysähdyimme pienen kylän laituriin. 

Veneessä oli kolmen hengen miehistö. Kokki valmisti todella herkullisen, perinteisen paikallisen lounaan. Lounas katettiin kauniisti veneen alakertaan. Tarjolla oli vaikka mitä herkkuja, ja juuri sopivasti maustettuna makuuni:))

Olemme saaneet nauttia matkallamme jo Pohjois-Intialaisesta ja tiibetiläisestä keittiöstä, nyt vuorossa oli eteläintialainen keittiö. Jo ennen matkaa minua varoiteltiin eteläintialaisen ruuan tulisuudesta, voimakkaasti maustettu ruokahan pitää kehon viileänä trooppisessa, kuumassa ilmastossa! Ilmeisesti kokki ei ollut käyttänyt aivan maksimimääriä mausteita, koska pystyin syömään kaikkea suurella mielihyvällä. Tarjolla oli niin makeaa kuin hapanta ja suolaista, kirpeää, karvasta ja juuri sopivasti limakalvoilla kihelmöivää, mutta ei polttavaa. 

Minulle, vannoutuneelle ruisleivän ystävälle, maistui myös intialainen leipä, mitä tarjoiltiin joka aterialla eri muodoissaan. Kuvassa vasemmalla chapati leipää, vehnäleipä, mikä oli paiston jälkeen voilla voideltu. 

Mikä sopisikaan paremmin veden äärellä nautitulle lounaalle kuin kala ja äyriäiset!? Vasemmalla kirjopuna-ahventa eli karimeenia (pearl spot), Keralan takavesien omaa kalaa. Kokki selvitti kaikki tarjolla olevat annokset. Tämän annoksen nimi oli Carry mee fish fry. Friteerattu karimeeni oli kyllä erinomaisen hyvää!

Kalan valmistuksessa on tärkeää käyttää mm tuoreita currypuun lehtiä. Laiton oheen youtube videon klik! missä valmistetaan Carry mee fish fry:tä. Valitsin videon ihan sattumanvaraisesti, siitä näkee hyvin runsaan mausteiden ja tuoreiden currylehtien käytön. Etelä-Intiassa jokaisen talon puutarhassa kasvaa currypuu, koska sitä käytetään päivittäin lähes kaikkien ruokien valmistuksessa. 

Oikealla friteerattuja katkarapuja, Prawn fry. Makoisia nekin. 

Lisäksi liharuokana tarjolla oli friteerattua kanaa, Chicken fry. Kuvassa oikealla.

Eteläintialaiseen ateriaan kuuluu olennaisena osana riisiä muodossa tai toisessa. Tällä kertaa tarjolla oli kahta erilaista keitettyä riisiä. Keralassa kasvatetaan paljon riisiä, joten saimme maistaa myös paikallista riisiä basmatiriisin lisäksi. 

Edessä valkoisissa kulhoissa vasemmalla oikealle edeten: mausteinen linssi-vihanneskastike, Samber. Salaatti. Beans and potato, papuja perunoiden kera. Cabbage cooked with coconut eli kookosöljyssä keitettyä kaalia ja sipulia. Meniköhän nää nyt ihan oikein!? Nimistä viis, kaikki tuli kuitenkin syötyä ja herkullista oli:))

Leipää oli tarjolla kahta erilaista, tätä leipää kokki nimitti Padaramiksi. Nimestä en kyl nyt ole täysin varma...

Leipävadista oikealla olevassa kulhossa tarjoiltiin kukkakaalista ja kookosmaidosta tehtyä carrya, kastiketta, missä toki oli käytetty myös paljon erilaisia mausteita. Intiassa mausteita ei käytetä pelkästään maustamiseen, vaan ne ovat myös ruuan tärkeitä raaka-aineita. Siitä carrypuunlehtien runsas käyttö on hyvänä esimerkkinä. 

Lautasella taikinakuoressa paistettua Bitter Gaurd Pakoraa, katkeraa kurpitsaa. Katkera kurpitsa oli minulle aivan uusi tuttavuus. On kuulema oikeaa superfoodia. Rapeita naposteltavia olivatkin.

Lounaan jälkeen pienet päikkärit maistui kauniissa ja tilavassa hytissä:)) 

Delhin ja Agran ihmispaljouden jälkeen oli ihanaa viettää rauhallinen päivä luonnonhelmassa:))

Kiikareilla oli käyttöä;)

Palasimme eri kanavaa pitkin, joten mielenkiintoista nähtävää riitti paluumatkallakin. 

Kukkien kerääjä.

Koiranulkoiluttaja.

Kaikki loppuu aikanaan, edessämme aukeaa Vembanad järvi.

Saavuttuamme takaisin järvelle näimme asuntoveneiden armadan palaamassa Allepyhyn. 

Onneksi se ei ollut meidän määränpäämme, 

vaan rauhallin Taj Kumarakomin pieni satamalaituri.

Ilme kertoo kaiken!

Veneretkemme ei olisi voinut enää paremmin onnistua. 

Satamalaiturissa perinteisiin dhoti-kietaisuhameisiin pukeutuneet miehet jo odottivat saadakseen avustaa veneen köysien kiinnittämisessä miehistöä.

Tallensin päiväristeilystämme lyhyen youtube videon kanavalleni.

 Kumarakomissa yövyimme ihastuttavassa Bakerin talossa.  

Tilavat huoneemme olivat 150 vuotta vanhassa päärakennuksessa. Kirjoitin myöhään illalla matkapäiväkirjaani kuvitellen istuvani lähetyssaarnaajana toimineen hra Bakerin työpöydän ääressä.  Voit arvata sitä historian lehtien havinaa ympärilläni, mitä hiljaisuuden keskellä kuulin ja koin;)

Illallinen oli ulkoravintolassa ison laguunin rannalla. 

Saimme nauttia myös kauniista musiikista ja viehkojen neitojen tanssiesityksistä. 

 Tapani mukaan lähdin varhain aamulla uimaan. Ulkoilmaravintolassa oltiin jo täyttä päätä valmistamassa aamiaista.

Laguunin reunaa myötäilevä kivetty kävelytie johti allasalueelle. Ensimmäiset auringonsäteet kajastivat metsikön takaa, linnut olivat aloittaneet aamu konserttonsa.  Olin varhain liikkeellä.

 Allasaluetta oltiin vasta siistimässä. Miehet pyysivät odottamaan hetken, viisi minuuttia. Sehän sopi oikein hyvin minulle. Alue oli kaunis, löysin paljon kuvattavaa.

 Sievä keltainen koti. Onnellinen se, joka saa asua keskellä paratiisia!

Span seinustalla oli pieni ruukkupuutarha. Thippali, pitkäpippuri, oli osoitus siitä, että olin matkustanut niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!

Allasalueella kukki ikivihantia ihmeköynnöksiä (Bougainvillea), mikä meillä on suosittu huonekasi. Taustalla kukkii kolibrikukka (Strelitzia). Kokospalmujen valkoisiksi maalatut rungot antavat niille suojaa aurinkoa ja tuhohyönteisiä vastaan. 

 Allasalueen rauha oli rikkumaton.

Lintujen liverryksen lisäksi kuului vain 

rytmikästä luudan viuhketta kauniisti vanhentuneen intialaisnaisen lakaistessa kulkuväyliä. 

Minä uin ja uin ja nautin,

uusi päivä oli alkamassa nousevan auringon myötä:))