Ihmeellinen Intia osa 5/6 Kovalam

Nähdessäni nämä kauniit kukkaleit, mieleeni muistui Kumarakomissa kanavan laidalla näkemäni nainen keräämässä kukkia pussiinsa. Ehkäpä hän teki keräämistään kukista myös kukkalein annettavaksi kotiinsa saapuvalle ystävälleen tai  asetti ne kotialttarille...

Matka Kumarakomista Kovalamiin sujui mukavasti, pysähdyimme kaksi kertaa matkalla hieman virkistäytymään. Vaikka kilometrejä on noin 170 km, niin autolla matkaan kului viisi tuntia pysähdyksineen. Tien varrella oli nauhamainen asutus. Palmujen katveesta pilkisti toinen toistaan kauniimpia taloja, toki pieniä ränsistyneitä peltikattoisia asumuksiakin näkyi. Talojen maalamisessa oli käytetty silmääni miellyttävää väripalettia, tähän trooppiseen vehreään ympäristöön sopivaa, sinistä, pinkkiä, keltaista, limen vihreää. 

Teetä olisi saanut ostaa suoraan kadulta, varmuuden varaksi päätimme kuitenkin pistäytyä pieneen ravintolaan nauttimaan paikallisesta kahvista.

Tilasin kahvin kuuman maidon kera ilman muita mausteita. Enpä ole aiemmin nähnyt näin somaa maitokauhaa, intian tiibetiläinen ystäväni opasti sen käytössä;)) 

Matkanvarrella piti pysähtyä tankkaamaan myös auto. Palvelu pelaa huoltamollakin, puolestasi tankataan ja maksun voi suorittaa suoraan käsöörille. Polttoaine oli yllättävän kallista Intian muuhun hintatasoon nähden. Diesel maksoi non 90 snt/litra.

Missä kuljimmekin, niin ihmiset halusivat tulla kuvatuiksi. Kaikki olivat hymyileviä ja hyväntuulisia. Usein he myös pyysivät saada ottaa kuvia meistä itsensä kanssa. Varsinkin kuopustamme kysyttiin usein kuviin, varmaan vaalean ihonsa ja pitkien vaaleiden hiustensa vuoksi.

Keskipäivän kuumuus voi uuvuttaa kesken työpäivän. Intiassa tehdään muuten töitä kuutena päivänä viikossa ja lomat eivät pyöri ihan samalla lailla kuin meillä. 

Hedelmä- ja vihannesliikkeitä riitti. Suurimman osan hedelmistä tunnistin, mutta 

aivan uusiakin opin mm tämän  lohikäärmehedelmän, Pitaijan,
mistä puristettiin raikas mehu lounasjuomaksi.

Intialaiset matkatoverimme tilasivat perinteisen lounaan, mikä olisi ollut minulle aivan liian tulista. Kun he olivat nostaneet tarjottimelta pienet kipot syrjään pöydälle, tarjoilija toi isolla kattilalla riisiä ja kauhoi sen lautasella olevan palmunlehden päälle. Kipoista löytyy mm topijoka curry, coconut curry,  yogurt curry, samberia, papuja, spiey yogurt, riisivanukas ja tietysti chapati leipää.

Me muut valitsimme hieman vähemmän mausteisen riisilounaan kasvisten kera. Riisi annosteltiin pitkästä putkesta suoraan lautaselle. Tarjoilijaa piti toppuutella, ettei annoksesta olisi tullut aivan mahdoton. Kasvikset uupuvat vielä lautaselta...

Ravintola oli täynnä paikallisia ihmisiä, mikä kuulema on tae siitä, että ruoka on hyvää:))

Iltapäivällä, reilun tunnin ajomatkan jälkeen viimeisestä pysähdyksestämme, saavuimme perille Kovalamiin Taj Green Cove hotelliin. Vietimme kolme seuraavaa päivää tässä ihastuttavassa hotellissa aivan Arabianmeren rannalla:)) Tarkoitus oli vain nauttia ja levätä, jokainen matkalainen omalla tavallaan, kaiken kulttuurin ja ihmisvilinän jälkeen.  

Tervetuliaisdrinkkinä tarjoiltiin kookospähkinämehua. 

Raikasta ja miellyttävän makuista, ei oikeastaan maistunut kookokselta lainkaan. Mehu saadaan raa'asta kookoksesta, missä ei ole vielä paljoakaan valkoista kookoslihaa. 

Hotelli ihastutti sijainnillaan. Se on rakennettu vehreään rinteeseen. Uima-altaalta avautuu upea näkymä aavalle Arabianmerelle. Allas on ns infinity pool, missä uidessa allas näyttäisi sulautuvan taustalla näkyvään mereen. Koska rakastan uimista, minulle on matkoilla erityisen tärkeää se, että hotelleissa on riittävän isot ja hyvät altaat uida pidempääkin matkaa. Tämä allas kyllä täytti kaikki odotukseni!

Altaan nimikin on vallan hurmaava, Jasmine Pool.

Altaassa olevissa kahdessa isossa istutusalueessa kasvoi isot jasmiinipuut!

Kukkia varisi veteen uidessani, mistä poimin niitä altaan reunoille ja tietysti myös 

hiuksiini ja uimapuvun olkainten alle!

Vietimme hotellissa kolme yötä. Aamuisin altaalla ei ollut ketään muita uimassa kanssani. Isäntä tuli tapansa mukaan hieman myöhemmin lukemaan paikallista The Hindu -lehteä tai The Times of Indiaa. Toki hänkin ui:))

Huoneemme olivat rinteessä kaksikerroksisissa bungaloveissa,  

rehevän trooppisen kasvillisuuden keskellä.

Joissain kohdin raput olivat hieman jyrkkiä, 

kulkeminen niissä oli kuitenkin helppoa ja turvallista.

En voisi kuvitella enää tämän viehättävämpää paikkaa lomailla, 

ihan paras hotelli koko reissullamme:))

Asuimme ensimmäisessä kerroksessa, siispä meillä oli viehättävä pieni takapihakin käytettävissämme. Huone oli tilava ja hyvin varusteltu.  

Tilavasta kylpyhuoneesta avautui näin kaunis näköala kapealle sisäpihalle. 

Aiemmin hotellilla on ollut myös oma hiekkaranta Arabianmeren rannalla, mutta se on pengerretty joitakin vuosi sitten sattuneiden voimakkaiden monsuunisateiden aiheuttamien tulvien jälkeen. Siksi kävimme uimassa muutaman kilometrin päässä olevalla yleisellä hiekkarannalla. Se olikin mukavaa, koska siellä oli paljon myös paikallisia uimassa. Toki heistä vain miehet uivat, naiset olivat pukeutuneina kiireestä kantapäähän, vaikka mittari näytti lähes + 40 astetta!

Samalla reissulla, kun osa porukasta kävi varaamassa ayurveda hoitoja itselleen, piipahdin paikalliseen maustepuotiin.

Ostin kurkumaa, kanelitankoja, kuivattua kokonaista inkivääriä, vaniljatankoja ja 

teetä kotiintuomisiksi.

Vanilja oli muuten Keralassa kasvatettua. Intiassa kasvatettava vanilja on erityisen kallista, koska kasvattajan on tehtävä kasvin pölytys käsityönä. Intiassa ei ole mehiläislajia, mikä pölyttäisi luonnollisesti vaniljankukat. 

Hoitolan edustalla kasvoi jakkipuu eli intianleipäpuu, minkä hedelmä on hyvin mielenkiintoisen näköinen. Se on kuulema maailman suurin puussa kasvava hedelmä. Jakkihedelmää oli tarjolla niin kastikkeissa (curry) kuin viipaleina tuoreena hedelmänä aamiaispöydässä.

Tämän kookospalmun (Cocos nucifera) kuvasin jo Kochissa. Kookospähkinää söimme monella tapaa laitettuna matkan aikana. Usein siitä oli tehty mm coconut curry, kookosöljyssä kuulotettua kaalia ja sipulia (cabbage) tai nautimme aamiaisella virkistävästä kookospähkinämehusta tai kookosmaidosta. 

Myös mangopuun (Mangifera indica) kuvasin jo Kochissa. Tämän trooppisen puun hedelmä, mango, on Intian kansallishedelmä. Tuore mangomehu maistui aamiaisella, kuten myös pieniksi pilkotut mangopalat, niitä oli tarjolla aina aamiaisella, usein myös illallispöydässä. Kotiin tultua piti ostaa muutama pullo mangosmoothieta. Aamullakin nautin pienen lasillisen aloittaessani postauksen kirjoittamista, mukaa fiilistellä hiukan näinkin:))

Kovalamissa oli sopivasti aikaa kirjoittaa myös postikortit. Olisinpa ollut mukana kuopuksemme viedessä kortit respaan postitettaviksi. Siellä ihmeteltiin sitä, miksi niissä kaikissa on eri osoite! Esikoinen yritti tyynen rauhallisesti selittää, että ne ovat postikortteja ihmisille, jotka asuvat eri puolilla maata.

Hotellin puutarha oli todella kaunis ja tuoksuja täynnä.

Jasmiinien lisäksi alueella kasvoi paljon rusotemppelipuita (Plumeria rubra), tai paremminkin pensaita. Temppelipuun kukat ovat vahamaisia, muodoltaan hievenen torvimaisia ja erittäin voimakastuoksuisia. Kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen, hotellin puutarhassa näin eniten juuri näitä valkoisia keltakeskustaisia kukkia. Aamulla kävellessäni uima-altaalle, niitä oli tippuneena kiveykselle runsain mitoin. Poimin muutamia ja laitoin päiväkirjani väliin kuivumaan. Kuivuessaan ne menettivät kauniin värinsä ja ovat nyt rusehtavia, mukava muisto näinkin.

Kulkuväyliä ja hotellin aulaa koristivat kukista tehdyt pienet vesialtaat. Kukista  tehdään myös kukkaseppeleitä eli postauksen alussa mainitsemiani kukkaleitä. Kukissa ei ole lainkaan mettä, niiden voimakas makea tuoksu ja värit houkuttelevat kutenkin pölyttäjiä. Ihmettelin hieman sitä, etten nähdyt lainkaan hyönteisiä pörräämässä kukkivissa puissa. Voisiko siihen olla syynä jokailtainen moskiittojen myrkyttäminen?

Tapasin varhain aamulla myös nuoren miehen, joka oli kerännyt korillisen kukkia. Hän kertoi tekevänsä niistä uuden kukka-astelman jo kuihtuneiden jasmiininkukkien tilalle. 

     Kuljimme useimmiten altaalta bungaloviimme pienen vesiputouksen ja sen ylittävän sillan kautta. 

Meitä ympäröi rehevä trooppinen kasvusto ja kukkivat ihmeköynnökset (Bougainvillea). Veden solina oli kauneinta musiikkia korvillemme muuten niin hiljaisessa puutarhassa!

Voisiko tämä olla aasiankriinumi?

Arabianmeren rannalla tarjoiltiin iltäpäivin perinteinen kello viiden tee. Ranta oli lyhyen kävelymatkan päässä, toki sinne pääsi myös kyydillä, jos ei halunnut kävellä. Merenrannan ja hotellialueen väliin jäi kapea laguuni, minkä rannalla kasvoi palmuja ja kolibrikukkia.

Kävelimme rannalla myös iltaisin ihailemassa kaunista auringonlaskua 

aavan Arabianmeren horisonttiin.

Rannalla oli myös muutamia riippumattoja, missä oli mukava loikoilla kookospalmujen alla ja

 nauttia merituulen lempeästä hyväilystä iholla.
Meri ja tuli, kaksi elementtiä, joiden ääniin en ikinä kyllästy.

Minulla oli muutamia sydämeen painuvia kohtaamisia hotellissa viettämiemme päivien aikana. Tämän suloisen tytön äiti pyysi minua kuvaan tyttärensä kanssa aamiaishuoneessa. Tyttö osasi muutamia sanoja englantia, muuten kommunikoimme elekielellä;) 

Hotellin aulassa tapasin kauniiseen sariin pukeutuneen intialaisen naisen. Aloitimme keskustelun aulassa olevan kirjahyllyn kirjoista. Ohikiitävässä hetkessä hän ehti kertomaan minulle elämänfilosofiansa. En ikinä unohda sitä, kuinka hän tarttui käsiini ja katsoi syvälle silmiini sanoen, "Ma'am olette hyvä ihminen". 

 Illan pimetessä sadat kalastusalusten valot tuikkivat merellä.

Viimeisenä aamuna iki ihanassa Jasmine altaassa uituani otin kaiken kertovan selfien itsestäni;))