Rakkautta ja hiirenloukkuja

Napsautan lampusta valot. Kamarin valtaa pehmeä marraskuun hämärä. Käperryn lämpimään syliin, hyvä näin.

Juuri kun olen vaipumassa uneen, seinän välistä kuuluu rapinaa. Hiiren peijoonat siellä kaivelevat kulkureittiä ruokakomerolle!
Nukkumisesta ei tule mitään. En voi sietää hiirien rapinaa korvani juuressa.
Ponkaisen ylös sängystä. Nyt ei auta muu, hiirenloukut pitää virittää vintille ja kellariin.

- Onks meil pullaa viel kaapissa?
- Taitaa olla, kuuluu uninen vastaus peiton alta.

Hetkeen kuuluu vain rappujen narahtelua. Keittiön kaapista löytyy kuin löytyykin vielä yksi siivu pullaa. Säästynyt kuin ihmeen kaupalla talon kaksijalkaiselta pullahiireltä.

Mies on ostanut viikolla uusia hiirenloukkuja.
Rakkautta on tulla virittämään loukut puolestani.

Osallistun tällä sadan sanan jorinallani SusuPetalin ja Caran  ylläpitämään krapu-haasteeseen. 

Viikon 48 sanat ovat pulla, nukkuminen, sietää. 

Linkkien takaa löytyy lisää krapuhaasteeseen osallituneiden tarinoita...

Hiiret vaviskoot, Täplästä ja Raidasta on kasvamassa hyvää vauhtia taidokkaat hiirikissat!

...ja lopuksi eläimellistä menoa!

Eilen sain katettua etupihan kasvilavat havuilla. Lisäksi laitoin muutamia pieniä kuusentaimia somistamaan lavoja ja antamaan lisää suojaa talvehtimaan istuttamilleni japaninvaahteralle ja pikkusyyshortensia Bobolle. Viikonloppuna sytytän myös kynttilät, jos ei sada vettä ihan kaatamalla. Aurinkoa ei ole paljon näkynyt, tukilakossa varmaan sekin;)

Viimeviikon kovat tuulenpuuskat olivat katkoneet oksia. Onnistuin löytämään sieniretkellä kaksi kauniisti jäkälöitynyttä oksaa. Tykkään niistä kovin ja laitoinkin ne paraatipaikalle isoimpaan kasvilavaan. 

Oksat ovat kauttaaltaan karvejäkälän peitossa. Ne saavat toimia nyt lumen korvikkeena;)

Kynttilälyhtyni ovat eriparisia, kaikki kirpputoreilta hankittuja vuosien saatossa. Isäntä väänsi viime syksynä kaksitoista lyhtypidikettä nuorenparin häitä varten. Nyt niille kaikille on käyttöä omalla pihalla. Voin jo kuvitella, miten kaunista pihalla on hennon lumipeitteen verhotessa kasvilavat.

Metsässä kulkiessa löytää monenlaista kivaa, mitä voi käyttää pihamaan somistamiseen. Minulla on tapana ottaa talteen myös löytämäni hylätyt linnunpesät. Kuusesta pudonnut räkättirastaanpesä pääsi nyt sammalvuoteelle kasvilavaan. Se saa vielä asukkaatkin, kunhan vain ensin keksin millaiset tällä kertaa...

Kesäkukat ovat lakastuneet aikapäiviä sitten. Harmaassa kukkalavassa poronjäkälä ja puolukanvarvut pääsevät oikeuksiinsa. Ripaus punaista piristää asetelman.

Käytän samoja poronjäkäliä monta vuotta. Kerään ne keväällä pois kukkalaatikoista ja kuivaan ennen varastointia. Näitäkin jäkäliä olen käyttänyt jo useamman vuoden ja edelleen ne ovat ihan hyviä.

Jäkälät antavat hieman suojaa myös ainavihannalle ajuruoholle, mitä kasvaa kukkalavan sivustalla.

Aamulla usvan hälvettyä näkyi peuroja herkuttelemassa pellolle jääneillä sokerijuurikkailla.

Raita ei nähnyt kaukana pellolla olleita peuroja, 

mutta on jo ehtinyt tutustua saksanhirviin ahkerana telkan katsojana. 

Saksanhirvien anatomiaakin on opiskeltu kaiken varalta;)

Itse sen sijaan opiskelin sieniretkellä kivien "anatomiaa".
Tämä kivinen pässi oli täydellinen lajinsa edustaja;))

Täplä ja Raita ovat  oppineet jo hyvin kulkemaan sisällä virkkaamissani harjoitusvaljaissa. Ulos en niiden kanssa kuitenkaan arvannut lähteä, koska ovat hieman liian isot pennuille. Onneksi ystäväni toi oman kissansa käytössä olleita erikokoisia valjaita ja kaulapantoja sekä pitkät hihnat. Niiden tuoksu oli kovin Täplän mieleen, niin tarkasti kaikki piti nuuhkia!

Raita on hieman siskoaan pienempi. Kaikki valjaat olivat vielä liian isoja hänelle. 

Onneksi yksi kaulapanta oli sopiva Raidalle. Näin molemmat tytöt ovat päässeet jo kolme kertaa ulos tutustumaan pihapiiriin. Eka kerralla tosin emme päässeet porrasta pidemmälle!

YouTube-videossa Täplän ja Raidan seikkailuista ja 

 myyräjahdista, missä  pentujen yritys hyvä kymmenen;))

Eilen sain Matkahuollon nopealla toimituksella ihanan paketin täynnä toinen toistaan suloisempia kortteja Mitä kivaa tehdään? - blogin Koivukankaan Stiinalta. Hän oli inspiroitunut kissanpentu postauksestani ja piirtänyt kisuleista muutamia kortteja. Olen jo vuosia ihastellut Stiinan taidokkaita rautalangasta tehtyjä eläinhahmoja, isotöisiä virkkuuksia ja taidokasta kynän käyttöä. Onnekseni hänellä oli aikaa piirtää hieman enempikin minulle näitä ihastuttavan persoonallisia kortteja:))

Pian marraskuu jo taittuu joulukuuhun ja monenlaista touhua riittää jokaisella.
Kaiken tohinan keskellä on parasta toivottaa Stiinan sanoin
"Hallittua hermoromahduspäivää!"

Syksyn valoa ja väriä kotipihalla, hitusen vihreääkin

Marraskuu on jo pitkällä, aamut valkenee myöhään ja heti kohta alkaa hämärtämään jo uudelleen. Nyt on hyvä aika tehdä erilaisia puhdetöitä ja rästihommia. Aamutuimaan kävin läpi syksyn värjäyskuvia päivittääkseni värjäyssivustoja. Syyskuun kauniit aurinkoiset päivät ja lokakuun ruska kotipihalla piristävät ihmeesti. Lokakuussa jäi postaukset tekemättä, joten tässä hieman pihamaan kuulumisia. 

Ensimmäiset yöpakkaset torjuin kantamalla värjäyskattiloita jäähtymään kasvihuoneeseen. 

Kaikki tomaatit eivät olisi ehtineet kypsyä kasvarissa, joten otin ne kypsymään keittiöön.

 Pari viikkoa sitten söimme viimeiset keittiössä kypsyneet kirsikkatomaatit. 

Jätin oksan roikkumaan ikkunalle, Täplä ja Raita tykkäävät leikkiä sen kanssa. Nyt kuitenkin Raidasta ulkona oli jotain kiinnostavampaa, kaksi uros fasaania kulki omenapuiden alla. 

Komeamaksaruohot kukkivat pitkälle syksyyn. 

Syysasteri (Aster novi-belgii) aloitti kukinnan tavallista aikaisemmin, joten sain nauttia sen runsaasta kukinnasta monta viikkoa aina lokakuun lopulle asti.

Keväällä leikkasimme osan kuusiaitaa. Sen tilalle katajan rangoista tekemämme ranka-aita toimii kauniina taustana juhannusruusulle niin sen kukkiessa kuin ruska-aikaankin. Pelto ja joenvarrella kasvava metsä ovat todella kauniita kaikkina vuodenaikoina.

Yksi lempipuistani on lehtikuusi. Lehtikuusen keltainen syysasu piristää koko pihapiirin. Kesällä punamullalla maalattu piha-aita sointuu kauniisti niin lehtikuusen keltaiseen, kuin taustalla näkyvien juhannusruusujen punaruskeaankin syysväriin. 

Rennoista lehtikuusenoksista saa kauniita koristeita. Olen kerännyt tuulen katkomia oksia varastoon, joku päivä sidon niistä puhdetöinä kranssin ulko-oveen. 

Lehtikuusen neulaset ovat varisseet jo aikaa sitten. Pienet kävyt ovat kuin koruja hennoilla oksilla. 

Verikurjenpolven (Geranium sanguineum) syysväri säväyttää. Taustalla kasvava keltasauramo säilyttää lehtensä vihreänä pitkälle syksyyn. Täydellinen tausta ruska-asuiselle verikurjenpolvelle.

Tulevina vuosina toivon lisää väriloistoa pihalle syyskuussa Riihimäen reissulla hankkimistani  japaninvaahterasta, katsurasta (Acer palmatum peruckenahoru) ja 

tästä ihastuttavan pallomaisesti kasvavasta pikkusyyshortensia  'Bobo' :sta (Hydrangen paniculata). 

Istutin ensimmäiseksi talveksi Katsuran ja Bobon kasvilavaan.

 Viime viikolla  hautasin toiseen kasvilavaan runkoruusut talvehtimaan. 

Isäntä haravoi vaahteranlehtiä pöyheäksi katteeksi kasvilavoihin. Myöhemmin laitamme vielä kuusenhavuja lehtien päälle. Toivon näillä toimilla kasviaarteiden säilyvän talven pakkasista, vaikka suojaavaa lumipeitettä ei sataisikaan. 

Täplä ja Raita katselevat haikeana pihamaalle. Pennut ovat totuneet hyvin valjaisiin ja kävimme eilen ensimmäisen kerran ulkoportailla. Portaita edemmäs kisumisut eivät kuitenkaan vielä uskaltautuneet. 

Kissanruohoa sentään uskallettiin alku hämmennyksen jälkeen maistella. 

Tein videonkin tästä ensikohtaamisesta;))

Täplän ja Raidan kuulumisia

Pennut ovat olleet nyt kaksi viikkoa meillä ja kotiutuminen on sujunut hyvin. Meno on kyl ollut aika villiä etenkin iltasin. Huushollia juostaan perä perään ympäriinsä ja painia lyödään keskenään, et oikein hirvittää! Tavaroita on pitänyt siirtää turvaan ja alakerran ainoat ikkunaverhotkin on nostettu ylös verhotangolle. Jotenkin oli taas päässyt unohtumaan tämä lapsukaisten riehuminen, kun meil on ollut viimeksi pieniä pentuja 25 vuotta sitten!

Perjantaina teimme kaupunkireissun isännän kanssa. Poikkesimme myös eläinkaupassa tutkailemassa penturuokien valikoimaa. No, eihän se pelkkien ruokien hankinnaksi jäänyt, vaan mukaan tarttui myös uusi kiipeilyteline ja kannellinen hiekkalaatikko. Raita testasi heti telineen kannettuani sen eteiseen. 

Myös uusi hiekkalaatikko joutui testiin samantein. Laatikkoon kuului heiluriovi, mutta otin sen pois. Rohkelikko Raita kävi laatikossa ensimmäisenä asioillaan. Ajattelimme, että tuollainen suljetumpi laatikko olisi mukavampi ja käytännöllisempi automatkoilla. Monet kissat pissaavat ja kakkaavat mielellään eri laatikoihin. Saas nähdä miten Raita ja Täplä asian ratkaisevat. Kissaoppaissa suositellaan kissoille omia hiekkalaatikoita terveydellisistä syistä. Täplä ja Raita ovat tottuneet käymään yhteisellä laatikolla, joten en usko niiden enää muuttavan käytöstään.  

Täplä on selvästi varovaisempi luonteeltaan. Tarkkailee ja tutkii kaikkia uusia asioita aluksi hieman epäluuloisena. Hieman aluksi korkea kiipeilyteline arveluttaa Täplää.

Raita sen sijaan on kuin kukkulan kuningas!

Kauppareissulla ostettiin myös kissanruohon siemeniä. Ekaan kylvökseen laitoin kissanruohon lisäksi ohransiemeniä. Kiva nähdä, kummasta pennut tykkäävät sit enemmän. 

Viikolla oli ensimmäinen eläinlääkärissä käyntikin ajankohtainen. Ihme ja kumma, yleensä niin arka Täplä isosiskona näytti Raidalle esimerkkiä siitä, kuinka käyttäydytään. Koska pennut reissavat jatkossa paljon, niin otamme niille perusrokotukset. Nyt ne saivat kolmoisrokotteen kissaruttoa, kissaflunssia ja rinotrakeiittivirusta vastaan. Kuukauden päästä mennään ottamaan tehosterokotukset. Pitää muistaa madottaa pennut taas kaksi viikkoa ennen tehosterokotusta. 

Malttaa tytöt ottaa joskus levon kannaltakin;)

Raidasta mukavinta on nukkua lankakorissa, Täplä haluaisi puolestaan tulla aina syliini nukkumaan.

Olen laittanut uuden videon Täplästä ja Raidasta YouTube kanavalleni. Olen innostunut niitä tekemään, kun sain hieman lisää oppia videon muokkaamisesta esikoiseltamme. 

Sinivalkoinen - haaste 2019

Lappalainen etelässä blogin Nila heitti minulle Tiiun Puutarhahetki- suurien unelmien puutarhablogin aloittaman Sinivalkoista- haasteen. Ensimmäiseksi näin sieluni silmin ylleni kaartuvan sinitaivaan ja lapsuuskotini sinivalkoisena kukkivan niityn. Marraskuinen aamu valkeni sumuisena, sinitaivaasta pystyi vain haaveilemaan. Silloin silmäni osui tyttäremme maalaamaan isänpäivänkorttiin. Asetin sen servietin päälle, samanlaiset katoimme myös isänpäivän kahvipöytään. Pihamaalta ei tällä hetkellä löydy sinivalkoista kuvattavaa nimeksikään.

Marraskuun alussa ottamassani kuvassa talventörröttäjiksi kuihtuneiden nikonnauhusten takaa sentään häämöttää jotain valkoista. Rauniopuutarhasta löytyi myös  sarviorvokkeja kuvattavaksi. 

Orvokit olivat saaneet niskaansa jo ensimmäiset lumikuurot, mikä ei  niitä kuitenkaan lannistanut. Orvokit jäivät vielä kukkimaan lähtiessämme kesäkodista kaksi viikkoa sitten. 

Haaste saa ajatukset kesään. Touko-kesäkuussa pihamaalla on sininen kausi, minkä siperiankurjenmiekat aloittavat. Niiden yläpuolella roikkuvat siniset tuikkupullot saavat olla paikoillaan vuoden ympäri. Tänä syksynä en ole vielä sytyttänyt niihin tuikkuja, yleensä teenkin sen vasta ensimmäisenä adventtina. 

Puutarhan sinisiin kukkijoihin kuuluvat myös lempiperennoihini kuuluvat lehtosinilatva ja 

 peurankellot.

Juhannuskesällä valkoapiloiden kanssa kukkivat kilpaa päivänkakkarat. Kannan mielelläni tuolin omenapuun alle pientä kahvihetkeä varten kesken päivän askareidenkin. Aurinko lämmittää kasvojani, pienten pörriäisten ääni kantautuu korviini niiden lentäessä kukasta kukkaan.

Suljen silmäni...aistin juhannusruusun suloisen tuoksun. 

Ah, miten ihanaa onkaan palata muistoissaan näihin aurinkoisiin kesäpäiviin!

Niin minä kuin moni muukin varmaan liittää sinivalkoisen värin isänmaahan ja sen

kauniiseen sinivalkoiseen lippuun. 

Tänä kesänä minulla oli erityinen syy nostaa lippu salkoon 1.7.

Ensimmäinen eläkepäiväni oli aurinkoinen ja sain viettää sen minulle niin rakkaassa lapsuudenkodissani. Voit uskoa, miten olen nauttinut tästä uudesta elämänvaiheesta, sen suomasta vapaudesta tehdä juuri sitä, mitä itse eniten haluan!

Nyt minulla on enemmän aikaa myös puutarhaharrastukselle. Muutamia jo kauan muhineita suunnitelmia olen saanut tehtyä syyskesän aikana, osan vasta saanut alulle ja uusiakin on kehitteillä. Isäntä tuumasikin joku kerta, et häneltä leppoisat eläkepäivät taisivat loppua minun jäätyäni eläkkeelle;))

Näin itsenäisyyspäivän lähestyessä tunnen aina suurta kiitollisuutta vanhempiani kohtaan. Samoin laittaessani Rauniopuutarhan ovia säppiin ja katsoessani sen rapistunutta seinää, äitini vuosikymmenet sitten kalkitsemaa. He molemmat uurastivat paremman isänmaan puolesta. Isäni taisteli sen puolesta. Meillä on nyt hyvä. Kaikilla ei kuitenkaan näin ole. Yhä enemmän saa nähdä rapistuneita, hylättyjä koteja, yhä useammin saa kuulla yli sukupolvien jatkuvasta huono-osaisuudesta. 

Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, nähdä sinivalkoisen lipun liehuvan itsenäisen isänmaamme kunniaksi, isänmaan, jonka kaikilla kansalaisilla olisi mahdollista elää omien arvojensa mukaan ja antaa myös muiden elää.  

Sain tämän haasteen Nilan blogista Lappalainen etelässä  kiitos siitä Sinulle:))

Haasteen säännöt.

Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti. (Tiiu /Puutarhahetki -blogista)
tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa.
haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan.
käy kirjoittajamassa postauksesi www -osoite Puutarhanhetki -Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista -haaste postauksen kommenttikenttään.
voit osallistua haasteeseen myös Instagrammissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista _haaste ja @puutarhahetki. 

Mukaan haastan seuraavat blogit. 

Molleyn Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä blogista

aimariin KuvaKirjeitä Karsikonperältä blogista

Annin Inkailija Love blogista