Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen... Dallape rytmiorkesterin sävelet vanhasta Olympia radiosta siivittävät Mian mietteitä hänen sitaistessaan esiliinan uumalleen. Esiliina on hänelle hyvin rakas. Hän muistaa oman äitinsä käyttäneen sitä jo aikoinaan. Mia muistaa lapsuudestaan myös vanhan leipätiinun, leivinlaudan ja lehmänsarven. Lapsena oli mieluista tulla koulusta kotiin, kun tuvasta tulvahti vastaan vastaleivotun leivän ihana tuoksu.
Mia oli päättänyt opetella leipomaan myös itse perinteisin tavoin ruisleipää lapsuudenkotinsa leivinuunissa. Oman äidin opit olivat jo unohtuneet. Onneksi naapurin emäntä oli halukas neuvomaan leivän teossa. Naapurista Mia sai hapanjuuren omaa leipää varten.
Mia kunnioittaa vanhoja perinteitä. Hän haluaa niiden säilyvän myös omille lapsilleen.
Osallistun näillä sadan sanan tarinoillani SusuPetalin ja Caran ylläpitämään krapu-haasteeseen.
Viikon 46 sanat ovat esiliina, kunnioittaa, rakas.
Linkkien takaa löytyy lisää krapuja...
Kauniita muistoja,leipominen tulee minullekin mieleen, tosin enemmän pullan tuoksu perjantaisin kun tulen koulusta kotiin.
VastaaPoistajuuri näihin arkisiin askareisiin, mihin lapsena sai jo osallistua, liittyy paljon hyviä muistoja. kyl pullantuoksukin oli kovin mieleen, ekaluokkalaisena meil oli viel lauantaisinkin koulua, kotiin tullessa Olympiasta kuului Merisää, mitä kuunnellessa aina jaksoin ihmetellä niitä merkillisiä rannikkoasemien nimiä, hauskimmilta lapsen korviin kuulostivat Kotka Rankki, Orrengrund, Gotska Sandon, Harmaja, Sälgrundin, Valassaari, Nahkiainen, Utön,Jussarö!
PoistaTämä oli kiva lukea - nostalgiset kuvat!
VastaaPoistasepä mukavaa Päivi, osallistun vaihtelevasti näihin viikottaisiin krapuiluihin. Tykkään liittää siihen aina myös tarinaan liittyviä kuvia.
PoistaMialla niin osaajan otteet, vaan eipä jos on hyvät opit saanut. Pöydällä näyttää olevan jo tosi hyvänäköiset reikäleivät kohta uuniin menossa.
VastaaPoistaKyllä minäkin muistan äidin leipomiset ja sen tunteen, kun tuli koulusta ja vastaan ovella tuoksui leipä tai pulla.
Hyvä valinta krapujutuksi.
viikon sanoista tuli heti mieleen leivänleipominen. olen joskus aiemmin kirjoittanut jo pullantuoksusta ja Merisäästä mukavina lapsuusmuistoina. näihin pieniin arkisiin asioihin varmaan liittyy ne parhaimmat ja kauneimmat muistomme aimarii.
PoistaVoi miten ihanat ja nostalgiset kuvat! Minun äidilläni oli tuollainen puinen taikinatiinu eikä mikään voittanut maussa uunituoretta arinalla paistettua ruisleipää <3
VastaaPoistakaunis kiitos kommentistasi riitta k! tupa näyttää samanlaiselta kuin ollessani lapsi, emme ole tehneet siihen mitään muutoksia, nostalgia on siis taattu;)
Poistatotta niin, arinalla paistetun ruisleivän makua ei voita mikään:))
Tuoreen leivätn tuoksu ja etenkin ruisleivän! Nam!
VastaaPoistaLämmin ja tuoksuvainen lapsuusmuisto ihanine kuvineen!
ihanaa SusuPetal kun tuoksu tuli sinne asti;)
PoistaAito tarina.
VastaaPoistaniin on kuvia myöden;)
PoistaNiin tulee jostain kaukaa mieleeni muisto lapsuudesta ja tuosta tuoksusta jota keittiön oven aukaisu toi lettipäisen tytön aistimuksiin.
VastaaPoistaÄiti leipoo ruisleipää ja kohtapian sitä saa maistaa paksun voinokareen ja kylmän maidon kera.Tärkeätä oli myös lämpiämisen vienti
naapuriin.
Krapuhaaste toi kappaleen lapsuutta sateiseen marraskuun iltaan, kiitos Ilona. 🤗
kommenttiasi oli todella mukava lukea Molley. meitä oli sitten kaksi lettipäistä tyttölasta, jotka saivat nauttia tuoreesta leivästä, minkä päällä voi vielä suli ja palan painikkeeksi kylmä maito oli just parasta!
Poistaminulla on edelleen tapana viedä lämpimäisiä. mieleeni palaan myös se, kuinka äiti pyysi aina viemään talon parhaalle lypsäjälle, Tähikille, palan taikinaa. se oli kovin mieleinen tehtävä minulle:))
Kiva postaus :)
VastaaPoistakiitos kaunis Repu:))
PoistaHieno krapu ja ihanat kuvat! Edellisenä päivänä taikinasaavi nostettiin lämpimään, laitettiin lämmintä vettä ja äiti hämmenteli osan ruisjauhoista sekaan, halusin maistaa seosta. Joka kerta äiti sano:"Maha männöö kippeeks."
VastaaPoistaTuoreen leivän kannikka, jossa voi suli, mahtava muisto! Meillä tehtiin vain limppuja.
mukavaa, kun krapuni herätti mukavia lapsuuden muistoja Maarit:)) juuri noinhan se meni, jo taikinajuurta olisi tehnyt mieli maistaa, mut mahanpurujahan siitä olisi saanut...ruisleivällä on monta eri muotoa maakunnasta riippuen, näin leivon Itä-Hämeessä. äitini oli syntyisin Pohjois pohjanmaalta, Pikku-Syötteen juurelta, joten hän taisi myös rieskojen teon. parhaimmat rieskat kuitenkin leipoi äidin Martta-sisko.
PoistaTunnelmallinen ja lempeä krapu! Kuvat täydentävät hienosti tarinaa.
VastaaPoistahiukan mietitytti laittaa näin monta kuvaa, mukava kuulla, et sinustakin se oli ihan ok. kaunis kiitos kommentistasi Elegia:))
PoistaIhania muistoja ja kuvia. Minulla oli erilainen lapsuus, kukaan ei ollut kotona kun koulusta kotiin tulimme samoin aamulla ekaluokasta lähtien piti itse herätä ja hoitaa itsensä kouluun. Minun äitini oli yksinhuoltaja ja kävi töissä.
VastaaPoistanäihin krapuin olen näköjään alkanut kirjoittamaan tarinoita erilaisiin lapsuusmuistoihin liittyen. totta, monella on aivan erilainen lapsuus jo senkin vuoksi, että vanhemmat ovat käyneet kodin ulkopuolella töissä. sinun on ainakin ollut ihan pakko pienestä pitäen oppia hoitamaan omat asiasi!
Poista