Pitkä odotus päättyi, kun saimme hakea viime perjantaina kissanpennut kotiin.
Kolmisen viikkoa sitten kävimme katsomassa maatalosta syyskuun alussa varaamiamme kissanpentuja. Sovimme, että voimme hakea ne loka-marraskuun vaihteessa. Tässä pennut vielä emonsa hellässä hoivassa.
Kotimatka sujui hyvin, vain pientä niukunaa kuului välillä kopasta. Pennut oli opetettu olemaan kuljetuskopassa ja otettu jo muutamia kertoja lyhyille autoajeluillekin. Uuteen kotiin tutustuminen aloitettiin hiekkalaatikosta, ruoka- ja vesikipoista, sekä omasta nukkumapaikasta. Aikansa kierreltyään huushollia ympäriinsä, pennut kävivät tyytyväisinä nukkumaan sohvan nurkkaan. Oma nukkumakori ei kelvannut, ilmeisesti turvallisempaa oli olla isännän lähellä:))
Meillä on ollut aina useampia kotieläimiä yhtäaikaa, joten nytkin otimme kaksi pentua. Niistä on paljoin seuraa toisilleen. Kotiutuminen sujui hyvin, kun on tuttu kaveri, minkä kanssa voi leikkiä ja
mistä voi pitää huolta, kuten oma emo konsanaan.
On todella hellyttävää katsella, kuinka pennut huolehtivat toinen toisistaan.
Mikään paikka ei jää puhdistamatta.
Hieman lämmitetty luomumaito maistuu kaveruksille.
Joka päivä tulee vastaan uusia ihmeellisiä asioita. Lattiaharjaa piti ensin vaania tuolinjalan takaa. Uteliaisuus kuitenkin voitti pennuista rohkeamman!
Toinen pennuista kurkki paljon kauemmin harjaa pöydänjalan turvista;)
Välillä on mukavaa käpertyä yhdessä omaan koriin nukkumaan.
Pennut ovat todella leikkisiä. Mikä tahansa käy leikkikaluksi. Aina ei tarvitse mitään, pelkkä juokseminen ympäri huushollia on niin hauskaa! Matot siinä menee makkaralle, ja näin syntyikin hyvä vaanimispaikka....mutta mitä voisi vaania?
Toivomme pennuista kasvavan taitavia hiirikissoja emonsa tavoin. Koska pentuja ei voi vielä päästää hiirijahtiin, niin päätin virkata niille leikkihiiriä. Pennut olivat innolla mukana, mutta lopulta väsyivät odottamaan. Onneksi niin, koska virkkaamisesta ei oikein tahtonut tulla mitään, aina oli joku langassa kiinni;)
Hiiret ovat saaneet aikamoista kyytiä!
Ehkäpä kuitenkin mieleisin lelu tähän mennessä on ollut perinteinen paperitollo narussa. Sitä pennut jaksaa pallotella lähes aina ohi kulkiessaan. Olen laittanut palloja roikkumaan myös ruokapöydän tuoleista. 
Virkkasin yhden pallon, mutta se ei kiinnosta pentuja lainkaan niin paljon, kuin nuo paperitolloista tehdyt. Ilmeisesti paperitollojen rapina kiinnostaa niitä kovin.
Tässä pennut leikkivät yhdessä paperitollon kanssa. Leikkiä ei lainkaan näy haittaavan juuri päälle puetut valjaat.
Matkustamme paljon, joten pentujen on opittava kulkemaan myös valjaissa. Virkkasin harjoitusvaljaat puuvilla langasta. Tyttöjen väri;))
Tytöt saavat nimet vasta isänpäivänä, kun lapset tulevat kotiin. Monta ehdotusta on jo kirjattuna ylös!
Oi miten ihanat pennut, todella kauniita kissoja.
VastaaPoistaHyvä kun opetat pennut jo heti pienestä valjaisiin, kissat yleensä oppivat nopeasti.
Kiva kuulla mitkä nimet kissat saavat, jos minulle vielä joskus tulisi uusi kisu niin sen nimi olisi Marilla. Jään innolla seuraamaan pentujen tulevia vaiheita ❤️ 👍
arvasinkin Molley, et ihastut pentuihin;)) ahkerasti olemme lukeneet kissakirjaa ja tytärkin antoi neuvoja, miten pentuja tulisi hoitaa. mul on aikoinaan ollut valjaissa kulkeva kisuli ja sekin todella oppi nopeasti niissä kulkemaan. samoin, saas nähdä arvotaanko nimet lopulta, kun on useampi vaihtoehto jo. Marilla olisikin kaunis nimi kisulle.
Poistasaat uskoa, et kisut seikkailevat jatkossa useinkin blogissani:))
Voi, miten ihku ihania kisuja olette saaneet kotiinne asumaan!
VastaaPoistaRaksatan kaikkia eläimiä, joten jo s olisi mahdollisuus, niin meillähän olisi vaikka mitä!
Olen lapsesta asti ollut eläinrakas ja aina mulla lapsena olikin joku siipirikko ja huollettavanani.
Ja onhan mulla ollut aikuisenakin melkein aina kaneja, kissoja koiria. Nyt enää vaan ei ole mahdollisuutta sellaisia eläimiä hoiviini ottaa, mutta onhan mulla se Ticoliini, eli yksi pieni koiruli.
Kiitos käynnistäsi blogissani.
olemme aivan myytyjä, niin ihania ne todella ovat! nyt olimme reilun vuoden ilman lemmikkiä, ja kyl koti tuntui tyhjältä. muutamia jo aikuisia kissoja meille ehdittiin tarjota, mut halusimme ehdottomasti pennut, koska niiden on opittavat kulkemaan mukana matkoillamme.
Poistateidän Ticoliini onkin aivan ihana koiruli! sulla onkin ollut monenlaista lemmikkiä. lapsuudenkodissani oli myös kaneja, ne olivatkin todella vekkuleita.
blogissasi on aina mielenkiintoista vierailla, teet todella upeita teemakuu kollaaseja!
Aivan ihania!<3
VastaaPoistaOlen oikea kissaihminen ja surin pitkään sitä, kun vanhin poikani allergisoitui kissoillemme ja jouduin antamaan ne pois. Nyyh!
On hyvä, että otit kaksi pentua kerralla. Meilläkin oli niin ja niistä oli paljon iloa ja seuraa toisilleen. Kävivät yhdessä "metsästämässäkin". Ilolla odottelen tulevia kissapostauksiasi.:)
pennut kyl sulattavat kaikkien sydämen, niin söpöjä ne ovat! harmitus sentään, ehkäpä otat sitten uudelleen kissoja, kun lapset kasvavat ja muuttavat omilleen...
Poistaaluksi sovimme vain yhdestä pennusta, mut poikamme sattui tulemaan juur käymään ja sanoi heti, et ottakaa samantien kaksi. samantein sitten sovittiin kahdesta pennusta, ja päätös ei todellakaan kaduta. kuten kirjoitinkin aiemmin, meil on ollut aina kaksi kissaa tai kissa ja koira huushollissa. meil on ollut myös kaksi hevosta, joista olen joutunut luopumaan muutamia vuosia sitten. en osaa olla oikeastaan ilman eläimiä, ne ovat kuuluneet aina elämääni.
kissapostauksia tulee ihan varmasti jatkossakin;)
Oi miten kauniita! Kiva, että pääsivät uuteen kotiin kaverin kanssa. Kiva kuulla uutisia jatkossakin!
VastaaPoistakissanpennut ovat jo nyt tuoneet paljon iloa elämäämme:)) meil on aiemmin ollut aina mustia tai mustavalkoisia kissoja. nyt onkin mukavaa, kun nämä ovat ehtoja maatiaiskissoja väritykseltään. ihan varmasti kisulit seikkailevat blogissani jatkossakin!
PoistaOi miten ihania kisuleita ja oikein olet tuon otsikon laittanut,söpöläisiä ovat.
VastaaPoistaajattelin et varoitus olisi paikallaan, koska kissakuume voi kyl iskeä kisuja katsellessa;)
PoistaVoi miten ihania kissoja! Ovat oikeita söpöläisiä. Ja ihanaa kun niillä on toisensa, painikaveri omasta takaa.
VastaaPoistapennut ovatkin kovia kisailemaan keskenään, painia lyövät niin, et välillä ihan hirvittää rajuiltakin näyttävät otteet. nytkin ne juoksevat ympäri huushollia tuulipään lailla, kopina vaan kuuluu tassuista!
PoistaOnpa kauniita ja vilkkaita pentuja, noilla riittää ainakin vauhtia :)
VastaaPoistavauhtia riittää ja sehän on ihan mukavaa se;) hieman olemme rajoittaneet pentujen pääsyä eri huoneisiin mm makuuhuoneisiin ei niillä ole pääsyä.
PoistaSöpöjä, kauniita ja vekkuleita ovat.
VastaaPoistaOn kyllä iso helpotus, kun osaavat käydä heti hiekkalaatikolla.Tässä ehdin jo muistella omien kahden kissani tarinaa, Tarkan ja Rällän.
aikamoisia veijareita ja kovia lyömään keskenään painia! totta, hyvin oli emo pentunsa opettanut, mistä olen todella kiitollinen. molemmat, niin Tarkka kuin Rälläkin, olivat melkoisia kissapersoonia;))
PoistaVaroitus alussa oli aiheellinen! Onpa ne suloisia viiruselkiä! Mukava kuulla, mitkä nimet ne saavat. Ja sinun hiiret näyttivät toimivan hyvin käytössäkin! Jees! :)
VastaaPoista:)) meillä ei olekkaan aiemmin ollut raidallisia kissoja, vain mustia tai mustavalkoisia. erityisesti tuolla hivenen pienemmällä pennulla on todella kaunis raidoitus. isommalla puolestaan on hauskasti oranssit täplät päälaella. nimeämin jänskättää hieman itseänikin, no viikonloppuna se selviää.
Poistapennut tosiaan tykkäävät noista virkatuista hiiristä. olen tehnyt niitä nyt kolme. piilottelen niitä minne milloinkin ja aina pennut ne lopulta löytävät!
Onneksi et kuule ja näe, miten käyttäydyn näiden söpöläisten kuvia katsellessa. Kerrassaan ihania kissanpentuja. Mieleen nousi muistot Juuson pentuajasta ja ikävä sen niin mukavaa olemusta. Juusohan oli samanlainen raitakissa. Toivottavasti saamme jatkossakin seurata näiden pikkuisten kasvua ja touhuja kodissanne.
VastaaPoista...mutta voin hyvin kuvitella sen Between! minullekin tuli niistä Sinun Juuso-kisusi mieleen. Juuso oli todella kaunis kissa. olen muistellut myös, miten Juuso liikkui hyvin kytkettynä ulkona.
Poistaihan varmasti saatte jatkossakin seurata pentujen touhuja ja kasvamista.
Iiik kui ihanii! Onneks varoitit, olisin muuten heti pyörtynyt näiden karvapöksyjen hurmaukseen.
VastaaPoistavaroitus on joskus paikallaan Nettimartta;)) pennuilla on ihanan pehmeä turkki. nytkin ne nukkuvat sylissäni ja lämmittävät niin ihanasti. meil on keittiössä kattolämmitys ja saatat arvata, et pöydän alla jalat palelee. onneksi on nyt taas nää lämpöpatterit;)
PoistaJestas miten ihania kisuja. Minä jo kyllä kaipailinkin postausta ja ihanasti sen teitkin.
VastaaPoistavoi miten mukavaa kuulla Nila:)) seuraavassa postauksessani selviää, miksi pidin pitkän postaustauon...mut kyl oli taas mieluista palata blogistaniaan!
PoistaVoi ihmettä, mitä söpöliinejä! Eiköhän noista vielä hyvät hiirikissat kasva; niin perusteellisen näköistä höykytystä lelut saavat! Teillä vietetäänkin sitten vauhdikasta marraskuuta ja varmaan joulukuutakin :)
VastaaPoistasanoppas muuta Minna! pennut ovat todella energisiä, kerrassaan ihania. tuntuu niin hyvältä taas, kun on kissoja:))
PoistaOoh miten söpöjä😍 Onnellisia päiviä kaksikolle toivotellen💚
VastaaPoistavoi kiitos Minna kovasti! tuolla ne peuhavat tyttäremme kanssa parhaillaan. tytär puki niille harjoitusvaljaat ja ei valjaatkaan menoa yhtään haittaa.
Poista