Juuri kun olen vaipumassa uneen, seinän välistä kuuluu rapinaa. Hiiren peijoonat siellä kaivelevat kulkureittiä ruokakomerolle!
Nukkumisesta ei tule mitään. En voi sietää hiirien rapinaa korvani juuressa.
Ponkaisen ylös sängystä. Nyt ei auta muu, hiirenloukut pitää virittää vintille ja kellariin.
- Onks meil pullaa viel kaapissa?
- Taitaa olla, kuuluu uninen vastaus peiton alta.
Hetkeen kuuluu vain rappujen narahtelua. Keittiön kaapista löytyy kuin löytyykin vielä yksi siivu pullaa. Säästynyt kuin ihmeen kaupalla talon kaksijalkaiselta pullahiireltä.
Mies on ostanut viikolla uusia hiirenloukkuja.
Rakkautta on tulla virittämään loukut puolestani.
Osallistun tällä sadan sanan jorinallani SusuPetalin ja Caran ylläpitämään krapu-haasteeseen.
Viikon 48 sanat ovat pulla, nukkuminen, sietää.
Linkkien takaa löytyy lisää krapuhaasteeseen osallituneiden tarinoita...
Hiiret vaviskoot, Täplästä ja Raidasta on kasvamassa hyvää vauhtia taidokkaat hiirikissat!
Hiirten rapina korvan juuressa on yhtä ärsyttävää kuin hyttysen ininä :) Kyllä siinä uni kaikkoaa! Suloisista suloisimmat kissat sinulla ja vielä kodikkaasti räsymatolla 💚
VastaaPoistajuuri niin riittä k, molemmista tykkään minäkin, kisuista ja räsymatoista!
PoistaVoi noita kisuja <3
VastaaPoistaHiiren rapina, hyttysen ininä niin kuin Riita tuossa totesi, ja tippuva hana, kaikki korvia huumaavia kidutuksia!
Rakkautta on virittää loukut ja jättää se yksi pullasiivu hiirille :D
tuon listan minäkin allekirjoitan Susupetal!
Poistaeikös olekkin, pieninä tekoina rakkaus ilmenee arjessamme...
Iljettäviä otuksia nuo hiiret. Todellista rakkautta kyllä on niiden virittäminen puolestasi :)
VastaaPoistatotta niin Cara, ja meil niitä riittää kun asumme peltojen keskellä! en ole koskaan tykännyt viritellä lotsia, onneksi puoliso on aina tehnyt sen puolestani:))
PoistaOikea rakkausteko, herätä kesken unien laittaan hiirenlisku :)
VastaaPoistaniin minustakin, meil ei puhuta rakkaudesta, teot puhuvat puolestaan:))
PoistaHiiret ei ole kivoja saman katon alla. Pysyisivät vaan ihan omillaan, olisi niille terveellisempää.Hiirten rapina raivostuttaa minuakin, tosin nyttemmin sitä ei ole tarvinnut kuunnella, ennen kylläkin. Jalosti tehty, varmaan rakkausteko viritellä unisilmässä hiirenloukkuja.
VastaaPoistaVaan kohta teillä on omat hurjat hiirestäjät.
ei minustakaan aimarii! teilläkin oli aiemmin valtavan iso vanha talo, missä varmaan aina syksyisin riitti hiiren rapinaa.
Poistatämä työnjakomme sopii minulle oikein hyvin, pullaa leivon mielelläni omalle pullahiirelleni, hän taas hoitaa noita minusta hieman epämieluisempia hommia...
Syksyisin mökillä alkaa armoton hiirenloukkujen virittely. Onneksi meillä on kans se toinen joka hoitaa tämän puolen. Se rapina seinän takana on kyllä raivotuttavaa.
VastaaPoistaloukut on kyl yks tehokkaimmista tavoista. isäntä pitää kasvihhuoneessa kahta loukkua ihan lähekkäin, koko syksyn niis molemmiss oli hiiret, eivät ymmärrä ottaa oppia edes kaverin kohtalosta!
Poistasanoisin, et olemme kovin onnekkaita molemmat:))
Voin tähä tarinaasi samaistua, sillä meilläkin menee tuolla jossain katon välijutuissa aina välillä hiiri.
VastaaPoistaKuuluu rapinaa ja nakerrustakin.
Huiii!
Täplä ja Raita ovat hetken päästä hyviä hiirikissoja, ei kohta enää rapise!
ilmojen viilennetty hiiret tekevät oikean invaasion sisätiloihin! meil on alakerrassa kattolämmitys, monasti tullee mietittyä, josko hiiret nakertavat niitäkin viel yks kaunis päivä, siis yö;)
Poistatotta niin Harakka, hyvää vauhtia ovat kasvamassa ja elkeet myyräjahdissa osoittaa vaistojen olevan kohdillaan!
Teillä ei tarvita hiirenloukkuja muuta kuin tarinoissa. :)
VastaaPoistase olisi toiveissa Nerttimartta;))
PoistaIhanat kissat <3
VastaaPoistaniin ovat Repu, ihana kuulla se koiraihmiseltäkin;))
PoistaJaan tuon tunteen hiirien aiheuttamasta rapinasta! Ja myös tuosta arjen rakkauden kokemisesta! Hyvin kirjoitettu annetuilla sanoilla ja määrätyllä pituudella!
VastaaPoistahiiriä riittää edelleen, mut jo selvästi harvemmin rapinoita kuuluu, kiitos siitä kuuluu isännälle:)) ikäpolvellemme puhuminen ei ole niin luontevaa, ei ainakaan tunteista, teoin se on niin paljon helpompaa.
Poistanää kravut on kyl hauskoja, ihan joka viikko en ehdi tarinaani rustata ennen kuin jo tulee uudet kolme sanaa...
Jostain luin, että pelkästään kissan haju voi karkottaa hiiret. Eli kun teillä nuo kaksi söpöläistä on, niin ehkä hiiret hiljaksiin väistyvät ja keksivät uudet kodit. :)
VastaaPoistaonpa jännä juttu, toivon todella et noin asia todella olisi!
PoistaTarina täynnä lämpöä. Oi, Täplä ja Raita ovat niin ihania.
VastaaPoistavoi kiitos Between ihanasta kommentistasi:))
PoistaTäplä ja Raita kaksi niin suloista.
VastaaPoistaTäplä ja Raita ovat kyl sulattaneet kaikkien sydämet!
PoistaMeillä poika toimii hiirenmetsästäjänä, mistä olen aika onnellinen. Viime vuonna 23 hiirtä, edellisenä vain 7. Ei auta hiirten päästä ullakolle tai seinänväliin mylläämään ja tekemään tuhojaan.
VastaaPoistaKyllä meillä syksyllä tuli hiiriä ullakolle, vaikka talossa oli aikoinaan kaksi kissaa. Ehkäpä meidän kissat olivat liian hyvin syötettyjä ja huonosti koulutettuja.;D Teillä on koulutus viisaasti jo pienestä pitäen meneillään, joten ehkäpä teille tulee parempia hiirikissoja kuin meille aikoinaan...
millainen hiirivuosi nyt ollut teillä? tääl todella paljon, joten isäntä on saanut olla ahkerasti laittamassa loukkuja, lokakuussa lähes päivittäin, nyt marraskuun lopulla enää muutama hiiri viikossa ollut lotsissa.
Poistasama meillä, hiiriä on päässyt verkoista ja kissoista huolimatta seinienväliin. jos kissalla on hiirestysvaisto, niin en usko sen hiipuvan, vaik kuinka hyvin kissaa syötettäisiin. se on eriasia syökö kissa hiiret vai ei. Täplällä ja Raidalla näyttää olevan kova kiinnostus pyyntiin. niitä on mukavaa seurata pihalla, kun hiipivät nuuskimaan kaikki mahdolliset hiiren- ja myyränkolot. alku ainakin näyttää lupaavalta. pentujen emo on kuulema erinomainen hiirikissa.
Kolme loukkua on nytkin ullakolla, eilen laitettu. Syksyllä niitä hiiriä tulee enemmän kunnes lähikanta vähenee ja -loppuu.
PoistaKissojemme (yli 20 v. sitten) emo kuoli (jäi auton alle) poikasten ollessa kaksiviikkoisia, joten poikaset ovat minun kasvattamiani. Ja kun lapsetkin olivat pieniä, kissanpentujen kouluttaminen ei ollut yhtä hyvää kuin jos oma emo olisi kouluttanut. Hiiriä pyydystivät paljon, jopa niin, ettei aina purkkiruoka maittanut. Mutta täällä peltojen ja metsikköjen keskellä niitä hiiriä on luonnostaan paljon.
vielä hiiriä tosiaan riittää, eilinen saldo yksi puutarhavajasta ja toinen kasvihuoneesta. sinulla onkin ollut mielenkiintoinen rooli keinoemona!
Poista