Lappalainen etelässä blogin Nila heitti minulle Tiiun Puutarhahetki- suurien unelmien puutarhablogin aloittaman Sinivalkoista- haasteen. Ensimmäiseksi näin sieluni silmin ylleni kaartuvan sinitaivaan ja lapsuuskotini sinivalkoisena kukkivan niityn. Marraskuinen aamu valkeni sumuisena, sinitaivaasta pystyi vain haaveilemaan. Silloin silmäni osui tyttäremme maalaamaan isänpäivänkorttiin. Asetin sen servietin päälle, samanlaiset katoimme myös isänpäivän kahvipöytään. Pihamaalta ei tällä hetkellä löydy sinivalkoista kuvattavaa nimeksikään.
Marraskuun alussa ottamassani kuvassa talventörröttäjiksi kuihtuneiden nikonnauhusten takaa sentään häämöttää jotain valkoista. Rauniopuutarhasta löytyi myös sarviorvokkeja kuvattavaksi.
Orvokit olivat saaneet niskaansa jo ensimmäiset lumikuurot, mikä ei niitä kuitenkaan lannistanut. Orvokit jäivät vielä kukkimaan lähtiessämme kesäkodista kaksi viikkoa sitten.
Haaste saa ajatukset kesään. Touko-kesäkuussa pihamaalla on sininen kausi, minkä siperiankurjenmiekat aloittavat. Niiden yläpuolella roikkuvat siniset tuikkupullot saavat olla paikoillaan vuoden ympäri. Tänä syksynä en ole vielä sytyttänyt niihin tuikkuja, yleensä teenkin sen vasta ensimmäisenä adventtina.
Puutarhan sinisiin kukkijoihin kuuluvat myös lempiperennoihini kuuluvat lehtosinilatva ja
peurankellot.
Juhannuskesällä valkoapiloiden kanssa kukkivat kilpaa päivänkakkarat. Kannan mielelläni tuolin omenapuun alle pientä kahvihetkeä varten kesken päivän askareidenkin. Aurinko lämmittää kasvojani, pienten pörriäisten ääni kantautuu korviini niiden lentäessä kukasta kukkaan.
Suljen silmäni...aistin juhannusruusun suloisen tuoksun.
Ah, miten ihanaa onkaan palata muistoissaan näihin aurinkoisiin kesäpäiviin!
Niin minä kuin moni muukin varmaan liittää sinivalkoisen värin isänmaahan ja sen
kauniiseen sinivalkoiseen lippuun.
Tänä kesänä minulla oli erityinen syy nostaa lippu salkoon 1.7.
Ensimmäinen eläkepäiväni oli aurinkoinen ja sain viettää sen minulle niin rakkaassa lapsuudenkodissani. Voit uskoa, miten olen nauttinut tästä uudesta elämänvaiheesta, sen suomasta vapaudesta tehdä juuri sitä, mitä itse eniten haluan!
Nyt minulla on enemmän aikaa myös puutarhaharrastukselle. Muutamia jo kauan muhineita suunnitelmia olen saanut tehtyä syyskesän aikana, osan vasta saanut alulle ja uusiakin on kehitteillä. Isäntä tuumasikin joku kerta, et häneltä leppoisat eläkepäivät taisivat loppua minun jäätyäni eläkkeelle;))
Näin itsenäisyyspäivän lähestyessä tunnen aina suurta kiitollisuutta vanhempiani kohtaan. Samoin laittaessani Rauniopuutarhan ovia säppiin ja katsoessani sen rapistunutta seinää, äitini vuosikymmenet sitten kalkitsemaa. He molemmat uurastivat paremman isänmaan puolesta. Isäni taisteli sen puolesta. Meillä on nyt hyvä. Kaikilla ei kuitenkaan näin ole. Yhä enemmän saa nähdä rapistuneita, hylättyjä koteja, yhä useammin saa kuulla yli sukupolvien jatkuvasta huono-osaisuudesta.
Haluan edelleen uskoa ihmisen hyvyyteen, nähdä sinivalkoisen lipun liehuvan itsenäisen isänmaamme kunniaksi, isänmaan, jonka kaikilla kansalaisilla olisi mahdollista elää omien arvojensa mukaan ja antaa myös muiden elää.
Haasteen säännöt.
Kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti. (Tiiu /Puutarhahetki -blogista)
tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa.
haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan.
käy kirjoittajamassa postauksesi www -osoite Puutarhanhetki -Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista -haaste postauksen kommenttikenttään.
voit osallistua haasteeseen myös Instagrammissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista _haaste ja @puutarhahetki.
Mukaan haastan seuraavat blogit.
Molleyn Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä blogista
aimariin KuvaKirjeitä Karsikonperältä blogista
Annin Inkailija Love blogista
Tässäpä olikin paljon ajatuksia herättäviä aatoksia. Varsin hauska tuo isännän toteamus sinun eläkkeelle jäämisestäsi, pisti oikein nauruksi täälläkin!
VastaaPoistaIhastuttavat pehkot siperiankurjenmiekkaa ja nuo tuikkupullot ovat kauniit! Mietin, miten ne toimivat, pulloista on varmaan pohja leikattu pois.
Poistakiitos Saila, kommenttisi ilahduttaa kovin. isäntä välillä lohkaisee totuuksia, ei sitä voi kieltää. tuos hän nytkin sivustavedettävällä oottelee, mitä puuhaa tänään hänelle keksisin;))
ensimmäiset pulloni sain lankomieheltä, sen jälkeen isäntä on niitä väsännyt erivärisistä pulloista. nuo siniset ovat kyl ehkä kauneimmat kaikista. olen kirjoittanut teeitsepuutarhaan blogiin jutun pullojen teosta.
http://teeitsepuutarhaan.blogspot.com/2013/02/hyodynna-vanhat-kauniit-lasipullot.html#comment-form . Postauksen kommenteista löytyy anonyymin lähettämä linkki, miten pullonpojan saa poistettua ilman työkalujakin.
Löytyyhän sieltä puutarhakuvista sinistä ja valkoista, hieno vastaus haasteeseen!
VastaaPoistaTuo seinä ikkunoineen on niin kaunis!
aivan niin Maarit, perennojen lisäksi pihamailtamme löytyy paljon myös luonnonvaraisia kasveja, joiden joukossa hallitsee valkoiset ja siniset kukat. kesäkotimme Rauniopuutarha on lempipaikkani, mistä postailen muutamia kertoja vuodessa vuodenkierron mukaan.
PoistaKiitos haasteesta. Lupaan yrittää, mutta minulla ei sattuneesta syystä ole puutarhakuvia, ei juurikaan kukkakuvia, mutta lumi- ja vesikuvia kylläkin.
VastaaPoistaSinät teit kauniin kokonaisuuden sinistä ja valkoista. Hieno lisäys ajatuksia ja muistojakin.
todella mukavaa, kun otit haasteen vastaan aimarii:)) onhan teillä iso luonnonmukainen pihapiiri talonne ympärillä, oikea metsäpuutarha minusta. revontuletkin leiskuvat monivärisinä kotinne yllä!
Poistamukava kuulla, itsenäisyyspäivän lähestyminen sai herkistymään...
Kiitos, toki otan haasteen vastaan ja ihan mielelläni. Itsenäisyyspäivä lähestyy meitä kaikkia tällä Suomessa. Juuri värit sininen ja valkoinen tuovat varmasti monelle meistä myös muistoja oman elämämme varrelta. Kesä, juhannusruusut, siniristilippu ja nuoruus. 💙
VastaaPoistatodella mukavaa, kun otit haasteen vastaan Molley:)) itsenäisyyspäivään on viel aikaa, joten mikään kiire ei ole postauksen teossa.
Poista...nyt nuoruus jo kaukana takana, vaik aina ei todellakaan siltä tunnu, onneksi niin!
Hieno ja ajatuksia herättävä postaus. Eipä taida Suomen kamaralla tähän aikaan vuodesta sinisiä tai valkoisia kukkia puutarhasta löytyä, mutta kesällä sitäkin enemmän, kuten kuvistasi huomaa. Sinulla on ihastuttava tunnelmointipaikka päivänkakkaroiden keskellä.
VastaaPoistaMinuakin kiinnostaa noiden sinisten pullojen toimiminen tuikkuina. Oletko leikannut johonkin kohtaan aukon tuikkua varten?
Kokonaisten päivien viettäminen miehen kanssa saattaa vaatia vähän opettelua, mutta luultavasti miehesi kommenttiin sisältyy paljon huumoria. Mukavia eläkepäiviä sinulle, samoin hyvää viikonloppua!
totta niin Between! tuossa omenapuiden katveessa istuksin todella mielelläni, varsinkin päivänkakkaroiden kukkiessa. omenapuiden oksilla kuivatan paljon myös värjäämiäni lankoja.
Poistaisäntä poistaa pohjan ja laittaa tuikkua varten pidikkeen metallilangasta. laitoin tuohon Sailan kommenttiin linkin teeseitsepuutarhablogiin, siel juttuni tuikkipullojen teosta.
oikein luit rivienvälistä Between, huumorimielellä isäntä näitä kommenttejaan laukoo;)) totta niin, opetteluahan se vaatii useimmiten. me ollaan aina oltu paljon yhdessä ja tehty kaikenlaista kotimme peruskorjauksesta alkaen, joten tilanne ei oikeastaan muuttunut mitenkään eläkkeelle jäätyäni. mut minun elämäni se muutti, en edes osannut kuvitellakkaan sitä, miten mukavaa on olla oman aikansa herra!
Ihanat kuvat ja hieno teksti! Kiitos! Onnittelut eläkkeestä, tekemistä varmasti riittää puutarhassa ja muutenkin - myös miehellesi ;). Minuakin nauratti tuo kohta! Oikein hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaon todella ollut mieltä lämmittävää lukea kaikkia näitä kannustavia kommentteja, kiitos myös Sinulle:)) olen nauttinut tästä syksystä suunnattomasti, kuten tuossa yllä kirjoitinkin Betweenille, on todella mukavaa olla oman aikansa herra. puuhailen mielelläni kaikenlaista, nyt siihen on sitten mahdollisuus ihan eritavalla. juuri niin, puuhaa riittää kyl meille molemmille, näissä suunnittelemissani projekteissa. kiitos, leppoista marraskuista viikonloppua myös Sinulle Päivi!
PoistaKiitos Ilona kivasta haasteesta! Täytyykin alkaa etsiä kuvien kätköistä sinivalkoisia otoksia:) Kauniita tunnelmia postauksessasi ja hieno, ajatuksia herättävä kirjoitus<3 Oikein mukavaa viikonloppua Sinulle!
VastaaPoistakiitos kaunis Anni! sinut olikin myös Päivi ehtinyt haastamaan, huomasin sen vasta jätettyäni omani. mukavaa kun otat haasteen vastaan, sinivalkoisten valokuvien selailu on piristävää näinä harmaina marraskuun päivinä;)
PoistaTosi kaunis haastepostaus! Minäkin ihastelin noita tuikkupulloja, ne ovat tosi hieno idea! Kiva, että lähdit haasteeseen mukaan. Hauskaa viikonloppua!
VastaaPoistakiitos myös Sinulle Tiiu tämän mielenkiintoisen haasteen käynnistämisestä, kohta voidaan jo varmaan puhua sinivalkohaaste-perinteestä;)
PoistaKiitos sinulle kun kiinnostuit haasteesta ja otit sen vastaan, mukavasti sen myös toteutit. Sinivalkoisuus on ihanasti esillä kuvissasi. Onnellisia eläkepäiviä.
VastaaPoistaaluksi hieman mietitytti, miten haasteen toteuttaisin. onneksi päätin rohkesti ottaa sen vastaan, koska mukavahan sitä oli miettiä ja tehdä. kiitos Nila, joskus vanheneminen ilahduttaa, ainakin nyt, kun pääsi eläkkeelle;)
PoistaIhanat kesän tunnelmat tässä postauksessa. Omenapuun alla oleva päivänkakkaraniitty on kerrassaan hurmaava! Pidän myös tuosta viimeisen kuvan minikokoista kukkakimppua kantavasta neitosesta. Mukavaa lauantai-illan jatkoa!
VastaaPoista:)) toisinaan tulee levitetty mattokin omenapuiden alle ja nautimme aamiaisen ruohikolla. Kukkaistyttöni on syntymäpäivälahja isännältä. pidin sitä koko kesän kukkapenkeissä, hieman paikkaa välillä vaihdellen. pikkuisia kukkakimppuja oli hauska kerätä kukkaistyölle kesän mittaan;)
Poista