perjantai 30. marraskuuta 2012

Päivän askareita 5



 Yöllä oli satanut lunta ja ilma oli viilentynyt selvästi eilisestä. Tuuli oli aikamoista, mikä lisäsi vielä pakkasen purevuutta. Suosiolla päätin siirtyä jatkamaan värjäyspuuhiani Puotiin Porin Matilla. Hiukkasen tiukkaa teki saada kamiinan päälle mahtumaan sekä iso kattila että ämpäri. Vuorossa oli kokenillilla eli kilpikirvalla värjääminen. Ehkäpä joilleikkin lukijoistani kilpikirvan väri on tutumpi jostain toisesta yhteydestä kuin värjäämisestä.


Sisällä värjääminen on siinä mielessa mukavampaa kuin ulkosalla, että väriliemiä keitellessä ja värjätessä voi puuhastella samalla muitakin asioita. Orsilla on odottamassa jatkokäsittelyä jo aikamoinen määrä varjättyjä lankoja. Laadunvalvoja katsoo tarkasti touhujani. Langan tulee olla suht tasaisesti värjäytynyt ja siinä ei saa olla mielellään solmuja. Otan vyyhden omaan käyttööni, jos siinä on enemmän kuin kaksi solmua tai se on hyvin epätasaisesti värjäytynyt..
Kerin langan vyyhdiltä ja sitten taas uudelleen vyyhdin sen myyntiä varten. Joku voi ajatella et ihan hullua hommaa. Asian ydin piilee siinä, että villalanka ei säily niin hyvälaatuisena kerällä kuin mitä vyyhdillä säilyy. Varsinkin, jos lanka on keritty liian tiukalle kerälle, se helposti venyy. Vyyhdinpuu on oiva apu isoja määriä vyyhdittäessä ja kerittäessä. Miellyttävämpää keriminen on tietty yhdessä isännän kanssa, lanka toimii mukavana yhdyssiteenä välillämme, on hyvää aikaa puhella niitä näitä.
Jokaiseen vyyhteen laitetaan vyöte. Vyötteessä ilmoitetaa millä lanka on värjätty ja mahdollisesti puretettu. Otan myös jokaisesta vyyhdestä noin 20 cm pätkän langan valotestiä  ja lankanäytekirjaa varten. Valotestissä pidän langanpätkää valossa kolmisen kuukautta ja seuraan mahdollista värimuutosta langassa. Lankanäytekirjaan laitetaan ylös tiedot jokaisesta langasta, millä värjätty, miten värikasvia on säilytetty, milloin se on kerätty.
Tässä vaiheessa kelpaa värjärin olla tyytyväinen, niin kauniita lankoja on työn tuloksena syntynyt. Nyt vain enää toivon niiden löytävän tiensä kutojan koppaan.

Tuuli ujelsi nurkissa koko päivän sen verran kovin, et mieli ei tehnyt lenkille. Jäi siis aikaa viimeistellä jo aiemmin virkkaamani ja pesukoneessa huovuttamani tossut. Neulahuovutin tossuihin ketunpäät karstaamistani villoista. Oranssin huovutusvillan olen itse värjännyt viikonvaihteessa.
ps 1. jos kiinnostuit käsitöistäni, niin käyppä sivuilla Puikoilla väsättyä, Virkkuukoukulla tehtyä ja Huovutus, siel on hiukan enempi juttua niistä.
ps 2. jos kiinnostuit värjäämisestä, niin käyppä sivulla Krappijuuri ja kokenilli Värjärin padassa.

14 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus. Seuraavaksi pujahdankin "Puikoilla väsättyä" sivuille.

    Joskus kuumana kesäpäivänä maistuu kauniin punainen Camparijuoma;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä niin, ja jos sävy sävyyn haluaa olla, niin silloin illan viiletessä voisi harteille kietaista kokenillilla värjätystä villalangasta väsätyn hartiahuivin;)
      kiva kun pistäydyit Sirpa

      Poista
  2. Kilpikirvan väri?? Nyt en kyllä tiedä yhtään, mistä tällainen väri tehdään tai mistä sitä saadaan. Langat ovat niin hillittyjä ja soinnussa keskenään, että pelkkä katselu tuo lämmöntunteen katsojalle.
    Minä en osaa kutoa, enkä kehrätä, mutta värit ovat mieluisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenia Aina! Kokenilli on eläinperäinen väripigmentti, sitä saadaan viikunakaktuksella elävästä kilpikirvasta. Lisää kokenillilla värjäämisestä kerron sivulla "Krappijuuri ja kokenilli värjärin padassa".
      ainakin tiedät millaisia lankoja hankit, sit kun käsityöinnostus iskee Sinuun kuten niin moneen moneen muuhunkin. toisaalta ehkä pitää hiukan varoittaa, jos annat pikkusormen se vie koko käden eli virkkaamiseen ja/tai kutomiseen jää helposti koukkuun, kun sen kerran rohkenee aloittaa.

      Poista
  3. Upeita lankoja ja kettumaiset tossut! Harmistus, ettà olen allerginen villalle. Siihen ei edes kilpikirvat auta, vaikka noita viikunakaktuksia kasvaa tààllà ihan villinà. Tààllà sataa (vettà) kolmatta pàivàà, joten tààllàkin pysytààn sisàtiloilla - leipomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihanat tuoksut tulee tänne asti bittiavaruudesta, kiitos Lissu ei suostuta pitämään ikävää:))

      Poista
  4. Ihania lankoja! Nuo tossut ovat aivan Super!!!!! Ja totta on sekin, että jo värjättyjä lankoja katsellessa tulee hyvä mieli-siis väriterapiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siitähän tässä on suurelta osin kyse ainakin omalta kohdaltani. päivätyöni on niin uuvuttavaa aivojumppaa, et vällillä pitää päästä rentoutumaan väripatojen ja käsitöiden ääreen. ne ovat aivoilleni parhaimmat laturit!

      Poista
  5. Paljon on taas langat saaneet uutta väriä. Väriskaalaakin on kunnioitettavan laaja. Teet myös viimisen päälle hyvää työtä, kun kirjaat kaikein noin tarkasti ylös. Tosi hyvä.
    Tossut näyttää haluttavan lämpimiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen tosi iloinen tuosta karvejäkälästä, nyt ei ihan niin paljoa harmita kauniin iki aikaisen pihapuumme kaatokaan, saahan se jatkaa elämäänsä näissä langoissa ja monen monet kerrat leivin uuni lämpiää siitä saaduilla polttopuilla, tämä on elämän kiertokulkua kaikki tyyni..

      Poista
  6. Huikean, muikeat tossut :-D
    Teet hienoa työtä kirjaamalla kaiken. Se on opiksi ja avuksi itsellesi, mutta myös asiakkaille. Vaatii paljon aikaa ja työtä, mutta lopussa kiitos seisoo, kuten vanhassa aapisessa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitoksella se kissakin elää;))
      ps kirjaaminen on nyt vähän jälkijunassa ku tuli tää blogitouhu, mut se on todella tärkeää kehityäkseen värjärin edelleen.

      Poista
  7. On niin ihanan näköisiä lankoja, että voi voi ! Kettutossut ovat oikein ihanat, nuo jalassa jänikset kyllä juoksee karkuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä huomio Perhotar! ehkäpä siksi niitä kannattaakin käyttää vain sisätiloissa, korkeintaan annan luvan kipaista niillä pakkalumen aikaan pihasaunaan, näin puput saavat olla rauhassa;))

      Poista