Värjärin päivä

Aamun kajo työntyy verhojen raosta pikku kamariin, peiton lämpimässä suunnittelen päivän askareitani. Tupa on viileä ja siksi vielä hetkisen viivyn isosiskoni kutomaan villashaaliin kääriytyneenä vuoteen lämpimässä. Helmi nukkuu jalkopäässä ja näkee selvästi jotain mieluista unta, kun niin mukavasti tuhisee. Oma rakkaani on vielä untenmailla ja varon visusti herättämästä häntä unestaan.

Hiljaa hiivin tupaan, vedän kamarinoven perässäni kiinni, avaan vanhan putkiradiomme ja alan virittelemään tulta puuhellaan aamukahvin keittoa varten. Kuinka rakastankaan näitä rauhallisia, hiljaisia aamuhetkiä Viinasillassa. Mieleeni palaa mukavia muistoja lapsuudestani, siitä miten mukavaa oli peitonlämpimässä kuulostella äidin ja isän askareita tuvasta, silloin oli rauha maassa, kun matala puheen sorina kantautui juuri ja juuri korviini.

Aamu valkenee aurinkoisena, pakkasta vain pari astetta, siis ihanteellinen värjäyspäivä tulossa. Ennen uloslähtöä on kuitenkin vielä lämmitettävä leivinuuni ja laitettava kaalilaatikko muhimaan uuniin. On niin mukavaa tulla puolilta päivin sitten sisälle ihanan tuoksun tullessa vastaan jo heti tuvanoven avatessa. Miten helppoa ja vaivatonta ruoanlaittaminen onkaan maalaistuvassa. Isäntä ruskisti jauhelihan, itse pilkoin kaalin, porkkanoita ja pari sipulia pataan. Nopsaan oli laatikko uunissa kun yhdessä tuumin tehdään.

Isäntä jatkoi eilen aloittamaansa urakkaa, tallin kattorakenteiden tukemista. Muutamana talvena on ollut niin paljon katolla lunta, että se on taipunut hivenen notkolle, parasta tukea rakenteita, ettei koko katto romahda alas lumikuorman alla. Hurjaa hommaa kiikkua kurkihirsien tasolla, onneksi isännällä ei ole korkeanpaikan kammoa.

Värjärin padassa on vuorossa heti aamutuimaan suopursujen ja siskoni keräämien variksenmarjojen keitto. Emalikattilassa värjään lisää vaaleita lankoja krappijuurella. Iltapäivällä värjään vielä satsin suopursuliemessä ja variksenmarja-krappiliemessä.

Aurinko on jo laskemassa, kun lähden Helmin kanssa metsälenkille. Kerään hiukan pallerojäkälää kalliolta ja katajanoksia metsäkoneen runnomasta katajasta. Vien ne saunaan kuivumaan. Suunnittelen sitovani niistä ovikranssin.

Kello ei ole vielä kuuttakaan, kun jo menemme saunan lämpimään. Löylyttelen sydämeni kyllyydestä ja ajan näin isännän alas lauteilta ja saunakahvin keittoon tupaan, hän ei todellakaan jaksa istua kovissa löylyissä kanssani.