Pitkästä aikaa ehdin käsitöiden pariin. Aamusta viimeistelin valmiiksi illalla kutomani kaulahuivin, aamulenkin jälkeen viimeistelin Viinasillassa kutomani Lovikka lapaset, päivällä huovutin lisää rastoja ja vielä illalla isäntä auttoi villojen karstaamisessa, joten ehdin neulahuovuttamaan kissakuviot jo aiemmin kutomiini ja huovuttamiini lapasiin ja myssyyn. Isäntä on tänäin ahkeroinnut enempikin apunani, hän keri neljä koirankarva-lampaanvillasekoitelankavyyhteä. Tilasin lankaa pari kiloa Ylistaron kehräämöstä. Niistä aion kutoa selänlämmittimen ja kynsikkäitä. Lanka tuntuu mukavan pehmeältä ja tuoksuu ah niin ihanalta.
Käsitöistä on hieman lisää juttua puikoilla tehtyä sivustolla.
Onpas ihana kisuli.
VastaaPoistaMuistan miten äiti noita aikoinaan käytteli, eipä oppi ole ainakaan kohdallani mennyt eteenpäin.
kaiva ihmeessä karstat jostain esiin ja kokeile, uskon sinun tykkäävän tästä hommasta!
PoistaIhanat lapaset! Hienoa että pidät myös perinteitä yllä.....
VastaaPoistakiitos, lovikat ovat tosi ihanat myös kädessä:)) olen hieman hurahtanut näihin perinnejuttuihin,nyt olen ottanut siis karstat esiin ja tarkoituksena olisi opetella oikein kunnolla kehräämään lankaa
PoistaHyviä taidonnäytteitä, niin karstaamisen suhteen, kuin valmiiden neuleidenkin.
VastaaPoistaHitsi vieköön, mulla on villat edelleen työstämättä, nyt on puu-urakka vienyt ajan.
Minulla on osaksi huvutettua lankaa ja suunnitteilla täälläkin on Lovikka-kintaat.
Kysymys - mistä on tuo huivin oje?
kiva et saitte puusouvin valmiiksi, meillä isäöntä suunnittelee vielä huomenna menevänsä metsään puun hakuun. huivin perusohje löytyy vyötteen takaa (kts lanka tiedot puikoilla väsättyä-sivustolta). itse tapani mukaan soveltelen ohjetta aina hiukan fiilisten mukaan.
PoistaMoni juttu, mitä muksuna joutui lähes pakolla tekemään, on aikuisena osoittautunut tarpeelliseksi ja jopa siunaukseksi. Hienoa että jatkat perinteitä,ja jopa innolla.
VastaaPoistaMinun piti sanoa jotain putiikista, mutta kun tulin tänne kommnetointipuolelle, en enää muistakaan, mitä se oli. Hitsi...eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun unohdan. Pahaa pelkään, että tämä lisääntyy vaan vuosien mittaan, joten parasta on oppia elämään sen kanssa.
Sanonpa vaan, että putiikki näyttää hienolta ja hyvän vahdin olet saanut :-)
saamme kiittää vanhempiamme siitä, että he pitivät itsestään selvänä muksujen osallistumista talon töihin. lapsuudessa opitut taidot ovat todella olleet tarpellisia ja myös osoittautuneet siunaukseksi kuten asian ilmaisit. esim. karstaaminen on hyvin rentouttavaa puuhaa, siinä yhdistyvät käsillä tekeminen, mieluisa kosketus- ja hajumaailma sekä häivähdys siitä, mitä kivaa hahtuvista saankaan aikaiseksi.
VastaaPoistaon luonnollista unohtaa asioita , jos kello näyttää 1.34;)
tervetuloa pistäytymään Putiikissani, eihän matka ole pitkä...
Ompa kiva nähdä vielä karttausta vaikkakin kuvissa. Huovutuksen aikana villat ovat tulleet kyllä uudelleen arvoon arvaamattomaan:)
VastaaPoistaetupäässä kait käytetään kauppoista löytyviä valmiita huovutusvilloja. usein ne ovat melko räikeän värisiä. silmääni miellyttää hieman pehmeämmät sävyt ja tietty myös ihan käsittelemätön luonnonvärinen villa, siksi värjään villatapulit luonnon värein tai käytän raakavillaa. Karstaaminenkin on tosi kivaa puuhaa. toivon mukaan myös tyttäreni ja avominiäni innostuisivat jossain vaiheessa...
VastaaPoista