Satoi tai paistoi, aina yhtä suurella ilolla nostan siniristilipun salkoon kotipihalla. Sydämessäni kiitän kaikkia niitä, jotka ovat puolustaneet itsenäistä maatamme ja jopa uhranneet oman henkensä sen puolesta. Myös oma isäni saa kiitokseni jokaisena itsenäisyyspäivänä, useamminkin. Olemme saaneet elää rauhassa, kasvattaa myös omat lapsemme rakastamaan siniristilippuamme vapauden ja itsenäisyyden symbolina.
Perheillä, suvuilla on erilaisia elämänpolkuja. Elämä on tuonut tullessaan niin iloja kuin surujakin varmaan meille kaikille. Meillä on omat perinteemme, mitä vaalimme rakkaudella sukupolvesta toiseen. Toiset perinteet katoavat, toiset säilyvät ajan saatossa ja myös uusia perinteitä syntyy. Yksi perinne, mikä on säilynyt ikiajat, on leivän leipominen hapanjuureen. Oman äitini käyttämä taikinajuuri katosi vuosikymmeniä sitten. Sen mukana myös ruisleivän leipomisen taito. Olen opetellut uudelleen leipomaan leipää. Sain juuren naapurin emännältä. Harmikseni en osannut pitää sitä hengissä. Siksi olenkin tavattoman iloinen, kun sain eilen paketin Kivipellon Sailalta. Myös Täplä hyppäsi heti tutkimaan, mikä ihana tuoksu paketissa onkaan!
Monet kerrat olen ihastellut Sailan herkullisen näköisiä leipiä hänen blogissaan. Päätimme kesällä tehdä Sailan kanssa hieman vaihtokauppoja. Sain häneltä vastineeksi purkillisen ruisleivän juurta. Hauskaan karusellikorttiin hän oli kirjoittanut saatteeksi hieman juuren historiasta. Alunperin juuri on lähtöisin maalaistalosta Lempäälästä. Saila on saanut sen noin 30 vuotta sitten. Juuri on arviolta ainakin 100 vuotta vanhaa. Saila kertoo säilyttäneensä juuren puhtaana, hän on lisännyt siihen vuosikymmenten saatossa vain vettä ja ruisjauhoja.
Paketista paljastui myös kaunis kynttilä ja kauniit Marjaana Niskasen suunnittelemat keittiöpyyhkeet Lempipuu, koivu. Tuhannet kiitokset Saila, tästä minulle niin mieluisasta paketistasi!
Juurta oli niin paljon, että päätin varoiksi pakastaa siitä osan. Näin turvaan sen, etten heti pilaa saamaani aarretta. Jos jokin menee pieleen ensimmäisissä leipomuksissani, niin pakkasessa on vielä emojuurta tallella.
Juuri on siis yhtä vanhaa kuin itsenäisyytemmekin, jota saamme taas tänäänkin juhlia. Juhlan kunniaksi päätin tehdä heti pienen ruisleipätaikinan. Löysin sopivasti marraskuussa kirpparilta puisen leipätiinun klik!. Eilen laitoin kolmasosan saamastani emojuuresta tiinuun, hieman kädenlämpöistä vettä ja ruisjauhoja sekaan. Illalla lisäsin esitaikinaan vielä hieman ruisjauhoja. Aamulla alustin ruisleipätaikinan ja nyt se saa kohota rauhassa vielä muutaman tunnin. Kiirettä ei ole, sen tietää Täpläkin;))
Päätin tehdä illalla emojuuresta samalla myös vaalean hapanjuuren luomu spelttitäysjyväjauhoista ja täysjyvävehnäjauhoista. Aamulla yhdessä Raidan kanssa sitten alustin siitä pienen leipätaikinan.
Juuri tuoksuu ja maistuu aivan ihanalta. Taikinat ovat nyt kohoamassa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen leipomaan myöhemmin iltapäivällä ihka ensimmäiset leipäni Sailalta saamastani emojuuresta!
Toivon mukaan saamme syödä illalla vastaleivottua ruisleipää Linnan itsenäisyyspäivän juhlia katsellessamme. Ruisleipää, joka on valmistettu yli sata vuotta sitten syntyneestä emojuuresta. Kuinka monet perheet ovatkaan kasvaneet tämän emojuuren voimalla, miten erilaisia tarinoita on siitä leivotun leivän äärellä kerrottu vuosisadan varrella, millaisia tarinoita edelleen sen äärellä tullaankaan kertomaan...
