Mukavaa ja hyödyllistä puuhastelua

Elokuu on sadonkorjuun aikaa. Kuivumassa olevat keltasipulit ovat kuin helminauha aitan seinutalla. 

Kylätieltä näkymä pihamaalle illan jo hämärtyessä. Aitan seinustalla kuivumassa olevat sipulit miellyttivät myös jo iäkkään kansakoulunopettajani silmää hänen pysähtyessään juttelemaan iltalenkillään.  

Toinen hyvä paikka sipulien kuivatukseen on ansarin bambusäleikkö omenapuun katveessa. 

 Ruohosipulia olen pakastanut jo kolmeen otteeseen,  vieläkin olisi ollut paljon korjattavaa.

Pakkasessa on riittämiin talven tarpeiksi, joten nämä saavat jäädä kukkimaan syyskesän iloksi. Mäkimeiramia keräsin heinäkuulla kuivumaan monta nippua, silti se kukkii näin runsaasti, mehiläisille riittää mettä! 

 

Teeaineksia keräämme pitkin kesää talvenvaraksi. Pihamaalta mustaherukan-, vadelman- ja metsämansikanlehtiä. Elokuu on  parasta lakkakäävän keruuaikaa. Tänä vuonna onkin ollut erinomainen lakkakääpä vuosi. Tällä olen aiemmin kirjoittanut lakkakäävän käytöstä.

Myös värikasvien keruu ja kuivatus on kuulunut pitkin kesää puuhiini. Tässä leivinuunin päällä ensimmäinen satsi keltasauramoita kuivumassa heinäkuulla. 

Pikkuhiljaa saan alkaa keräämään myös tiikerinkaunosilmää kuivumaan. Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuisivat vielä, jotta kaikki nuput ehtisivät avautua kukkaan. Tiikerinkaunosilmä kuten keltasauramokin ovat erinomaisia värikasveja, Kukat värjärin padassa-sivulla olen kirjoittanut niiden käytöstä villan värjäämisessä.

  

Ja pitihän sitä viikonloppuna hieman päästä taas nikkaroimaankin. Tienpenkkojen leikkaaja rikkoi kesällä porttipuomimme. Rakensimme isännän kanssa uuden portin. Tein myös pienen pätkän lauta-aitaa tien laitaan, niin portinpylväät kuin aidankin tervasin, mites muuten!

Lakkakääpää iltateehen

Helmi oli aivan ihmeissään tämän kaunottaren edessä. Sieniretkillämme löytyy aina silloin tällöin myös lakkakääpiä, täällä rannikkoseudulla niitä kasvaa paikoittain varsin runsaasti. Olen löytänyt lakkakääpiä kuusten lahokannoilta, vaikka kirjallisuuden mukaan se on valkolahottaja ja sitä esiintyisi etenkin tervalepän lahokannoilla ja rungoilla. Lakkakääpä (Ganoderma lucidum) on yksivuotinen erittäin kaunis kääpälaji. Nuorena sen lakin kumpuileva yläpinta on keskeltä lakankeltainen reunoiltaan vaaleampi, muuttuen vanhetessaan kauttaaltaan tumman (oranssin)punaiseksi, sen kiiltävä kuori ja lakin reunaan kiinnittyvä punainen tukeva jalka auttavat lakkakäävän tunnistamisessa. Sitä on käytetty kansanparannuksessa vuosituhansia erityisesti sen immuunipuolustusta vahvistavien ominaisuuksien vuoksi. Monet nauttivat lakkakääpäkahvia tai -teetä illalla sen unen laatua parantavien ominaisuuksien vuoksi. Ymmärtääkseni luontaistuotekaupoissa myytävät lakkakääpävalmisteet on tehty etupäässä Kiinassa ja Japanissa viljellyistä lakkakäävistä. Moni tunteekin lakkakäävän varmaan paremmin nimellä reishi tai Jumalten yrtti.  Hieman googlettamalla löysin hauskan kahden nuoren miehen perustaman Lakkakääpä blogin, missä he kertovat lakkakääpien kasvatuksestaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Lakkakääpä blogin tapahtumia. Itseäni kiinnostaisi kovin okrakäävän kasvatus lankojen värjäämistä varten. Sieniseuran sivuilta löytyy Veikko Hintikan artikkeli sienien kasvattamisesta ja siinä on hieman myös okrakäävän kasvattamisesta. Ihmisellä pitää olla unelmia ja haasteita, vierivä kivi ei sammaloidu;)

Helmi ei niinkään jaksanut innostua käävistä, orakkaista saatika samettijaloista, hänelle maistui puolukat:))