Heinäkuu, ihana ihana heinäkuu!

Odotan joka kesä innolla näiden kaunottarien kukintaa. Valkoinen varjolilja (Lilium martagon 'Album') on mielestäni kaikkein kaunein lilja. Varjolilja on ehdottomasti perinnepihaan kuuluva lilja. Se on sinnikäs ja pitkäikäinen perinnekasvi, joka ei paljoa hoitoa kaipaa, sopii siis meille loistavasti;) 

Pihamaallamme kasvaa varjoliljoja useammassa paikassa. Pienissä ryhmissä kasvaessaan, tai mielellään jopa yksittäin, ne eivät houkuttele niin paljoa liljakukkoja, etteikö niitä ehtisi noukkia pois. Nämä leikkimökin seinustalla kasvavat varjoliljat houkuttelevat tuoksullaan juomaan iltakahvit pienelle ilta-aurinkoterassille tammen ja Wiurilanruusun siimekseen. Varjoliljat tuoksuvat voimakkaasti, mutta vain iltaisin ja yöllä. 

Valkoiset varjoliljat kasvoivat pihamaalla jo ostaessamme talomme vuonna 1983. Se, mistä vaaleanpunaiset varjoliljat ovat ilmestyneet niiden kaveriksi, on jäänyt minulle hämärän peittoon. Muistaakseni en ole niitäkään itse istuttanut. 

Ilta-aurinkoterassille houkuttelee istahtamaan myös juuri kukintansa aloittanut jalokärhö 'Ville de Lyon'. Kärhö on viihtynyt hyvin tässä hieman varjoisassa kasvupaikassaan. 

Karmiininpunaisena kukkiva Ville de Lyon aloittaa kukintansa sopivasti juuri silloin, kun Wiurilan ruusun vaaleanpunainen kukinta on jo päättynyt. 

Pienen terassin pihatien puoleisella sivulla on heinäkuun puolessa välissä kukassa ainoastaan tarha-alpit, keltasauramot, jalokärhö ja varjoliljat, jotka häämöttävät ruusujen takaa leikkimökin punaista seinää vasten. Heinäkuun lopulla kukintansa aloittavat kuunliljat. 

Tarha-alpien takana kukintavuoroaan odottaa ukonhatut (Aconitum angustifolium). Koska ukonhatut ovat myrkyllisiä, hankin niitä perennapenkkiin vasta lasten kasvettua aikuisiksi. 

Valkoapilat kukkivat ansarin taakse johtavalla polulla. Kuusiaidan vierustalla valkoiset ja siniset kurjenkellot kukassa. 

Ansaripenkissä kukintavuorossa jättipoimulehti, palavarakkaus, tarha-alpi, peuran-ja vuohenkellot.

Ostin aikoinani jättipoimulehden (Alchemilla mollis), koska tykkään myös luonnonvaraisesti kasvavasta poimulehdestä. Silloin ei vielä puhuttu vieraslajeista sanaakaan. Nykyisin myös jättipoimulehti on listattu Vieraslajit.fi listalle. Aion kukinnan jälkeen entistäkin tarkemmin leikata kukkaverret pois sen leviämisen estämiseksi.

Myös vuohenkello (Campanula rapunculoides) joutaisi varmasti monen mielestä hävitettävien kasvien joukkoon. Helposti leviävää vuohenkelloa pitää kitkeä ankaralla kädellä, jottei se valtaa koko penkkiä. Sen juurakko on syötävää, joten kannattaa myös kaivaa ylös mukulamaisia juurakoita. Juurakko maistuu hieman palsternakalta ja sitä voi hyvin käyttää palsternakan tavoin ruuanlaitossa. 

Etupihan vanhaan kasvilavaan kylvin toukokuussa myös kesäkukkia. Kesäharso ja ruiskaunokki ovat jo ehtineet kukkaan. Siirsin lavaan myös hieman keltasauramoa ja harmaamalvikkia takapihalta. Raudoitusverkkoon tukeutuu alppikärhö ja ruusupavut. 

Kutsun itse ruiskaunokkia mieluummin ruiskukaksi. Sen nimen opin jo lapsuudessani kulkiessani isäni kanssa ruispellon piennarta. Ruiskukka (Centaurea cyanus) on ns. muinaistulokas ja se oli hyvin yleinen vielä noin sata vuotta sitten. Kun rukiin viljely väheni ja käyttöön otettiin uudet rikkakasvien torjunta-aineet sekä tehokas siemenviljan puhdistus, niin ruiskukatkin hävisivät lähes kokonaan. Onneksi monet kasvattavat sitä kesäkukkana pihamaalla ja niityillä. Ruiskaunokin kukat ovat miedon makuisia ja sopivat hyvin makeiden jälkiruokien ja kakkujen koristeluun. 

Ruiskaunokki on muuten Päijät-Hämeen maakuntakukka. Päijät-Hämeeseen kuuluu myös synnyinkuntani Hartola. Osaksi myös siksi pihamaallani kasva aina ruiskaunokkeja.

Heinäkuu on myös palavanrakkauden aikaa!

Palavanrakkauden hehkuvaa punaista tasaa ritarinkannusten viileä sinisyys.

Pihasaunan verannan kupeessa pisamakellot (Campanula punctata) ihastuttavat hempeän vaaleanlilan kukin. Monien kellokukkien tavoin myös pisamakello leviää juurirönsyillään voimakkaasti. Se peittää hyvin kasvupaikkansa, joten rikkaruohot pysyvät kurissa ja pisamakellopenkki ei paljoakaan hoitoa kaipaa. 

 Yrttimaallakin kukinta on jo runsasta. 

Kasvatan yrttimaalla syötävien yrttien lisäksi myös värikasveja sekä pölyttäjiä, mehiläisiä ja perhosia houkuttelevia kasveja. Loistosalviat aloittivat kukintansa jo ennen juhannusta ja kukintaa riittää aina elokuulle asti. Loistosalvioiden takana mäkimeiramia. Mäkimeiramia kuivaan paljon syötäväksi, mutta myös kuivakukka-asetelmia varten. 

Laventelit ihastuttavat niin värillään kuin tuoksullaankin! 

Kuivaan laventelit hajupusseja varten ja pieniksi kimpuiksi tuulikaappiin roikkumaan. 

Iisoppia olen istuttanut paljon reunakasviksi. Takana kukkii keltasauramo (Anthemis tinctoria) valtoimenaan. Kukkia kerään kuivumaan värjäyksiä varten. Keltasauramon kukista saa ihanaa raikasta keltaista ja lehdistä vihreitä oliivin sävyjä villalankoihin.   

Takapihan kompostialueelle kuljetaan koivunrangoista tehdyn seinämän sivuitse. Seinämän ikkunalaudalla kukkii heleän keltainen miljoonakello. Taustalla terijoensalavan siimeksessä häämöttää peurankellot. 

Peurankellojen lisäksi puun alla kasvaa jouluruusu, keltapäivänliljoja, siperiankurjenmiekkoja ja kuuliljoja. Keväällä penkin täyttää kukinnallaan keltanarsissit ja tulppaanit, joiden kuihtuneet kukkavarret peittyvät nyt lehtimassan alle näkymättömiin.  

Takapihan kasvimaalla palsternakka täydessä loistossaan.

Jätän palsternakoista  osan nostamatta syksyllä. Keväällä ennen uuden kasvun alkamista ne ovat vielä ihan syötäviä. Toki muutamien palsternakkojen pitää antaa myös kukkia. Kukat ovat kauniita katsella ja niistä kerään myöhemmin seuraavan vuoden istutuksia varten myös siemenet talteen. 

Roution Sailan Puutarhapalstaa lukiessani Klik!  löysin myös hänen vinkkinsä kylvää sarjakukkaisia perennapenkkiin. Olen ilmeisesti lukenut sitä jo aieminkin, koska nyt keväällä sain idean kylvää kasvilavaan kesäkukkien joukkoon myös tilliä;)

Perunamaan laidalla saa kasvaa myös harmaamalvikki (Lavatera turingiaca).  Se kylväytyy hyvin kasvimaalla, joten saan runsaasti pikku taimia siirrettäväksi sopiviin kasvupaikkoihin. Harmaamalvikkia ei voi olla koskaan liikaa, niin ihana vanhanajan perenna se on!

Pajuangervojen ruusunpunaiset kukat tulevat nyt ihan eritavoin esille, kun leikkasimme korkean kuusiaidan kylätien varresta. Pihallamme kasvaa paljon erilaisia angervoja, ne ovat vähään tyytyviä ja helppohoitoisia. Pajuangervo kestää hyvin alasleikkausta. Kukintaakaan ei menetetä, koska se kukkii jo saman kesänä:))

Pihamaalla kiertelyn jälkeen pysähdyn aina ihailemaan ranka-aidan takaa avautuvaa näkymää. 

Syvä vihreys rauhoittaa mielen, kaikki turha kaikkoaa, vihreys imee kaiken itseensä, 

aika pysähtyy,

on niin hyvä olla tässä ja nyt. 

Punainen ja keltainen kausi alkanut puutarhassa

Aamulla virittelin toiveikkaana riippumaton koivikkoon, josko iltapäivällä olisi sen verran lämmintä, että pystyisin ottamaan nokkaunet riippumatossa.

Koko viikon on tuullut sen verran, että kuvaamisesta ei ole tahtonut tulla mitään. Tänään kiertelin pihamaalla ja yritin napsia kuvia kaikista punaisista kukista. Punainen on valtaamassa alaa kukkapenkeissä.

Palavarakkaus ei jätä ketään kylmäksi. 

 Ruusuista kukinta vuorossa ovat peittoruusu Lady in Red ja

tertturuusu Bonica 82, tämän kesän hankintani. 

 

Eniten odotan tämän vanhan kaunottaren kukintaa, koska aina saa jännityksellä odottaa suosivatko ilmat sen kukintaa vai ei. Kovin kostealla ja pilvisellä säällä sen nuput tahtovat mädäntyä ja kukinta jää heikoksi. Kukat tuoksuvat voimakkaasti ja ovat todella ihastuttavan vaaleanpunaiset. Olen saanut ruusun vuosia sitten isännän tädin mieheltä. Hän ei osannut sanoa mistä ruususta on kyse. Olettaisin, että kyseessä voisi olla mustialanruusu, mutta en ole asiaa keneltäkään ruusuharrastajalta kysynyt. Tunnistako sinä ruusun kuvan perusteella? 

 

Toukokuussa ostamani runkoruusu on kukkinut koko kesän ilokseni piharakennuksen verannalla.

 

Sen sijaan pionien kukinta jäi kovin lyhyeksi sateiden ja kovan tuulen takia. 

 Mehitähdet ovat myös kiitollisia kukkijoita. 

Punahattujen kukinta on myös alkamassa. 

Tarha-alpi ja keltasauramo tuovat auringon puutarhaan pilvisinä päivinäkin.

Käväisimme tänään isännän kanssa myös Maurin makasiinissa Perniön asemalla. Tässä kuvassa muutama hankinta, joista enempi juttua Värjäri kirppiksellä blogissani klik!

Aurinkoista viikonloppua kaikille vanhoille ja uusille lukijoille!

Mukavaa ja hyödyllistä puuhastelua

Elokuu on sadonkorjuun aikaa. Kuivumassa olevat keltasipulit ovat kuin helminauha aitan seinutalla. 

Kylätieltä näkymä pihamaalle illan jo hämärtyessä. Aitan seinustalla kuivumassa olevat sipulit miellyttivät myös jo iäkkään kansakoulunopettajani silmää hänen pysähtyessään juttelemaan iltalenkillään.  

Toinen hyvä paikka sipulien kuivatukseen on ansarin bambusäleikkö omenapuun katveessa. 

 Ruohosipulia olen pakastanut jo kolmeen otteeseen,  vieläkin olisi ollut paljon korjattavaa.

Pakkasessa on riittämiin talven tarpeiksi, joten nämä saavat jäädä kukkimaan syyskesän iloksi. Mäkimeiramia keräsin heinäkuulla kuivumaan monta nippua, silti se kukkii näin runsaasti, mehiläisille riittää mettä! 

 

Teeaineksia keräämme pitkin kesää talvenvaraksi. Pihamaalta mustaherukan-, vadelman- ja metsämansikanlehtiä. Elokuu on  parasta lakkakäävän keruuaikaa. Tänä vuonna onkin ollut erinomainen lakkakääpä vuosi. Tällä olen aiemmin kirjoittanut lakkakäävän käytöstä.

Myös värikasvien keruu ja kuivatus on kuulunut pitkin kesää puuhiini. Tässä leivinuunin päällä ensimmäinen satsi keltasauramoita kuivumassa heinäkuulla. 

Pikkuhiljaa saan alkaa keräämään myös tiikerinkaunosilmää kuivumaan. Toivottavasti lämpimät ilmat jatkuisivat vielä, jotta kaikki nuput ehtisivät avautua kukkaan. Tiikerinkaunosilmä kuten keltasauramokin ovat erinomaisia värikasveja, Kukat värjärin padassa-sivulla olen kirjoittanut niiden käytöstä villan värjäämisessä.

  

Ja pitihän sitä viikonloppuna hieman päästä taas nikkaroimaankin. Tienpenkkojen leikkaaja rikkoi kesällä porttipuomimme. Rakensimme isännän kanssa uuden portin. Tein myös pienen pätkän lauta-aitaa tien laitaan, niin portinpylväät kuin aidankin tervasin, mites muuten!

Aurinko lomalla, lomittajaa tarvitaan

Tuuli ulvoo nurkissa, sade piiskaa ikkunaa, onneksi on konstit tämän pimeyden päihittämiseksi: keltasauramolla (Anthemis tinctoria) värjätty lankavyyhti vyyhdinpuihin ja kohta oli puikot viuhumassa. Kuin luonnostaan syntyi sukan kuvioon tarina kuvaamaan vuoden pimeimmän ajanjakson väistymistä. Pikkuhiljaa valo ja aurinkoiset päivät lisääntyvät ja kynttiläkruunun liekit joutavat sammumaan. Hymyilevä aurinko sulattaa roudan ja jään (ehtiiköhän sitä edes tulla tänä vuonna?) ja tuota pikaa jo ensimmäiset muuttolinnut näkyvät taivaan sinessä. Sukassa muuttolinnut valtaavat koko jalkaterän tiheänä "muuttolintuset" kuviona:))

Päiväni olen viettänyt Jönten kanssa mitä mukavimmin ja sangen ahkerana lempipaikassani shaalin alla, tosin pikku apulaiseni on nukkunut lähes koko päivän.

  

Yhden uudenvuodenlupauksen tein minäkin tai kaksi, mut sitä toista en kehtaa edes julki tuoda;) Olen monet kerrat luvannut päivittää värjäys- ja käsityö sivujani, mut aina tulee muka jotain tähdellisempää tekemistä ja homma jää. Nyt olen päivittänyt hieman Puikoilla väsättyä sivua ja tarkoituksenani on kerran viikossa kirjoittaa sinne aina joku uusi juttu.

Tällä kertaa kirjoitin Puikoilla väsättyä -sivulle hieman näistä pääkallosukista ja kutomistani lapasista. Huomaatko, miten Helmi on vähän mötteellään, kun sukat eivät sitten Hänen tassujaan varten olleetkaan, vaik niitä hieman toisaalla mallailtiikin.

Kesän ja syksyn värjäyksiini olen jokseenkin tyytyväinen. Tuo jokseenkin tulee siitä, et samettijaloilla ja männynsuomuorakkailla värjäykseni eivät onnistuneet ihan niin kuin olisin toivonut. No, sitten näet, kun saan tekstin julkaisukelpoiseksi. 

 Täs nuorenparin lapaset niin sopusasti rinnatusten ennen pukinkonttiin pistämistä, toivon niin olevan jatkossakin.

Minua viehättävät kovasti perinteisiin kirjoneuleisiin liittyvät tarinat. Myös itsekin on mukavaa kehitellä välillä uusia tarinoita. Käyppä lukemassa Puikoilla väsättyä sivulta, miksei turkulaisten tarvitse enää pelätä sitä, että taivas putoaa niskaan;)

Näiden iPadien ei tarvinnut  värjötellä joulun aikaan vaik täälläkin oli sentään hieman lunta ja pakkasta parina päivänä. Joulupukille oli kirjoitettu suojien tarpeesta, joten niitä sit muutaman kudoin tonttujen ja Joulumuorin avuksi.