Pieni pärekatto pylväsporttiin

Taas kerran sain hyvin mieleisen syntymäpäivälahjan. Isäntä osti 10 l perinteistä punamultamaalia ja tytär auttoi vanhojen parrujen hakemisessa naapurin romahtaneelta ladolta. Nyt oli kaikki tarvittava hankittuna ja sain eilen isännän kaverikseni pienen pylväsportin pystyttämiseen. Tänään pääsin jo maalaushommiin. Isäntä nauroi kuvaa ottaessaan, et takapihan variksenpelättimetkin ovat muotitietoisempia kuin talon emäntä;)

Tykkään kovasti nikkaroida kaikenlaista pientä pihamaalle. Nyt vuorossa tuki imukärhivilliviinille. Mutta mistä sain siihen idean?

Näin Kuopion reissulla ihanan sisäpihan (kuva yllä), missä imukärhivilliviini kasvoi melko ohutta vaijeria pitkin pihan yllä. Ihastuin välittömästi ja halusin ehdottomasti myös oman pihamme villiviinin kasvavan samalla tavoin etupihalle johtavan polun yllä. Eilen sitten käärin hihat ja ryhdyin tuumasta toimeen;)

Pelkkä pylväs olisi näyttänyt hieman orvolta, joten päädyin tekemään isännän avustuksella pylväsportin, mihin kiinnitimme 10 mm raudoitusraudan villiviiniä varten "vaijeriksi". Olen jo kauan haaveillut pärekaton teosta, joten nyt tein kapean pärekaton pylväsporttiin. Kuvassa päreet vielä naulaamatta. Halusin hieman sovitella niitä ennen naulaamista.  

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, joten oli ihanteellinen ilma jatkaa pylväsportin katon tekemistä. Olen saanut aikoinaan ystävältäni hieman päreitä ja ne ovat olleet varastossa odottamassa jotain sopivaa projektia. Olen tutkinut paljon perinteisen pärekaton tekoa vanhojen piha-aittojemme kattojen uusimista varten. Koska nyt tein vain kapean katteen portille, en ihan prikulleen noudattanut ohjeita. Vuolin puukolla osan päreistä hieman kapeammiksi, näin ne sopivat paremmin limittäin. Pinnasta tuli myös elävämpi, kun käytin eri levyisiä päreitä.  

 Naulasin päreet kuumasinkityillä huopanauloilla kiinni aluslautoihin. 

 Sitten olikin vuorossa se hauskin työvaihe, pärekatteen maalaaminen punamultamaalilla:))

Pylväsportista maalasin vain osan. Jätin kauniisti harmaantuneet ja madonreikäiset parrut maalaamatta. Varmuuden vuoksi suojasin ne sanomalehdillä. Olisi muuten syytä maalata uudelleen myös talon katto. Tuppaa vaan olemaan näitä kivoja pihaprojekteja niin paljon, et kaikki aiheellinen työ näyttää jäävän vähemmälle!

 Tässä kuvassa näkyy hyvin tuo villiviinin tukiraudan kiinnitys pylväsporttiin.

 Jätin myös päreiden alapinnan ja harmaantuneet haapaiset aluslaudat maalaamatta. 

Yhden vanhan pyöreän parrun halkaisin perinteisesti kirveellä. Se näkyy tuossa kuvan vasemmassa alareunassa. Jätin pinnan tarkoituksellisesti rouheaksi. 

Emme käyttäneet vatupassia, halusin vaikutelman jo hieman ränsistyneestä pylväsportista. Mielessä on vielä laittaa yksi pyöreä tukipölli ihan vaan näön vuoksi. Isäntä tykkää itämaisesta tyylistä, sitä saimme pylväsporttiin taivuttamalla hieman kattolautaa pienien palikoiden avulla. Pitkään, lähes pihagrillin päälle ulottuvaan parruun sopii hyvin vaikka kynttilälyhty, miksei kukka-amppelikin. 

Kuvasin illansuussa pylväsportin vielä verannalta. Rakenteista muodostuu kaunis varjo, lähes samanlainen rauhanmerkki, kuin mitä on talomme ja piharakennuksen päädyissä. Ensi viikolla toivon saavani kuormallisen pihahiekkaa. Siitä riittäisi varmaan muutama kottikärryllinen tuohon pihagrillin ja klapikatoksen väliin jäävään pikkupihaan. Hiekkaan isäntä saisi haravoida saunaa lämmittäessään kauniit aallot, kuten hän niin usein muistelee oman ukkinsa haravoineen aikoinaan.

Lauantai-ilta hämärtyy. 

Saunakahvilla nautimme lämpimästä mustikkapiirakasta. 

On ihanan rento olo, 

hyvän päivän ilta.

Onpa mukavaa Anni, kun olet liittynyt Värjärin Padan lukijaksi, olet lämpimästi tervetullut :))

Mukavaa kesäsunnuntaita Teille kaikille tv Ilona