maanantai 29. huhtikuuta 2019

Varhaisperunaa ekat rivit uuteen kasvimaahan

Kesäpaikkamme pihapiirissä on kolme peltolohkoa, joilla oli aiemmin kymmenisen vuotta hevosten laitumet. Nyt ne ovat olleet seitsemän vuotta kesannolla. Isäntä on leikannut niistä heinän pari kertaa kesässä. Kasvimaan perustaminen vanhaan peltomaahan on hidas prosessi, jos ei halua käyttää rikkakasvien hävittämiseen myrkkyjä. Haluamme kasvattaa ruokamme mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten myrkyt eivät kuulu keinovalikoimaamme rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa. Meille sopiva keino on estää rikkakasvien valonsaanti peittämällä maa jollain katteella riittävän pitkäksi aikaa, että sitkeimpienkin rikkakasvien juuret näivettyvät.  Aikaahan siihen menee. Kuvassa näkyvä lohko on ollut peitettynä mansikkamaan katemuovilla kolme kesää. 
Käytin viikonlopusta suuren osan uuden kasvimaan kunnostamiseen. Peitetyn alueen reunoilla oli vahvaa juuristoa, minkä kitkemisessä oli vielä melkoinen homma. Juolavehnän ja vuohenputken juuret on syytä noukkia tarkasti, jo pienestäkin juurenpalasta ne aloittavat uuden kasvun. Vuohenputki ei sinänsä ole pelkkä rikkaruoho. Itse asiassa se kuuluu putkikasveihin kuten porkkana, palsternakka ja tilli. Vuohenputki sisältää paljon valkuaisainetta ja on hyvin ruokaisa kasvi, kypsennettynä se on maultaan mieto, porkkanaa muistuttava. Meillä sitä kasvaa riittävästi muuallakin, joten kasvimaalta se saa häädön. 
 Lauantaipäivän ahkeroituani lohko alkoi jo näyttää kelpo kasvimaalta:))
Laitoin uudet peitteet kasvimaan ympärille, koska muuten hyvin nopeasti kestorikkaruohot levittäytyisivät uudelleen puhdistetulle alueelle.
Koska peitettävät reunat ovat kapeita kaistoja, voi niiden peittämiseen käyttää vettäläpäisemättömiä muovipusseja. Muotoilin reunan loivaksi, jotta vesi ei jää muovien päälle seisomaan. Kivet pitävät hyvin pussit paikoillaan.
 Reunoja pidän peitettynä ainakin kaksi kesää. 
Muovit peitin vaahteranlehdillä. Niitä riittää, koska pellon reunalla kasvaa useampia isoja vaahteroita. Haravoin lehdet vanhan autopeitteen päälle, sillä saa kuljetettua kerralla melkoisen määrän lehtiä
Ilokseni minua tulivat tervehtimään läheisellä Isosuolla asustavat kurjet. 
Kuvan alareunassa näkyy koivun latvus. Päivän aikana koivikko vihertyi silmissä hiirenkorville!
 Heti sunnuntaiaamusta hain lisää koivunoksia toisen risuaidanteen tekemiseen. Vanha autonpeite on tosi kätevä niin haravoitujen lehtien kuin keveiden risujenkin kuljettamiseen.
Iltapäivällä oli aika istuttaa varhaisperunaa pari lyhyttä riviä juuri kunnostettuun kasvimaahan. Aiemmin olemme vallan kasvattaneet varhaisperunaksi Timoa. Halusimme kokeilla nyt jotain toista varhaisperunalajiketta ja valinta osui paljon kehuttuun Annabelleen. 
Ilta-aurinko oli jo laskenut, kun levitimme isännän kanssa harson kasvimaalle. Perunan lisäksi laiton jo hieman keltasipulia, porkkanaa ja persiljaa mullan alle. Kasvimaan takana näkyy uusi mansikkamuovilla peitetty lohko, minkä ympärille tein aamupäivällä risuaitakaaren.
Sillä aikaa kun puuhastelin kasvimaalla, isäntä laittoi viel yhden linnunpöntön sarkojen päässä kasvavaan raitaan. Pöntön kiinnitykseen hän käytti vanhoja lehmänketjuja. Nyt pönttö on tosi näppärä ottaa keväisin puhdistettavaksi. Tästä minä tykkään!
 Kuten myös näistä pikkuruisista scilloista syyshortensian juurella ja
 pihakaivon takana kukkivista valkovuokoista:))

Hups, kello vierähti jo maanantain puolelle. Laitoin leivinuuniin tulet vasta liki puolen yön, kun alkoi tuntumaan kovin viileältä tuvassa. Nyt pellit on turvallista sulkea.

Oikein mukavaa alkavaa Vappuviikkoa Sinulle!

8 kommenttia:

  1. Ihailtavan perusteellista ja aikaansaava työtä! Annoit hyvät vinkit, sillä minäkin olen suunnitellut pientä perunamaata vanhan hevoslaitumen maaperään. Meilläkin pohjassa on paljon noita mainitsemiasi valkojuurisia hyväkasvuisia rikkoja. T. Päivi blogista Kottikärryn kääntöpiiri (Blogit.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. huomenia Päivi meillä näyttää olevan samanlaisia projekteja meneillään. hyvä juttu, jos sait jotain vinkkiä omiin suunnitelmiisi.
      mukavaa kun vierailit blogissani Päivi ja tervetuloa toistekin:))

      Poista
  2. Olen ollut taas tovin pois täältä blogistaniasta, joten lukuhetken blogisi seurassa vietin ja melkein hengästyin! Oletpa reipas ja ahkera!! Upeaa risuaitaa olet tehnyt, onneksi naapurissasi ei ihan avohakkuuta tehty ja sitten tuo komea kasvimaa! Kesto-oheiskasvit tarvitsevat todella aikaa ja tuo maan peittäminen onkin hyvä keino - en minäkään voimamyrkkyjä halua käyttää!

    Ihanaa ainaa eletään nyt, puutarhasta ja metsästä löytää kaikkea kaunista kukkivaa, linnut konsertoivat melkein läpi vuorokauden ja ihana herkkä vihreys ilahduttaa!

    Mukavaa Vappuviikkoa sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä on tätä talven jälkeistä innokkuutta, kun haluaa toteuttaa monenlaisia suunnitelmia heti keväästä;)
      olen ollut parin viikon pääsiäislomani ulkona lähes aamusta iltaan ja nauttinut. kohdalle osui ihanat ilmat, niin hiihtoretkelle metrisille hangille kuin nyt tänne kesäkotiimmekin. joka kevät en edes ehti huomata hiirenkorvien puhkeamista. siksi olikin niin riemullista saada nyt aamusta lähin seurata miten hetki hetkeltä koivujen latvukset vihertyivät.
      risusavotassa todella aistii luonnon heräämisen, lintujen viserrys on kauneinta musiikkia tällä hetkellä:))

      Poista
  3. Meillä on aina joku alue peitettynä pressulla tai jollain muulla .Upea on alueenne nyt istuttaa .Majakkapenkki mikä on meillä vielä kesken osa reunoista vielä puuttuu. Näihin kohtiin laitoin vanhat jo repeilleet pressut neljään kerrokseen. Perunaa me kasvatetaan vähän lavoissa ja myös Annabellaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on tosiaan vanha hyvä konsti, vähentää paljon maan muokkaamisen tarvetta. en antanut isännän edes jyrsimellä muokata tuota uusinta aluetta, koska jyrsin pilkkoo juuret pieniksi ja paloja jää paljon enempi maahan kuin käsin kuokkimalla.
      jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, miten laitatte Majakkapenkin reunat.
      varhaisperunnaa laitan kolmessa eri vaiheessa, josku olen laittanut jopa viel heinäkuun alussa viimeisen kerran ja mukavaa oli saada uutta pientä pottua viel sit alku syksystäkin kattilaan;)

      Poista
  4. Ei voi kuin ihailla tätä työsarkaa ja tekijöiden ahkeruutta!
    Toisaalta, tässä kun istun selkä jumissa yhden iltapäivän aherruksesta, on vain ihailtava toisten ahkeruutta ja tarmoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei tämä oikein työltä tunnu, kun saa tehdä juuri sitä mitä haluaa ja omalla aikataululla. arvaa vaan Molley, miten oma rankanikin on iloittanut liiallisesta rehkimisetä. kun tekee kevyttä työtä talvikauden, niin eka viikolla kyl saa tuta mitä raskas ruumillinen työ on. kaikesta huolimatta nautin rankasavotasta ja kaikista kaivamista vaativista pihahommista:))

      Poista