Kahdenlaista risuaitaa ja kompostikin myös

Viikko on kulunut tosi nopeasti ja sen aikana myös viimeisetkin lumen rippeet ovat sulaneet Viinasillan pihapiiristä. Tulimme lankalauantaina Vaarankylästä, missä hiihtelimme pääsiäisen alusviikon vielä metrisillä hangilla. Eka homma lapsuudenkodissani heti tupatarkastuksen ja tulokahvien jälkeen oli saunan vesipadan puhdistaminen noesta. Sillä aikaa isäntä laittoi kaivolla vesipumpun käyttökuntoon. 

Seuraavaksi pilkoin syksyllä kottikärryihin jättämäni haapapöllit, koska tarvitsin kottikäryjä pihahommiin. Suunnitelmat kyllä hieman muuttuivat sen jälkeen, kun olimme käyneet katsomassa kylätien toisella puolella olevaa kaadettua koivikkoa. 

Otin tämän kuvan 14.4. poiketessamme laittamaan lämmityksen päälle matkalla Vaarankylään. Nyt oli tapahtunut se, mitä jo muutaman vuoden olimme isännän kanssa pelänneet, kylätien toisella puolella oleva koivikko oli hakattu talvella. Emme silloin ehtineet enempää katsella millaista jälkeä hakkuista oli tullut.

Kävellessämme nyt hakkuualueella totesimme yhteen ääneen isännän kanssa, ettei jälki ollutkaan niin paha, mitä olimme pelänneet. Isojen koivujen alla kasvanut aluspuusto oli säästetty, joten vain traktorin ajourat olivat täysin puuttomat. Vanhan koivikon oli kaatanut ammattitaitoinen metsuri, joten aluspuusto oli säilynyt hyvin. Kyllä tämä näyttää hieman mukavammalta kuin avohakkuut!

Soitin Yhteismetsän tomistolle ja kysyin lupaa kerätä hakkuualueelta rankoja riukuaitaa varten sekä  kuusen- ja koivunoksia risuaitoihin. Päätin tehdä havunoksista kompostin ja pienen aidanteen peittämään pihasaunan sakokaivoja. Päädyin hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun. Kompostin tukirakenteena käytin isäni jemmasta löytämääni alumiinikehikkoa. Olen aikoinaan tehnyt hevoslaitumia varten aidantolppia, niitä löysin tallin ylisiltä vielä toista kymmentä. 

Sillä aikaa kun iskin tolppia maahan, isäntä kaatoi ojan reunalta ison kuusen. Siitä sai jo melkoisesti havuja, mutta ne eivät riitäneet kuin alkuunsa ja hain hakkuualueelta monta kuormaa lisää kuusenoksia.  

 Pitkiä oksia oli melko hankalaa kuskata kottikärryillä, helpompaa oli raahata niitä nippu kerrallaan.

Tässä kompostin havuseinämä jo lähes valmis. Kompostin pohjalle laitoin paksun kerroksen oksia ja karkeampaa puutarhajätettä. Niiden päälle haravoin vaahteranlehtiä. Näin komposti täyttyy kerros kerrokselta välillä karkeamasta ja välillä hienommasta jätteestä. Koska vaahteranlehdet on hyvin kuivia, kastelen kompostia alkuunsa. Tätä kompostia käytetään ainoastaan puutarhajätteiden kompostointiin. Kompostin katto ja etuseinä ovat vielä mietinnässä. Täytyy koluta vielä nurkkia, josko vastaan tulisi jotain sopivaa!

Oksia oli ihan riittävästi ja 

pitkistä kuusenoksista oli helppo ja nopea tehdä aitaa. 

Aidantolpat loppuivat kesken, joten jouduin sahaamaan heinäseipäistä lisää tolppia.

Olen jo pidemmän aika halunnut hieman jakaa eri tiloiksi pitkiä sarkoja. Nyt siihen löytyi oiva ratkaisu, risuaita, kun käytettävissäni on riittävästi koivunoksia.

Tulevan uuden kasvimaan reunaan suunnittelin kaarevan risuaidan. Tolpat tein heinäseipäistä. Unohdin ottaa kuvan siinä vaiheessa, kun olin laittanut lehtikerroksen tolppien väliin rikkakasvien kasvua estämään. Lehtien päälle haravoin paksun kerroksen vaahteranlehtiä.

Ja sitten hakkuualueelta risuja hakemaan. Jostain syytä olen aina tykännyt risusavotasta ja rankojen teosta. Keväisen metsän täyttää lintujen viserrys. On nautinnollista istahtaa kannonnokkaan kuin konsertossa ikään, samalla saa lepuutettua vesurikättäkin:)) 

Kasvimaata reunustavasta risuaidasta tulee hieman matalampi kuin havuista tekemäni. Alimmaiseksi laitoin paksumpia oksia, niiden päälle ja sivuille hennompia. Välillä kävelin aidanteen päällä, jotta saisin risut painumaan tiivimmin.  

Tässä kuvassa näkyy hyvin risuaidan kaarevuus. Olen jo nyt kovin tyytyväinen aitaan, vaikka se ei ole vielä ihan valmiskaan:))

Risuaidan takana näkyy kylätie ja sen takana olevalta hakkuualueelta keräsin kaikki tarvitsemani risut. Ihmeen nopeasti silmä tottuu, en oikeastaan enää kaipaa hakattua koivikkoa. Nyt on hyvä näin.

Viikossa olen ehtinyt puuhastella vaikka mitä mukavaa, mutta niistä vasta seuraavissa postauksissa, 

kuten myös Rauniopuutarhan kuulumiset:))