Aamuisella postinhakureissulla nappasin kuvan idänsinililjoista, jotka saivat illalla lumipeitteen. Kylmä viima pakotti kietoutumaan tiukemmin toppatakkiin ja sormet jäätyivät hetkessä kuvia ottaessani. Scillat sen sijaan eivät näyttäneet lainkaan kärsineen saamastaan lumikasteesta!
Postilaatikon avatessani ilostuin kovin huomatessani saaneeni paketin Tylsältä Mörökölliltä. Hän haastoi minut jo ennen pääsiäistä Ilahdutus-haasteeseen ja sain nyt häneltä palkinnoksi osallistumisestani todella mieluisan paketin: kauniin perhoskortin kera pussilliset harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) ja himalajanvuokon (Anemone rivualis) siemeniä sekä muutaman jouluruusun taimen. Rakastan vuokkoja, joten oli todella mukavaa saada himalajanvuokon siemeniä. Käenkukat sopivat hyvin vanhojen pihapiirien perennavalikoimaan. Joskus pihastamme löytyi mäkitervakkoa, nyt kanta on taantunut harmikseni. Palavarakkaus on onneksi viihtynyt. Harmaakäenkukkaa en ole aiemmin yrittänyt kasvattaa, nyt ajattelin kylvää saamani siemenet kissojemme haudan ympärille. Talvehtiakseen harmaakäenkukka vaatii Riikosen perennakirjan mukaan havukatteen, joten paikka olisi ainakin sen puoleen sopiva, koska laitan haudalle aina talveksi sammalia ja havuja katteeksi.
Jouluruusujen kukintaa olen ihastellut TM:n blogissa, saas nähdä onnistunko kasvattamaan saamistani taimista omat jouluruusut. Tutkittuani ensin hieman Riikosen Suomalainen Perenna käsikirjaa, päädyin istuttamaan saamani taimet takapihalle lehtikompostilla kuohkeutettuun loivaan kohopenkkiin, koska kirjan mukaan jouluruusu ei siedä kuivuutta pitkiä aikoja. Kesällä penkki jää ison lehtikuusen ja koivujen suomaan varjoon, joten siinä riittää kosteutta kuivempinakin aikoina.
Eilisen lumisateen harmituksesta ei ole enää tietoakaan, aurinkokin on alkanut paistamaan
kiitos Tylsä Mörökölli:))
