Luontoäiti tarjoaa meille monenlaista hyvää

 

Luonnonväreillä värjätyt langat maaruskan värjäämillä pohjoisen tuntureilla. Tässä maisemassa silmä ja sielu lepää. Valokuvan on ottanut nuori lupaava valokuvaaja Emilia Moisio ja olen saanut häneltä luvan käyttää sitä blogissani. Emilia käytti Värjärin Puodin luonnonväreillä värjättyjä lankoja valokuvaprojektissaan Vieraalla maalla.  Projekti on herättänyt suurta mielenkiintoa maailmalla ja Emilian valokuvat ovat olleet esillä muutamien gallerioiden kutsunäyttelyissä. Oheisen linkin kautta pääset tutustumaan Emilian muihinkin valokuvaprojekteihin. 

Nämä vyyhdit käytetään perinteisesti villapuseron kutomiseen;)

Värjäri oli tänäänkin sienimetsässä. Tässä sopivasti vanhentuneita samettijalkoja väripataan.  

Samettijalkojen (Tapinella atrotomentosa) lisäksi en löytänyt kuin muutaman purppuravalmuskan (Tricholomopsis rutilans). Eilen ja tänään kiersin myös veri- ja verihelttaseitikkiapajiani, mut ne antavat viel odotuttaa itseään. 

 Sen sijaan keltavahveroita löytyy viel runsaasti.

Sienikastikkeen lisäksi sain pakkaseenkin monta pussia:))

Tässä syksyn ekat suppilovahverot. Kosteikkovahveroitakin löytyi sen verran, 

et sain tehdyksi sienikeiton. Värjärin tapaan keitossa on runsaasti myös juureksia. Tällä kertaa kuulotin sipulin lisäksi keittoon purjoa, porkkanaa ja palsternakkaa. Suurustin keiton tattarijauhoilla, niissä kun ei ole gluteiinia. Vihreääkin pitää ol, vihreä lautanen ei ihan riitä, vaan silppusin keiton pinnalle ennen tarjoilua ruohosipulia ja persiljaa. 

 

Puutarhastakin kertyy mukavasti säilöttävää pitkin syksyä. Kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) on monien vihaama helposti luontoon leviävä ruusulaji. Ruusun hallitsematon leviäminen luontoon onkin harmillinen juttu, koska kasvutapansa vuoksi se syrjäyttää alueen muun kasvillisuuden tehokkaasti. Kurttulehtiruusun yhtenä etuna on sen isot kiulukat, niiden vuoksi itsekin sitä kasvatan pihamaalla. Tunnetusti ruusunmarjat ovat hyvin vitamiinipitoisia ja terveellisiä, nykyisen muotitermin mukaan ihan superruokaa, superfoodia. Ruusunmarjojen on tutkimuksissa todettu alentavan mm. veren haitallista kolesterolia ja auttavan nivelvaivoihin.

Tänä vuonna ruusunmarjat ovat harvinaisen hyvälaatuisia, madoista ei tietoakaan. Keräämme syksyisin marjoja aina myös pakkaseen. Yhtä hyvin ne voisi kuivata, koska niissä säilyy vitamiinit erinomaisesti myös kuivattuna. Käytän ruusunmarjoja jälkiruokiin, lisäkkeenä luonnonjugurttiin ja puuroihin sekä myös teeksi. Kuinka moni jättääkään nämä terveyspommit pelkästään lintujen ravinnoksi! Toki niiden säilömisessä on iso homma, mut se kyl kannattaa, koska ruusunmarjat ovat todella niin herkullisia ja terveellisiä. 

 Tässä ei ole ruusunmarjakiisseliä vaan syksyn ensimmäisistä puolukoista keitetty vispipuuro. 

Voin sanoa, et sekin maistui todella hyvälle paahtoleivän kera nautittuna!

ps Satu kaipasi Helmiä, joten tässä Helmi eilisellä metsäretkellä pulikoimassa ojassa.

Värikollaasi Syysretkellä

Eilen teimme sieni-ja marjaretken. Isännällä saaliina ämpärillinen mustikoita ja minulla korillinen samettijalkoja värjäyspataan laitettavaksi. Lähinnä kävin katsastamassa sienipaikkoja, mut osa samettijaloista oli jo vanhentunut siihen malliin, et keräsin, suurimman osan jätin viel vanhenemaan.

Tänään retkeilimme joella, Helmillä oli niin kova hinku uimaan. Uimapaikan rannassa kuvasin kollaasiin osmankäämit. Naapurinisäntä on puinut kutsuvan väylän keskelle kaurapeltoa päästäkseen puimaan joenrantaan ulottuvan lohkon, joka on näemmä tuleentunut aiemmin kuin ylempänä olevat. Kelpaa meidän Helmin kanssa ihastella sänkipeltojen kauneutta silmänkantamattomiin. 

Kyl Helmistäkin löytyy ruskeaa, onhan väritys tricolor, valkoinen, musta, havannanruskea. Lieksan matkalla piti hankkia Reinokaupasta ainotossujen lisäksi itsellekin havannanruskeat tassut;)

Viikon väri ruskea. Täällä lisää värikollaaseja.

Prosessikirjoittamista?

Tammikuu puolessa, katsellessani tyttäreltäni saamaani Martta Wendelinin seinäkalenteria, hokasin äidin mekossa tutun sävyn. 

Kuva-arvoitus ratkeaa, jos pistäydyt Sienet värjärin padassa sivulla.

Aloittaessani blogin pitämisen suunnittelin kirjoittavani juttuja luonnonväreillä värjäämisestä. Pian huomasin kirjoittavani aivan muusta, koska värjäysblogeja tuntui olevan todella paljon. Nyt taas on iskenyt kipinä jatkaa sivujen kirjoittamista. Ajattelin kokeilla prosessikirjoittamista, lähtisitkö mukaan palautteen antajaksi? Parina iltana olen luonnostellut Sienet värjärin padassa sivua, lähinnä etsinyt kuvia toivottoman sekavasta kuva-arkistostani. Muutamia tekstiaihioita olen väliin kirjoitellut. Olisi mukava saada palautetta Sinulta sivustostani jatkoa varten.

Kotoilua sateen ropistessa ikkunaan

Löysin eilen kuusensuomuorakkaita (Sarcodon imbricatus) ollessani  lenkillä Helmin kanssa Satumetsässä. Otin vain suurimmat ja jätin joukon pienempiä vielä kasvamaan. Kuusensuomuorakaskin on kohtuullisen hyvä värisieni, mutta himoitsen väripataani erityisesti männynsuomuorakkaita (Sarcodon squamosus), koska siitä on mahdollista saada myös sinisiä ja sinivihreitä värejä villaan ruskeiden sävyjen ohella. Aamulla siis suunnistin Helmin kanssa mäntyvaltaiseen metsään, missä ratsastan paljon ja tiedän sen vuoksi sen hyvät sienipaikat. 

 Yhtä ainoaa orakasta ei vielä vastaani tullut, sen sijaan löysin korillisen samettijalkoja (Tapinella atrotomentosus), mistä olen erittäin tyytyväinen.

Viime viikolla metsässä käydessäni samettijalat olivat vielä melko pieniä, mutta nyt niillä oli jo kokoa ja näköä riittämiin. Löysin paljon myös erilaisia seitikkejä sekä tämän syksyn ensimmäiset purppuravalmuskat (Tricholomopsis rutilans). 

Värisienten lisäksi ruokasienikoriini kertyi supiksia ja löysinpä pari litraa kanttarellejakin. Supikset ovat kieltämättä melko nahistuneita, joten iltapäivällä alkanut sade oli enempi kuin tervetullut. Kanttarellit olivat sen sijaan erittäin hyviä. Lämmin ilma ja runsas yökosteus on näemmä saanut uuden kanttarelli sukupolven putkahtamaan esille. Pari päivää onkin taas sitten syöty sieniä eri muodoissaan, kun pakastin pullistelee jo entisistä:))

Iltapäivä kului sateen ropinaa kuunnellen rattoisasti sisähommissa. Isäntä on vyyhtinyt värjäämiäni lankoja ja  itse olen pikku apulaisteni kanssa kirjoittanut ja kiinnittänyt vyötteitä vyyhteihin. 

Jöntte kisu valtaa helposti sylin aina istahtaessani,

pikkuisella on varmaan ikävä omaa emäntäänsä, opiskelijatyttöämme.

Helmi yrittää selvästi vietittää, et hänkin haluaisi syliin!

Sieniretken yllätyslöytö Helmiltä turvaan

Lähes joka sieniretki Helmi löytää eläinten luita, yleensä peuran tai hirven. Tällä kertaa löytyi kokonainen luuranko. Helmi sai vain yhden luun ja loput pelastin kuusenoksalle Helmiltä tavoittamattomiin.

Meille on tullut tavaksi koota Takametsästä löytämämme sarvet ja kallot laavumajaamme keskelle tiheää kuusikkoa. Viedessämme luita laavulle huomasimme  ison kuusen kaatuneen laavun päälle ja se oli mennyt tuusan nuuskaksi. Jos katsot tarkasti, voit nähdä maahan tippuneen valkoisen peuran pääkallon kuusen rungon oikealla puolella.

Romahtaneen katon alta löysimme viime sykynä laavun kattoon kiinittämämme sarven. Hetken mietimme, mitä tekisimme luiden kanssa ja päätimme viedä ne kotiin hirven pääkallon seuraksi. Meillä alkaa olla jo aikamoinen luukokoelma, hirvenkallo, kaksi peurankalloa, muutamia sarvia sekä lukuisia pitkiä putkiluita ja nikamia. Sen lisäksi, että olen kuuhullu, taidan olla hiukan myös luuhullu;)

No, jos en luuhullu, niin sitten ainakin sienihullu. Sopivasti tulleet sateet ja lämpimät ilmat ovat taanneet mahtavan sienisadon. Ruokasienien lisäksi olen kerännyt paljon värjäyssieniä kuivumaan. Muutamana päivänä olen löytänyt lisää himoitsemiani samattijalkoja (Tapinella atrotomentosus). Samettijalka on erinoaminen värjäyssieni ja varsin yleinenkin, mutta melko hankala välillä huomata. Tarkkana saa katsella vanhoja, jo hieman sammaloituneita männynkantoja ja niiden ympäristöjä, jos aikoo samettijalkoja löytää. Nämä yksilöt kasvoivat pienenä ryhmänä saman vanhan kannon tyvessä ja muutama vielä hieman kauempana juurialueella. Kuten kuvasta näkyy, samettijalka kasvaa usein lähes kokonaan piilossa sammaloituneessa kannossa, näistäkin sienistä näkyi vain pieni osa lakkia, koko muu sieni oli sammaleen ja karikkeen alla piilossa.

Yhteisillä sieniretkillämme isäntä kerää ruokasienet ja minä värjäyssienet. Suppilovahverot työntyvät jo mukavasti sammalikosta esiin, niitä on ilo kerätä, ensimmäiset kun löytää, niin saa olla varma, et lisää on lähimailla.

Boletus edulis herkullisin, Tapinella atrotomentosus tavoitelluin

Loppukesän satoa parhaimmillaan. Monta päivää jatkunut aurinkoinen sää on suonut viljelijöille otolliset puinti-ilmat. Sienisatoa kuivuus on hieman alkanut jo vähentää, Dalla Vallekin pitää ostotaukoa Länsi-Suomessa. Kiertelimme isännän kanssa herkkutatti apajamme, reilut kuusi kiloa saatiin yhteensä. Kuvassa iltapäivälenkillä Helmin kanssa keräämäni tatit. Tattien lisäksi löysin  myös hiukan mieleisiä värjäyssieniä.

Ruotsalaisten Lundmarkin ja Marklundin sienivärjäyskirjan mukaan  limanuljaska (Gomphidius glutinosus) on hyvä värisieni, josta saa villaan erilaisia sävyjä, punaisenruskeasta vihreänkeltaiseen, riippuen sienien määrästä ja käyttääkö tuoreita vai kuivattuja sieniä värjäykseen. Löysin tänään mainion limanuljaska paikan, josta sain kerättyä hyvän määrän sieniä kuivamaan.

Ehdottomasti  mieleisin löytö oli nämä samettijalat (Tapinella atrotomentosus) Satumetsästä. En ole aiemmin päässyt värjäämään näillä erinomaisilla värisienillä. Nyt innolla odotan uusia löytöjä, jotta saisin samettijalkoja runsaasti kuivumaan ja pääsisin kokeilemaan niillä värjäämistä.