Lähes joka sieniretki Helmi löytää eläinten luita, yleensä peuran tai hirven. Tällä kertaa löytyi kokonainen luuranko. Helmi sai vain yhden luun ja loput pelastin kuusenoksalle Helmiltä tavoittamattomiin.
Meille on tullut tavaksi koota Takametsästä löytämämme sarvet ja kallot laavumajaamme keskelle tiheää kuusikkoa. Viedessämme luita laavulle huomasimme ison kuusen kaatuneen laavun päälle ja se oli mennyt tuusan nuuskaksi. Jos katsot tarkasti, voit nähdä maahan tippuneen valkoisen peuran pääkallon kuusen rungon oikealla puolella.
Romahtaneen katon alta löysimme viime sykynä laavun kattoon kiinittämämme sarven. Hetken mietimme, mitä tekisimme luiden kanssa ja päätimme viedä ne kotiin hirven pääkallon seuraksi. Meillä alkaa olla jo aikamoinen luukokoelma, hirvenkallo, kaksi peurankalloa, muutamia sarvia sekä lukuisia pitkiä putkiluita ja nikamia. Sen lisäksi, että olen kuuhullu, taidan olla hiukan myös luuhullu;)
No, jos en luuhullu, niin sitten ainakin sienihullu. Sopivasti tulleet sateet ja lämpimät ilmat ovat taanneet mahtavan sienisadon. Ruokasienien lisäksi olen kerännyt paljon värjäyssieniä kuivumaan. Muutamana päivänä olen löytänyt lisää himoitsemiani samattijalkoja (Tapinella atrotomentosus). Samettijalka on erinoaminen värjäyssieni ja varsin yleinenkin, mutta melko hankala välillä huomata. Tarkkana saa katsella vanhoja, jo hieman sammaloituneita männynkantoja ja niiden ympäristöjä, jos aikoo samettijalkoja löytää. Nämä yksilöt kasvoivat pienenä ryhmänä saman vanhan kannon tyvessä ja muutama vielä hieman kauempana juurialueella. Kuten kuvasta näkyy, samettijalka kasvaa usein lähes kokonaan piilossa sammaloituneessa kannossa, näistäkin sienistä näkyi vain pieni osa lakkia, koko muu sieni oli sammaleen ja karikkeen alla piilossa.
Yhteisillä sieniretkillämme isäntä kerää ruokasienet ja minä värjäyssienet. Suppilovahverot työntyvät jo mukavasti sammalikosta esiin, niitä on ilo kerätä, ensimmäiset kun löytää, niin saa olla varma, et lisää on lähimailla.
