Syksyllä hääriessäni patojen äärellä en ehdi paneutua värjäyspäiväkirjan tekemiseen. Tammikuussa on aikaa tarkastella työn tuloksia samalla kun laitan värjäyksistä näytelankoja päiväkirjaan ja valmistelen kevään valotestejä. Pikkutarkkaa puuhaa ja monta ärräpäätä tekis mieli välillä lasketella, kun on tullut huolimattomasti merkattua tai teksti on häipynyt maalarinteipistä matkan varrella. Toki yritän laittaa kaikki välillä isännän syyksi, saa kuulla hävittävänsä lankojen tiedot vyyhtiessään niitä! Osaksi totta, mut kyl omassa kirjaamisessakin olis parantamisen varaa aina välillä,..
Valmiit muistilaput korvaavat työn ja tuskan ja miten mieluista onkaan käydä läpi syksyn värjäämisiä päiväkirjasta. Monta mukavaa hetkeä muistuu mieleen, aurinkopaistaa jälleen kilpaa keltasauramolankojen kanssa:)) Keltainen on tulossa taas muotiin, saa nähdä miten se näkyy kevään neulemuodissa. Nuo päällimmäiset hennon keltaiset kerät isäntä ehti turhaan kerimään, koska niitä on tarkoitus käyttää jatkovärjäyksiin veriseitikkien ja krappijuuren kanssa. Tuo päälimmäinen ruskea vyyhti on juuri näin värjätty eli puretettu ensin raparperiliemessä ja sen jälkeen värjätty verihelttaseitikin lakeilla uudelleen. Ei isännältä ainakaan tekeminen lopu, kun vyyhtii ees taas lankojani;)
Onneksi sentään aina Helmin kanssa lenkille keretään. Jokiahteen kuusen katveesta Helmi teki mieleisen löydön, jäätyneen kalan, mikä piti tietty heti kiikuttaa emännälle näytille.
Sen jälkeen olikin vuorossa hajun turkkiin hinkkaaminen, siinä hommassa Helmi on
mestarillinen piehtaroimiskuvioineen;))
