Haaveissa sadevesipuutarha

Kesäkotimme hulevesipenkki on kauneimmillaan heinäkuussa. Penkissä kasvaa sekä perennoja että luonnonkukkia. Nimitän tätä kahden saran välissä olevaa penkkiä yleensä hulevesipenkiksi, koska suunnitelmissa on johtaa siihen joskus sadevedet. Haaveissani on toteuttaa alueelle hieman laajempi sadevesipuutarha. Olen aiemmin postannut täällä klik! mistä sadevesipuutarhassa on kyse. 

Alueella on useita isoja kiviä, jotka muodostavat ison kolmion. Tarkoitukseni on pikku hiljaa kaivaa vesiallas kahden isoimman kiven väliselle alueelle. Työ etenee hitaasti, koska kaivan aluetta hartiavoimin lapiolla. 

Kuvassa kivistä ensimmäinen, mikä sijaitsee aivan sarkojen välisen ojan alkupäässä. Keltapäivänliljat (Hemerocallis lilioasphodelus) ovat kukkineet jo parisen viikkoa. Rakastan niiden heleän keltaisten kukkien ihanaa sitruunaista tuoksua. Pihasaunan ikkunasta näen ne vielä illan hämärtyessäkin. 

Reunuskasvina purppuraratamoa (Plantago major 'Rubra'). Piharatamon tavoin myös purppuraratamo leviää tehokkaasti siementämällä, joten leikkaan sen kukinnot ennen siementen kypsymistä. 

Penkin kaarevassa osassa kasvaa kirjokuunliljaa. Penkki oli aiemmin lähes koko iltapäivän varjossa. Talvella kylätien toiselta puolelta kaadettiin iso koivikko, joten aurinko paistaa nyt koko päivän hulevesipenkkiin. Saa nähdä alkaako kirjokuunliljojen valkoinen reunus ruskettumaan liiasta valosta johtuen. Kuunliljojen takana punalehtisiä kallionauhuksia (Liguria dentata 'Osiris Fantasy'), jotka aloittavat kukintansa keltaoranssein kukin vasta myöhemmin elokuussa. Edessä keskellä kukintaansa lopetteleva unelmatädyke (Veronica gentianoides).

Unelmatädykkeiden vieressä kolme ihastuttavaa tarhapäivänliljaa (Hemerocallis 'Stella de Oro'). Alun perin istutin myös kolme purppurakeijunkukkaa (Heuchera micrantha 'Palace Purple'), nyt kuvassa näkyy vain kaksi, koska kolmannen nostin ylös viime syksynä. Sillä oli kunnia koristaa nuorten hääpaikan porraspieltä Ruissalossa. Istutin sen talveksi kasvilavaan tuodakseni sen takaisin keväällä hulevesipenkkiin, mutta surukseni se paleltui.

Purppurakeijunkukkien takana kukintaansa vasta aloittelemassa rantakukka (Lythrum salicaria).

Rantakukan vasemmalla puolella tähkätädyke (Veronica spicata). Kiven takana kasvaa kultapalloa, ranta-alpia ja mesiangervoa. Parhaillaan kukintavuorossa mesiangervo (Filipendula ulmaria). Mesiangervon voimakas, hyvin tunnistettava tuoksu kuuluu juhannuskesään. Käytän mesiangervoa monin tavoin. Kuivaan sen nuoria lehtiä ja kukintoja talven varaksi. Värjärin padassa mesiangervo antaa kauniita vihreitä sävyjä villalankoihin. 

Toisen kiven kupeessa kasvaa keltakurjenmiekkoja (Iris pseudacorus) ja hurmeluppioita (Sanguisorba menziesii). Kiven takana häämöttää kottikärryt täpösen täynnä niitettyä heinää ja mesiangervoa. 

Jätän aina myös kitkemättä osan vuohenputkista, kortteista, hiirenvirnoista ja heinistä. Näin penkki on hyvin luonnonmukainen. 

Keltakurjenmiekat aloittivat tänä kesänä kukinnan tavallista aikaisemmin. Nyt enää vain muutama kukka jäljellä, kun tavallisesti juuri heinäkuun alussa nämä "Rantakiven" ympärillä kasvavat kurjenmiekat kukkivat kauneimmillaan. Kuten esim. täällä klik!

Hurmeluppio on yksi kauneimmista luppioista, joita pihamaallamme kasvaa. Luppiot sopivat mielestäni erinomaisesti luonnonmukaisiin istutuksiin.  

 Hurmeluppioiden vieressä kasvaa tähkäkimikkiä (Cimicifuga racemosa). 

 Tähkäkimikin kukkanuput ovat kuin helminauhaa.

Tarha-alpien (Lysimachia punctata) takana purppuralehtinen syyskimikki (Cimicifuga simplex 'Atropurpurea'). Syyskimikki avaa pitkät viehkeät kukkatähkänsä vasta myöhään syyskuulla. Joka syksy kukat eivät aina ehdi avautua ennen pakkasia. Olen hankkinut syyskimikin nimenomaan sen kauniiden purppuranpunaisten lehtien vuoksi, joten ei haittaa vaikkei se ehtisikään kukkia. Täällä klik!  postaus, missä syyskimikki kukkii lokakuussa. 

Huhtikuussa tekemäni koivurisuaidan takana näkyy isännän viikon alussa palloiksi leikkaamat marja-aroniapensaat.  Aiemmin pensaat olivat isot ja ne tuottivat todella paljon marjoja. Kun päätimme perustaa uuden kasvimaan keskisaran päähän, niin aroniapensaat oli leikattava mataliksi, jotta heti aamupäivästä aurinko pääsisi paistamaan myös kasvimaalle. 

Kaivoin taas monta pussillista ruokamultaa tulevasta hulevesialtaasta. Vien mullan Sarkolaan, missä on hyvin jäykkä savimaa. Lisäksi käytän multaa kasvilavoissa, koska kaupan "musta multa" on lähinnä turvetta. Välillä näkeekin kirjoitettavan, että siinä on multaa vain nimessä. 

Tässä vielä näkymä pihapiiriin päin hulevesipenkiltä katsottuna. Kuva on otettu ennen kuin aloin kaivamaan multaa altaasta. Kuvassa näkyvät kepit rajaavat kaivuualuetta. 

Ihmisellä on hyvä olla unelmia. Haaveileminen ei maksa mitään. 

Ehkäpä vielä joku päivä toteutuu haaveeni sadevesipuutarhasta, 

sekään ei maksa paljoa, koska teen kaiken omin käsin;) 

                        

                         Onko Sinulla jokin haave liittyen puutarhaan, minkä toivot joskus toteutuvan?

Puuhastelua pihamaalla sadekuurojen lomassa

Ekana kesälomapäivänä olin suunnitellut jatkavani kompostialueen kunnostusta, kuten niin usein tänänä kesänä, sade muutti suunnitelmani. Toukokuussa saimme isännän kanssa tehtyä uudet kompostikehikot siirtolavoista ja jätelaudoista sekä tämän koivunrangoista tehdyn seinämän kompostiarkkujen näkösuojaksi. Tänään oli tarkoitus jatkaa projektia.    

 

Myös Wiurilan pensasruusu sai soman tuen rennosti kasvaville oksilleen Terran loppuunmyynnistä hankkimastani metallisäleiköstä. Olen haaveillut vuosia köynnösruusuportista, mutta kun jalot köynnösruusut eivät tahdo menestyä meillä, niin päätin kokeilla, josko pensasruusu taipuisi hoitamaan köynnösruusun virkaa...

 Ja ihan mallikkaasti hoitaakin, pitkät rennot oksat taipuvat kauniisti kaarelle. 

Lehtosinilatva, keltapäivänlilja, vuorikaunokki ja siperiankurjenmiekka kukkivat kilpaa ruusujen kanssa. Kuunliljat ovat pitäneet erityisesti tästä viileästä kesän alusta.

 Eilen sain mallattua yrttiruukut paikoilleen, nyt enää yrtit uupuvat:))

Suven kauneutta

Olimme isännän kanssa päivällä mehiläisten emokasvatuskurssilla ja samalla reissulla kävimme tutustumassa Ali-Marttilan luomutilaan Rekijoella. Päivä on ollut suorastaan helteinen. Väsähdin totaalisesti saunan jälkeen ja otin pienet torkut ansarissa. Parhaillaan ansarin molemmin puolin olevat perennapenkit ovat rehevimmillään. Hopeakuusen suojissa kukintaansa on aloittamassa pioni ja 

penkin toisessa päässä palavarakkaus. 

Ansarin tauspenkissä parhaillaan kukassa siperianmaksaruoho, akilleijat, vuorikaunokki, jättipoimulehti ja siperiankurjenmiekka. 

Vuoroaan odottaa viel keltapäivälilja ja kuunliljat. 

 Sen sijaan ansarin sivupenkissä jo keltapäivänliljatkin kukkivat

 kilpaa siperiankurjenmiekkojen kanssa.

 Vuorikaunokki lopettelee jo ensimmäistä runsainta kukintaansa. Viikolla pitää leikata kukkavarret, jotta kukinta-aika jatkuisi pidempään.

 

Näkymä kasvilavalta ansarille.

Ihku ihanien pionieni kera toivotan Sinulle kaunista keskisuven sunnuntaita:))

Vanhan perennapenkin kunnostaminen

Meille riittää joka kevääksi aina yhden vanhan perennapenkin kunnostaminen muiden kevättöiden ohella. Tänä keväänä vuorossa on pihatien oikealla puolella oleva penkki, toinen puoli saa odottaa vielä vuoroaan. Eilen jo postasin Wiurilan kartanosta lähtöisin olevien pensasruusujen kasvupedin katteenlaitosta. Wiurilassa on muuten mahtavat ruusu-, atsalea- ja alppiruusupuistot, taas tulevana kesänäkin sinne järjestetään ainakin pääkaupunkiseudulta ryhmämatkoja.

Perennapenkin toisessa päässä, lähinnä heinäseipäistä tehtyä aitaa kasvaa kolme isoa lapinnauhusta (Ligularia Hietala). Olen jakanut nauhukset kolme vuotta sitten, kun isäntä kaivoi penkin taakse saostuskentän. Nyt annan nauhusten olla rauhassa, koska ne eivät pidä turhasta jakamisesta tai kasvupaikan siirtämisestä. Sen sijaan siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on ehdottomasti jaettava. Oppaiden mukaan siperiankurjenmiekkaa suositellaan jaettavaksi vasta syyskesästä, mutta itse olen jakanut juurakot aina keväisin. Kyseessä on kestävä ja sitkeä perenna, mikä ei aseta kovinkaan suuria vaatimuksia hoitonsa tai kasvuolosuhteidensa puolesta kukkiakseen kauniisti. Siis täydellinen perenna kukkapenkkiini:)) 

Muutamia valkokukkaisia varjoliljojakin (Lilium martagon album) oli innostunut kasvamaan kurjenmiekkojen seassa, joten ne piti aluksi pelastaa. Varjolilja on mielestäni kaunein lilja mitä tiedän. Ei siis ihme, että Maatiainen ry on nimennyt sen vuoden 2015 maatiaiskasviksi. Viime vuosina varjoliljojeni kiusana on ollut liljakukon toukat. Maatiaisen sivustolla kehoitettiin kasvattamaan liljoja pienissä ryhmissä, jopa yksitellen, liljakukkojen tuhojen välttämiseksi. Tästä neuvosta kyl otan vaarin, koska yksittäinkin kasvavana varjolilja on todella näyttävä. 

Isosta kurjenmiekkajuurakosta riittää jakotaimia kymmenittäin. Pari isompaa juurakkoa laitoin kompostin lähellä olevaan varapenkkiin satunnaisia taimentarvitsijoita varten. 

Perennapenkkien uusimisessa kuluu melkoisesti multaa, onneksi sitä löytyy omasta aumakompostista riittämiin.

Isäntä oli löytänyt kirppikselta vanhan hyvän haran, johon hän laittoi uuden varren hieman käyrästä kelo-oksasta. Varsi on hyvin käteen sopiva ja kuviointinsa ansiosta pysyy saven liukastamanakin hyvin otteessa. Olen kovin tyytyväinen uuteen haraani, myös nauhukset kiittävät päästessään rikkakasveista eroon:))

Seuraavaksi nostimme ylös keltapäivänliljat eli sitruunaliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus). Tieteellisen nimensä mukaisesti niiden sitruunankeltaiset kukat kukkivat vain lyhyen aikaa (Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran"), nuppuviuhkosta avautuu uusia aina kuihtuneiden tilalle. Keltaliljan kukkanuput ovat syötäviä eli niitä voi aivan hyvin lisätä kasviskeittoon. Myös keltapäivänlilja on erittäin vanha ja helppohoitoinen perenna ja kuuluu ehdottomasti oman perinnepihani kasvivalikoimaan. Keltaliljan tuoksu on huumaava, joten se on myös mitä parahin perenna tuoksupuutarhaan. 

Sillä aikaan kun jaoin juurakoita ja yritin puhdistaa niistä tarkoin kaikki rikkakasvien juuret, isäntä valmisti uuden kasvupedin penkkiin. Nurmikon ja penkin rajaaminen katekankaalla, karkeaa puuhaketta alimmaiseksi, päälle muhevaa hevosenlantakompostia.

Helmin tehtävänä oli taas kerran toimia ylimpänä laadunvalvojana, ettei vaan emäntä kelpuuta mitään vaurioituneita jakotaimia istutuksiin!

Eilen moni arveli Helmin kaivavan katteeksi joutuneen makuualustansa ylös. Tarkasti Helmi nuuhki ruusupenkkiä, mut kaivuuhommiin ei ryhtynyt. Oiskohan asiaan vaikuttanut se, et juttelin Helmille Heimon nukkuvan ruusujen alla ja nyt hänen vihreä peittonsa lämmittää Heimoa, minun niin rakasta mustaa orhiani. 

 

Iltapäivällä taas vaihteeksi saimme vettä niskaamme, joten aherruksemme palkaksi päätimme lähteä syömään paikalliseen kiinalaiseen ravintolaan, Kiinanmuuriin. Olemme etsineet viime viikolla toimintansa lopettaneen kasvisravintolan tilalle jotain uutta ruokapaikkaa. Ehdimme käydä 30 vuotta Krassissa ja nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaisessa, taidammepa käydä jatkossakin, ehkei kuitenkaan seraavia 30 vuotta;)