Heleää helluntaita

Helluntaiaamu valkeni puolipilvisenä, yöllinen sadekuuro virkisti eilisen hellepäivän jälkeen. 

Wiurilan ruusu avasi juuri sopivasti helluntaiksi ensimmäiset kukkansa. 

Sain aikoinaan kaksi taimea Anna Lisalta Wiurilasta, siksi nimitän ruusuani Wiurilan ruusuksi. Olen aiemmin  kirjoittanut täällä klik! Wiurilan kartanon ruusutarhasta. Kartanolla järjestetään joka kesä myös taidenäyttelyitä. Tänään olemme menossa katsomaan viimeistä päivää avoinna olevaa salolaisen kuvataiteilijan Hannu Hakasen näyttelyä. Samalla reisulla tietysti kierrämme myös puutarhassa, missä atsaleat ovat parhaillaan kukassa. 

Omalla pihalla riittää myös ihailtavaa. Eilen pihamaata kiertäessäni mietin, että helluntaista on tulosssa uusi "juhannuksemme", sillä parhaillaan kukkii juhannusruusu ja monet perennat, mitkä tavallisesti kukkivat vasta juhannuskesällä. 

Ansarin vieressä kasvavan hopeakuusen alla täydessä kukassa siperiankurjenmiekat, unikot ja päivänkakkarat.

 Onpa yksi vuohenputkikin jäänyt syömättä;)

Oikeassa alareunassa pioni kasvattaa nuppujaan eli kukintaa riittää vielä jatkossakin.

Pitkän perennapenkin toisessa päässä myös laaja siperiankurjenmiekkojen kasvusto. Niiden keskellä palavaa rakkautta ja vasemmalla puolella vasta syyskesällä kukkivaa kanadanpiiskua. 

Bombukset eli kimalaiset pörräävät ahkerasti kukasta kukkaan.  

Myös siperianhernepensas on kimalaisten suosiossa. 

 Ansarissa kukkii myös:))

 Pihatien varressa lehtosinilatvat kukinta vuorossa. Kukka tyttö saanut valkonarsissin syliinsä.

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on yksi alkukesän kauneimpia kukkijoita särkyneen sydämen ohella. Perennapenkeissäni on aina kasvanut myös luonnonkukkia, olenhan luonnonmukaisen puutarhanhoidon kannattaja. Olen ilokseni huomannut, että luonnonkukkia ja maatiaiskantoja on alettu nyksyisin arvostamaan taas uudelleen puutarhoissa.  

Puna-ailikit ja kesän pikkusydämet jatkavat kukintaansa lähes koko kesän. Pihatien perennapenkkiä varjostaa tammi, joten siperiankurjenmiekat aloittavat kukintansa vasta noin viikkoa myöhemmin kuin etupihalla kasvavat. 

Kullerot lopettelevat jo kukintaana, metsäkurjenpolvet vasta aloittelevat. Metsäkurjenpolvi eli tuttavallisemmin juhannuskukka kuuluu myös rakkaimpien kesäkukkieni joukkoon. Kerään niistä aina ison kimpun muiden niittykukkien kanssa aittaan juhannuksena. Aikoinaan tyttösenä laitettiin kimpusta seitsemän kauneinta kukkaa tyynyn alle. Jännää, miten juhannukseen liittyviä muistoja tulee mieleen, vaikka vietämmekin vasta helluntaita;)

Akilleijat saavat vaeltaa vapaasti pihamaalla. Herkän vaaleanpunainen akilleija on löytänyt sopivan paikan lapinnauhusten keskeltä. Pihamaalla parhaillaan kukassa runsaasti eri värisiä akilleijoja, tumman violetteja, valkoisia, punaisen eri sävyjä, kaikki ihan yhtä kauniita minusta:))

Pihatien toisella puolen kukkii nuokkusyreeni. Nämä nuokkusyreenit istutimme ensimmäisinä pensaina entisen takapellon laitaan jo 30 vuotta sitten. Edelleen ne jaksavat ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla. Nuokkusyreeni aloittaa kukintansa hieman myöhemmin kuin muut syreenilajit. 

 Rappusten pielessä loistotädyke aloittelee kukintaansa. 

Aamuaurinko hellii, 

sen lämmössä on ihanaa juoda kupponen kahvia rappusilla,

laulurastaan heleä sointi saa viimeisetkin unen rippeet karisemaan silmistä.

Heleää helluntaita

nyt on kesän vuoro:))

Puuhastelua pihamaalla sadekuurojen lomassa

Ekana kesälomapäivänä olin suunnitellut jatkavani kompostialueen kunnostusta, kuten niin usein tänänä kesänä, sade muutti suunnitelmani. Toukokuussa saimme isännän kanssa tehtyä uudet kompostikehikot siirtolavoista ja jätelaudoista sekä tämän koivunrangoista tehdyn seinämän kompostiarkkujen näkösuojaksi. Tänään oli tarkoitus jatkaa projektia.    

 

Myös Wiurilan pensasruusu sai soman tuen rennosti kasvaville oksilleen Terran loppuunmyynnistä hankkimastani metallisäleiköstä. Olen haaveillut vuosia köynnösruusuportista, mutta kun jalot köynnösruusut eivät tahdo menestyä meillä, niin päätin kokeilla, josko pensasruusu taipuisi hoitamaan köynnösruusun virkaa...

 Ja ihan mallikkaasti hoitaakin, pitkät rennot oksat taipuvat kauniisti kaarelle. 

Lehtosinilatva, keltapäivänlilja, vuorikaunokki ja siperiankurjenmiekka kukkivat kilpaa ruusujen kanssa. Kuunliljat ovat pitäneet erityisesti tästä viileästä kesän alusta.

 Eilen sain mallattua yrttiruukut paikoilleen, nyt enää yrtit uupuvat:))

Puutarhan sini-violetti kausi

Paahteisten toripäivien jälkeen on ihanaa istahtaa puutarhan siimekseen juomaan kupillinen virvoittavaa raparperisimaa ja ihastelemaan perennojen kukintaa. Kesäkuun alkupuolella kukinta vuorossa ovat lähinnä violetti- ja sinikukkaiset perennat. Kuunliljat aloittavat kukintansa hieman myöhemmin, kuten takana näkyvä keltapäivänliljakin.

Vuorikaunokit (Centaurea montana) ovat nyt täydessä loistossaan. Vuorikaunokki on siitä kiitollinen perenna, että sen kukinta jatkuu pitkään, jos jaksaa poistaa kukkineet varret. Itse leikkaan tavallisesti syyskesästä kaunokit viimeistään lähes maantasalle. Tänä kesänä aion myös laittaa niitä väripataan, kuuluuhan kasvi samaan sukuun ahdekaunokin kanssa, joka on hyvä värikasvi.  

 Akilleijat ovat lempi perennojani, kiitollisia kukkijoita ilman minkäänlaista hoitoa, siis erittäin sopivia hiukan villiin puutarhaani. Niitä putkahtelee esille pensaiden alta, perennapenkkien reunustoilta ja vähän hallitummin ne saavat kukkia omenapuiden alla. Pihaltani löytyy violettikukkaisia, valkoisia ja vaalenapunaisia akilleijoja. Tänään torilla näin erittäin kauniita kerrannaiskukkaisi, oli tarkoitus ostaa, mut sit kaiken touhun keskellä harmikseni unohdin koko asian.

 Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat parhaillaan näyttäviä monta metriä pitkinä penkkeinä. 

Hämmästyksekseni myös toinen lehtosinilatvoistani (Polemonium caeruleum) on aloittamassa kukintaansa, normaalisti se kukkii vasta heinäkuun alkupuolelta. Tätä aiemmin niin suosittua perennaa, minulla on vain kaksi pientä yksilöä. Vaikka kuinka koetan ravita sen kasvualustaa kompostilla, ei se tahdo viihtyä meidän jäykässä ja kuivassa savimaassa. No ei kait se mikään ihme ole, kyseessähän on ravinteisilla ja kosteilla niityillä, lehdoilla ja puolivarjoisissa lehtimetsissä luontaisesti kasvava laji. Se on erittäin hyvä mehiläiskasvi ja myös perhoset ja kimalaiset pölyttävät sitä ahkerasti. Lehtosinilatva on myös erinomainen rohtokasvi ja siksi sen soisin viihtyvän puutarhassani. 

Helteisen päivän päätteeksi koirulit pääsivät uimaan. Helmillä oli kaveri kylässä ja tietysti sitä mentiin yhdessä polskimaan.

Tässä pari uitettua koiraa matkalla kotiin. Olin muuten itsekkin kuin uitettu koira torstaina iltatorilla, ukkosmyräkkä toi sellaisen sadekuuron, et hetken tori lainehti. Hädin tuskin sain lankani varjeltua kastumiselta! Onneksi tänään oli ihana aurinkoinen ilma ja ihmisiäkin oli liikkeellä ihan mukavasti.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja tervetuloa Diina Värjärin padan lukijaksi:))