Heleää helluntaita

Helluntaiaamu valkeni puolipilvisenä, yöllinen sadekuuro virkisti eilisen hellepäivän jälkeen. 

Wiurilan ruusu avasi juuri sopivasti helluntaiksi ensimmäiset kukkansa. 

Sain aikoinaan kaksi taimea Anna Lisalta Wiurilasta, siksi nimitän ruusuani Wiurilan ruusuksi. Olen aiemmin  kirjoittanut täällä klik! Wiurilan kartanon ruusutarhasta. Kartanolla järjestetään joka kesä myös taidenäyttelyitä. Tänään olemme menossa katsomaan viimeistä päivää avoinna olevaa salolaisen kuvataiteilijan Hannu Hakasen näyttelyä. Samalla reisulla tietysti kierrämme myös puutarhassa, missä atsaleat ovat parhaillaan kukassa. 

Omalla pihalla riittää myös ihailtavaa. Eilen pihamaata kiertäessäni mietin, että helluntaista on tulosssa uusi "juhannuksemme", sillä parhaillaan kukkii juhannusruusu ja monet perennat, mitkä tavallisesti kukkivat vasta juhannuskesällä. 

Ansarin vieressä kasvavan hopeakuusen alla täydessä kukassa siperiankurjenmiekat, unikot ja päivänkakkarat.

 Onpa yksi vuohenputkikin jäänyt syömättä;)

Oikeassa alareunassa pioni kasvattaa nuppujaan eli kukintaa riittää vielä jatkossakin.

Pitkän perennapenkin toisessa päässä myös laaja siperiankurjenmiekkojen kasvusto. Niiden keskellä palavaa rakkautta ja vasemmalla puolella vasta syyskesällä kukkivaa kanadanpiiskua. 

Bombukset eli kimalaiset pörräävät ahkerasti kukasta kukkaan.  

Myös siperianhernepensas on kimalaisten suosiossa. 

 Ansarissa kukkii myös:))

 Pihatien varressa lehtosinilatvat kukinta vuorossa. Kukka tyttö saanut valkonarsissin syliinsä.

Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on yksi alkukesän kauneimpia kukkijoita särkyneen sydämen ohella. Perennapenkeissäni on aina kasvanut myös luonnonkukkia, olenhan luonnonmukaisen puutarhanhoidon kannattaja. Olen ilokseni huomannut, että luonnonkukkia ja maatiaiskantoja on alettu nyksyisin arvostamaan taas uudelleen puutarhoissa.  

Puna-ailikit ja kesän pikkusydämet jatkavat kukintaansa lähes koko kesän. Pihatien perennapenkkiä varjostaa tammi, joten siperiankurjenmiekat aloittavat kukintansa vasta noin viikkoa myöhemmin kuin etupihalla kasvavat. 

Kullerot lopettelevat jo kukintaana, metsäkurjenpolvet vasta aloittelevat. Metsäkurjenpolvi eli tuttavallisemmin juhannuskukka kuuluu myös rakkaimpien kesäkukkieni joukkoon. Kerään niistä aina ison kimpun muiden niittykukkien kanssa aittaan juhannuksena. Aikoinaan tyttösenä laitettiin kimpusta seitsemän kauneinta kukkaa tyynyn alle. Jännää, miten juhannukseen liittyviä muistoja tulee mieleen, vaikka vietämmekin vasta helluntaita;)

Akilleijat saavat vaeltaa vapaasti pihamaalla. Herkän vaaleanpunainen akilleija on löytänyt sopivan paikan lapinnauhusten keskeltä. Pihamaalla parhaillaan kukassa runsaasti eri värisiä akilleijoja, tumman violetteja, valkoisia, punaisen eri sävyjä, kaikki ihan yhtä kauniita minusta:))

Pihatien toisella puolen kukkii nuokkusyreeni. Nämä nuokkusyreenit istutimme ensimmäisinä pensaina entisen takapellon laitaan jo 30 vuotta sitten. Edelleen ne jaksavat ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla. Nuokkusyreeni aloittaa kukintansa hieman myöhemmin kuin muut syreenilajit. 

 Rappusten pielessä loistotädyke aloittelee kukintaansa. 

Aamuaurinko hellii, 

sen lämmössä on ihanaa juoda kupponen kahvia rappusilla,

laulurastaan heleä sointi saa viimeisetkin unen rippeet karisemaan silmistä.

Heleää helluntaita

nyt on kesän vuoro:))