sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Heleää helluntaita

Helluntaiaamu valkeni puolipilvisenä, yöllinen sadekuuro virkisti eilisen hellepäivän jälkeen. 
Wiurilan ruusu avasi juuri sopivasti helluntaiksi ensimmäiset kukkansa. 
Sain aikoinaan kaksi taimea Anna Lisalta Wiurilasta, siksi nimitän ruusuani Wiurilan ruusuksi. Olen aiemmin  kirjoittanut täällä klik! Wiurilan kartanon ruusutarhasta. Kartanolla järjestetään joka kesä myös taidenäyttelyitä. Tänään olemme menossa katsomaan viimeistä päivää avoinna olevaa salolaisen kuvataiteilijan Hannu Hakasen näyttelyä. Samalla reisulla tietysti kierrämme myös puutarhassa, missä atsaleat ovat parhaillaan kukassa. 
Omalla pihalla riittää myös ihailtavaa. Eilen pihamaata kiertäessäni mietin, että helluntaista on tulosssa uusi "juhannuksemme", sillä parhaillaan kukkii juhannusruusu ja monet perennat, mitkä tavallisesti kukkivat vasta juhannuskesällä. 
Ansarin vieressä kasvavan hopeakuusen alla täydessä kukassa siperiankurjenmiekat, unikot ja päivänkakkarat.
 Onpa yksi vuohenputkikin jäänyt syömättä;)
Oikeassa alareunassa pioni kasvattaa nuppujaan eli kukintaa riittää vielä jatkossakin.
Pitkän perennapenkin toisessa päässä myös laaja siperiankurjenmiekkojen kasvusto. Niiden keskellä palavaa rakkautta ja vasemmalla puolella vasta syyskesällä kukkivaa kanadanpiiskua. 
Bombukset eli kimalaiset pörräävät ahkerasti kukasta kukkaan.  
Myös siperianhernepensas on kimalaisten suosiossa. 
 Ansarissa kukkii myös:))
 Pihatien varressa lehtosinilatvat kukinta vuorossa. Kukka tyttö saanut valkonarsissin syliinsä.
Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) on yksi alkukesän kauneimpia kukkijoita särkyneen sydämen ohella. Perennapenkeissäni on aina kasvanut myös luonnonkukkia, olenhan luonnonmukaisen puutarhanhoidon kannattaja. Olen ilokseni huomannut, että luonnonkukkia ja maatiaiskantoja on alettu nyksyisin arvostamaan taas uudelleen puutarhoissa.  
Puna-ailikit ja kesän pikkusydämet jatkavat kukintaansa lähes koko kesän. Pihatien perennapenkkiä varjostaa tammi, joten siperiankurjenmiekat aloittavat kukintansa vasta noin viikkoa myöhemmin kuin etupihalla kasvavat. 
Kullerot lopettelevat jo kukintaana, metsäkurjenpolvet vasta aloittelevat. Metsäkurjenpolvi eli tuttavallisemmin juhannuskukka kuuluu myös rakkaimpien kesäkukkieni joukkoon. Kerään niistä aina ison kimpun muiden niittykukkien kanssa aittaan juhannuksena. Aikoinaan tyttösenä laitettiin kimpusta seitsemän kauneinta kukkaa tyynyn alle. Jännää, miten juhannukseen liittyviä muistoja tulee mieleen, vaikka vietämmekin vasta helluntaita;)
Akilleijat saavat vaeltaa vapaasti pihamaalla. Herkän vaaleanpunainen akilleija on löytänyt sopivan paikan lapinnauhusten keskeltä. Pihamaalla parhaillaan kukassa runsaasti eri värisiä akilleijoja, tumman violetteja, valkoisia, punaisen eri sävyjä, kaikki ihan yhtä kauniita minusta:))
Pihatien toisella puolen kukkii nuokkusyreeni. Nämä nuokkusyreenit istutimme ensimmäisinä pensaina entisen takapellon laitaan jo 30 vuotta sitten. Edelleen ne jaksavat ilahduttaa meitä kauniilla kukinnalla. Nuokkusyreeni aloittaa kukintansa hieman myöhemmin kuin muut syreenilajit. 
 Rappusten pielessä loistotädyke aloittelee kukintaansa. 
Aamuaurinko hellii, 
sen lämmössä on ihanaa juoda kupponen kahvia rappusilla,
laulurastaan heleä sointi saa viimeisetkin unen rippeet karisemaan silmistä.

Heleää helluntaita
nyt on kesän vuoro:))

12 kommenttia:

  1. Kaunista helluntaita! Eiliseks ooteltiin saetta, nyt iltapäivällä sitä saatiin, ukkonen jyristeli syrjemmällä.
    Kauniita kukkijoita on puutarhassasi :) Minulla oli mökillä palava rakkaus ja harmittaa, kun se hävis johonki :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ukkonen on viel kiertänyt meidän aukeat, sadetta saatiin yöllä. helluntai oli aurinkoinen, mut kovin tuulinen. palavarakkaus yleensä sinnittelee kasvupaikallaan ilman hoitoakin, joten on harmi, et mökiltänne se on hävinnyt. itse asiassa pihamme palavarakkaus on peräisin yhdestä taimesta, minkä kaivoin noin kolme vuosikymmentä sitten tuolta rautatien varresta. todennäköisesti se oli levinnyt radan varteen vanhan rautatieaseman puistosta.

      Poista
  2. Heleää helluntaita myös Sinulle ja hyvää kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kaunis Suvi, oikein hyvää kesää myös Sinulle!

      Poista
  3. Hyvää helluntaita sinulle!
    Viime vuosina juhannusruusu on kukkinut touko-kesäkuussa, eikä juhannuksena yleensä ole ollut enää kukan kukkaa. Sama koskee monia muitakin kukkia.
    Metsäkurjenpolvesta minullekin tulee lapsuus mieleen, kuten monesta muustakin luonnonkukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta Between, monet kukat ovat alkaneet kukkia entistä aikaisemmin. meil juhannusruusu ei ole viel toukokuussa ennättänyt kukkaan, toisella kesäkuun viikolla aloittaa. toinen pihamme juhannusruusuista kasvaa aurinkoisemmalla paikalla ja se ennättää kukkaan muutamia päiviä aiemmin kuin tuo kuvassa oleva. uskon, että nyt sekin aikaistaa kukintaansa, kun leikkasimme varjostaneen kuusiaidan alas.
      jännää miten lapsuudessa opitut luonnonkukat ovat jääneet lähtemättömästi muistiin. niiden kasvupaikat ja tuoksut on helppoa palauttaa mieliin vielä vuosienkin jälkeen vaikka itse kasvit ovat jo aikoja sitten niiltä kasvupaikoilta hävinneet.

      Poista
  4. Ihana kurjenmiekka kasvusto, olen heikkona niihin. Niiden lehdetkin on aivan upean näköisiä ennen ja jälkeen kukinnan. Kullerot on keltaisesta kukista yksi kauneimpia, istutin niitä majakkapenkiin. Risuaita ja juhannusruusu kuvasta saisi vaikka taulun niin kaunis se on. Ihanaa kukintaa sinulla vaikka mitä muutakin siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samat sanat Nila, rakastan kurjenmiekkoja ja kulleroita. nämä siperiankurjenmiekat viihtyvät lähes paikassa kuin paikassa, tuo penkki on jäykkää savimaata ja silti siperiankurjenmiekat kukoistavat, toki ne saavat aina keväisin hieman kompostia kasvuvoimakseen. osa kulleroistani on ostettu, osa tuotu tätini niityltä Pohjois-Pohjanmaalta.
      olen odottanut kovin juhannusruusun kukintaa sen jälkeen kun teimme tuon risuranka-aidan sen taakse. se on juuri niin kaunis yhdistelmä mitä ajattelinkin sen olevan:))

      Poista
  5. Huikean näköinen siperiankurjenmiekkakasvusto! Kotipaikallani kasvaa isot niityt metsäkurjenpolvea. Siirsin sieltä pari taimea vime kesänä oman pihan niittyrinteeseen ja ilokseni ainakin toinen kukkii pian. Jännittävää nähdä, minkä värinen se on. Toivottavasti olisi sattunut sekä vaaleaa että tummempaa. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Minna! siperiankurjenmiekat ovat saaneet kasvaa paikoillaan penkin perustamisesta alkaen eli ainakin 30 vuotta. jaan niitä noin 5-6 vuoden välein, jakotaimia olen istuttanut paljon myös muihin perennapenkkeihin ja kesäkotiin. lukuisat ystävät ovat saaneet siitä myös taimia.
      metsäkurjenpolvi on todella kaunis, uskon taimiesi lähtevän hyvin kasvuun. nuorempana halusin kerätä kukkakimppuun aina enempi tummia metsäkurjenpolvia, nykyään enempi vaaleampia.

      Poista
  6. Hienoa kukintaa, todella näyttävät kurjenmiekat! Meillä ruusut ovat vielä nupussa, ehkäpä loppuviikosta niistä joku jo kukkisi. Mukavaa kesäviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Tiiu, mukavaa pikku lauantaita myös Sinulle:))
      kurjenmiekat ja päivänliljat ovat nyt pensasruusujen ja akilleijojen lisäksi runsaimmat kukkijat pihamaallamme.
      kuulostaisi siltä, et ruusut kukkivat teillä vielä sit juhannuksenakin. meil pääkukinta ohi jo juhannukseen mennessä.

      Poista