Lapiohommia viikon varrelta ja pihakierros hallayön jälkeen

Alkuviikosta metsästin varjon lailla vuorikaunokin alkuja (Centaurea montana) ympäri pihamaata. Aikojen saatossa olisi saanut moni kasvi jäädä istuttamatta, niistä yksi on vuorikaunokki. Tyhmyyksissäni siirsin sitä vielä kotipihalta kesäkotimme muhevaan multamaahan, missä se leviää hullunlailla. Vuorikaunokki leviää tehokkaasti sekä siemenistä että juuriversojensa avulla. Kotipihalla olen onnistunut hieman paremmin estämään sen leviämistä leikkaamalla kukkavarret kukinnan jälkeen. Kesäkodissa tämä ei aina onnistu ja niinpä vuorikaunokki on päässyt siementämään. Lopulta tajusin hävittää vuorikaunokin kukkapenkeistä ja metsäpuutarhasta. Nyt sitten joka kevät kuljen pitkin pihaa kaivelemassa pikku taimia. Saa nähdä kumman sitekeys kestää pidempään, vuorikaunokin vai minun;)

Kevät on myös hyvää aikaa jakaa ja siirtää kasveja ennen niiden kasvuun lähtöä. Tämän vanhan valkonarsissipenkin kanssa olen jo vähän myöhässä. Sipulit olisi varmaan parempi nostaa ja jakaa syksyllä, mut silloin minulla ei ole siihen mahdollisuutta.  Olen aiemminkin nostanut sipuleita ylös näin keväällä ja hyvin ovat kasvuaan jatkaneet uudessa kasvupaikassaan.

Sipulit ovat jo aivan liian tiuhassa, parhaimmillaan laskin  niitä olevan neljässä kerroksessa! Lajike on kyl sitkeä, tästä tilanahtaudesta huolimatta tämä vanha valkonarsissilajike kukkii ruhtinaallisesti joka kesäkuu. Sain jakosipuleita niin paljon, et otin niitä myös kotipihalle istutettavaksi.

Suurimman osan istutin kuitenkin kesäkotimme hulevesipenkkiin. 

Näin keväällä alue näyttää vielä kovin aneemiselta, mutta kuinka rehevältä alue näyttääkään keskikesällä, sitä voit käydä ihastelemassa vaikka täällä klik!

Nuo pitkät kepit ovat merkkeinä tulevan kesän kaivuu-urakalle. Kyl lapio saa heilua ahkerasti, että saan kaivettua koko tuon merkityn alueen. Täytyy myöntää, et joskus tulee mieleen vuokrata pikku kaivinkone urakkaa helpottamaan!

Hulevesi penkissä hyvin viihtyvä unelmatädyke (Veronica gentianoides) on levinnyt jo sen verran, että siirrän siitä yhden mättään kotipihaan.  Unelmatädykettä on helppo jakaa tarvittaessa lehtiruusukkeista kukinnan jälkeen. Muista tädykkeistä poiketen unelmatädykkeen herkkä kaunis kukinta kesä-toukokuun vaihteessa on melko lyhytkestoinen. Sen matala kirjava lehdistö on mielestäni kaunis.  

 

Lapioni kävi myös harjaneilikoiden kimppuun. Kesäkotimme pihamaalla kasvaa siellä täällä vanhaa harjaneilikkalajiketta. Siirrän aina välillä niitä myös perennapenkkiin. 

  

Tulimme torstaina kotiin ja heti eilen jatkoin lapiohommia kotipihalla. Olin laittanut syksyllä nuorten hääjuhlissa koristeina olleet ruohosipulit ja komeamaksaruohot talvetimaan ruukuissaan kohopenkkiin. Nyt oli aika nostaa ne ylös. Ruohosipulit aion istuttaa tänään reunuskasviksi yrttipenkkiin ja 

 komeamaksaruohot jaan, että saan niistä jaksotaimia kesäkotiin vietäväksi.

 Arvaatko mitä vadissa on?

Aivan oikein, raparperin juuriahan ne ovat. Nostin yhden ison raparperin ylös ja jaoin sen  pienemmäksi.  Käytän raparperin juuria villalankojen värjäämiseen. Värjäys sivustolla "Vihreät kasvit värjärin padassa" olen kertonut hieman enempi raparperista ja sen käytöstä villalankojen värjäämisessä. Klik!  http://viinasilta.blogspot.com/p/blog-page_16.html

Aamulla herätessä hieman jännitti millaista tuhoa hallayö oli saanut aikaiseksi. Heti aamukahvin juotuani lähdin kiertelemään pihamaalle. Sadevesiastiat olivat paksussa jäässä ja lumikiteitä oli kasvien lehdillä vielä seitsemältä. 

 Helmi koirulimme haudalle syksyllä istuttamani tulput kumarsivat nöyrästi hallaherran edessä,

kompostialueen tulppaanit kohottautuvat kohti uutta päivää, 

josko aamun aurinko sulattaisi kuuran ja soisi lämpöään.

 Yrttitarhassa vinhaan kasvuvauhtiin päässeet saksakirvelit kärvistelivät kylmyydessä, 

sen sijaan lipstikka ei näytä olevan moksiskaan hallaherran yöllisestä kurituksesta!

Valkovuokot ja scillat ovat saaneet myös tuta kylmyyden.

Entä mikä on tilanne marja- ja hedelmätarhassa?

Punaherukan kukintoja on kylmä näppäissyt.

Koko eilisen päivän aina luumupuiden ohi kulkiessani varoitelin niitä avaamasta pulleita nuppujaan. Hallaherra olisi tulossa vierailulle!

Toivottavasti nuput ovat säästyneet ja saisimme hieman lämpimämpää ja tyyntä, että pölyttäjät pääsisivät lentoon ja työn touhuun.

 Puiden kukinta ei vielä näin vähästä hätkähdä. 

Piskuinen pihakuusemme on täpösen täynnä kukkia. Tänä vuonna onkin luvassa erittäin runsas kukinta Luonnonvarakeskuksen uutisoinnin perusteella. Sitä todistaa pihakuusemmekin:))

Terttuseljan kukintojen takaa häämöttää omenapuut. Onneksi ne eivät ole intoutuneet huhtikuun lämmöstä, vaan viisaasti odottavat vielä muutaman hetken ennen kukkanuppujensa avaamista.

Seljan alta kulkien suunnistin kasvihuoneelle,

missä alppikärhö on lähtenyt terhakkaaseen kasvuun huhtikuisen jakamisen jälkeen. 

Taustalla lasin alla suojassa keltasipulit, retiisin ja porkkanan taimet voivat hyvin. Kohta pääsen niitä  jo harventamaankin.

Silpoydinherneetkin näyttävät hyvinvoivilta:))

Osa alppikärhön jakotaimista on tehnyt muutaman kukankin. Taidanpa antaa niiden olla, vaikka ne varmaan hieman haittaavakin taimen juurtumista. 

Tästä hallayöstä pihamaamme kasvit taisivat vielä selvitä!

Miten hallaherra kohteli sinun kukkia ja viljelyksiä?

Puutarhan sini-violetti kausi

Paahteisten toripäivien jälkeen on ihanaa istahtaa puutarhan siimekseen juomaan kupillinen virvoittavaa raparperisimaa ja ihastelemaan perennojen kukintaa. Kesäkuun alkupuolella kukinta vuorossa ovat lähinnä violetti- ja sinikukkaiset perennat. Kuunliljat aloittavat kukintansa hieman myöhemmin, kuten takana näkyvä keltapäivänliljakin.

Vuorikaunokit (Centaurea montana) ovat nyt täydessä loistossaan. Vuorikaunokki on siitä kiitollinen perenna, että sen kukinta jatkuu pitkään, jos jaksaa poistaa kukkineet varret. Itse leikkaan tavallisesti syyskesästä kaunokit viimeistään lähes maantasalle. Tänä kesänä aion myös laittaa niitä väripataan, kuuluuhan kasvi samaan sukuun ahdekaunokin kanssa, joka on hyvä värikasvi.  

 Akilleijat ovat lempi perennojani, kiitollisia kukkijoita ilman minkäänlaista hoitoa, siis erittäin sopivia hiukan villiin puutarhaani. Niitä putkahtelee esille pensaiden alta, perennapenkkien reunustoilta ja vähän hallitummin ne saavat kukkia omenapuiden alla. Pihaltani löytyy violettikukkaisia, valkoisia ja vaalenapunaisia akilleijoja. Tänään torilla näin erittäin kauniita kerrannaiskukkaisi, oli tarkoitus ostaa, mut sit kaiken touhun keskellä harmikseni unohdin koko asian.

 Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica) ovat parhaillaan näyttäviä monta metriä pitkinä penkkeinä. 

Hämmästyksekseni myös toinen lehtosinilatvoistani (Polemonium caeruleum) on aloittamassa kukintaansa, normaalisti se kukkii vasta heinäkuun alkupuolelta. Tätä aiemmin niin suosittua perennaa, minulla on vain kaksi pientä yksilöä. Vaikka kuinka koetan ravita sen kasvualustaa kompostilla, ei se tahdo viihtyä meidän jäykässä ja kuivassa savimaassa. No ei kait se mikään ihme ole, kyseessähän on ravinteisilla ja kosteilla niityillä, lehdoilla ja puolivarjoisissa lehtimetsissä luontaisesti kasvava laji. Se on erittäin hyvä mehiläiskasvi ja myös perhoset ja kimalaiset pölyttävät sitä ahkerasti. Lehtosinilatva on myös erinomainen rohtokasvi ja siksi sen soisin viihtyvän puutarhassani. 

Helteisen päivän päätteeksi koirulit pääsivät uimaan. Helmillä oli kaveri kylässä ja tietysti sitä mentiin yhdessä polskimaan.

Tässä pari uitettua koiraa matkalla kotiin. Olin muuten itsekkin kuin uitettu koira torstaina iltatorilla, ukkosmyräkkä toi sellaisen sadekuuron, et hetken tori lainehti. Hädin tuskin sain lankani varjeltua kastumiselta! Onneksi tänään oli ihana aurinkoinen ilma ja ihmisiäkin oli liikkeellä ihan mukavasti.

Hyvää sunnuntaita kaikille ja tervetuloa Diina Värjärin padan lukijaksi:))

Aineksia Värjärin pataan

Ihanan lämmin ja aurinkoinen ilma haittaa hiukan taimien koulimista ja ulos istuttamista, joten päätin puuhastella jotain muuta. Aamulla, kun oli vielä hiukan viileämpää, purin vanhoja kompostikehikoita. Tarkoitus olisi kesän aikana pikku hiljaa uusia kaikki neljä kehikkoa sekä kasvilava. Iltapäivän käytin lankojen ja villojen värjäykseen tarvitsemieni väriaineiden valmisteluun. Parhaillaan puiden kuori irtoaa hyvin, joten hain muutamia korpipaatsamia. Vaikka paatsama on erittäin hyvä värikasvi, en ole sillä aiemmin värjännyt. Innostuin asiasta talvella tavattuani Roskisvärjäyskurssilla Värjääjän Päiväkirja-blogin Eilan, hän on värjännyt jo vuosia paatsamalla hyvin tuloksin. Yläkuvassa kuorituista paatsamista haketettuja paatsamanlastuja. Kuten kuvasta näkee, paatsaman ydinpuu on kauniin vaaleanpunaista. Siitä on luvassa villaan kauniita sävyjä vaaleanpunaisesta aina ruskeanpunaiseen käytetystä värjäystekniikasta riippuen. Näillä lastuilla olisi tarkoitus tehdä ensimmäiset värjäyskokeilut jo lähi päivinä. 

Paatsaman kuoret kuivaan tulevaa käyttöä varten. Värjäyskirjoissa kehoitetaan kuivaamaan puiden kuoret ja säilyttämään niitä vähintään vuoden ennen värjäämistä, koska näin niiden sisältämä väri voimistuu. Esim. tuoreissa paatsaman kuorissa on antroneja, jotka säilytyksen aikana muuttuvat antrakinoneiksi, mitkä ovat erittäin hyviä väriaineita. Pisimmistä kuorisuikaleista tein kiepit siten, että kuoren liukas sisäpinta jäi ulommaksi. Näitä kieppejä tulen käyttämään rauta-aikamarkkinoilla esitellessäni perinteistä lankojen puretusta ja värjäämistä luonnon värein. 

Myös paatsaman lehdet sopivat värjäykseen, tuoreista ja kuivatuista lehdistä saadaan erilaisia sävyjä. Kuvassa olevat lehdet olen asettanut verkkosäkkiin ohueksi kerrokseksi kuivumaan halkopinon päälle. 

 

Aiemmin olen värjännyt koivunkuorella, josta voit halutessasi lukea tarkemmin värjäyssivuiltani. Kuvissa kuivattua luumupuun kuorta ja haketettua oksasilppua, jota aion myös ehkä kokeilla värjäykseen. 

 Omenapuun kuoret odottavat jo väripataan pääsyä.

 Vuorikaunokit ilahduttavat kukkapenkissä ja uimari hirmu

aiheuttaa harmaita hiuksia;)