Alkuviikosta metsästin varjon lailla vuorikaunokin alkuja (Centaurea montana) ympäri pihamaata. Aikojen saatossa olisi saanut moni kasvi jäädä istuttamatta, niistä yksi on vuorikaunokki. Tyhmyyksissäni siirsin sitä vielä kotipihalta kesäkotimme muhevaan multamaahan, missä se leviää hullunlailla. Vuorikaunokki leviää tehokkaasti sekä siemenistä että juuriversojensa avulla. Kotipihalla olen onnistunut hieman paremmin estämään sen leviämistä leikkaamalla kukkavarret kukinnan jälkeen. Kesäkodissa tämä ei aina onnistu ja niinpä vuorikaunokki on päässyt siementämään. Lopulta tajusin hävittää vuorikaunokin kukkapenkeistä ja metsäpuutarhasta. Nyt sitten joka kevät kuljen pitkin pihaa kaivelemassa pikku taimia. Saa nähdä kumman sitekeys kestää pidempään, vuorikaunokin vai minun;)
Kevät on myös hyvää aikaa jakaa ja siirtää kasveja ennen niiden kasvuun lähtöä. Tämän vanhan valkonarsissipenkin kanssa olen jo vähän myöhässä. Sipulit olisi varmaan parempi nostaa ja jakaa syksyllä, mut silloin minulla ei ole siihen mahdollisuutta. Olen aiemminkin nostanut sipuleita ylös näin keväällä ja hyvin ovat kasvuaan jatkaneet uudessa kasvupaikassaan.
Sipulit ovat jo aivan liian tiuhassa, parhaimmillaan laskin niitä olevan neljässä kerroksessa! Lajike on kyl sitkeä, tästä tilanahtaudesta huolimatta tämä vanha valkonarsissilajike kukkii ruhtinaallisesti joka kesäkuu. Sain jakosipuleita niin paljon, et otin niitä myös kotipihalle istutettavaksi.
Suurimman osan istutin kuitenkin kesäkotimme hulevesipenkkiin.
Näin keväällä alue näyttää vielä kovin aneemiselta, mutta kuinka rehevältä alue näyttääkään keskikesällä, sitä voit käydä ihastelemassa vaikka täällä klik!
Nuo pitkät kepit ovat merkkeinä tulevan kesän kaivuu-urakalle. Kyl lapio saa heilua ahkerasti, että saan kaivettua koko tuon merkityn alueen. Täytyy myöntää, et joskus tulee mieleen vuokrata pikku kaivinkone urakkaa helpottamaan!
Hulevesi penkissä hyvin viihtyvä unelmatädyke (Veronica gentianoides) on levinnyt jo sen verran, että siirrän siitä yhden mättään kotipihaan. Unelmatädykettä on helppo jakaa tarvittaessa lehtiruusukkeista kukinnan jälkeen. Muista tädykkeistä poiketen unelmatädykkeen herkkä kaunis kukinta kesä-toukokuun vaihteessa on melko lyhytkestoinen. Sen matala kirjava lehdistö on mielestäni kaunis.
Lapioni kävi myös harjaneilikoiden kimppuun. Kesäkotimme pihamaalla kasvaa siellä täällä vanhaa harjaneilikkalajiketta. Siirrän aina välillä niitä myös perennapenkkiin.
Tulimme torstaina kotiin ja heti eilen jatkoin lapiohommia kotipihalla. Olin laittanut syksyllä nuorten hääjuhlissa koristeina olleet ruohosipulit ja komeamaksaruohot talvetimaan ruukuissaan kohopenkkiin. Nyt oli aika nostaa ne ylös. Ruohosipulit aion istuttaa tänään reunuskasviksi yrttipenkkiin ja
komeamaksaruohot jaan, että saan niistä jaksotaimia kesäkotiin vietäväksi.
Arvaatko mitä vadissa on?
Aivan oikein, raparperin juuriahan ne ovat. Nostin yhden ison raparperin ylös ja jaoin sen pienemmäksi. Käytän raparperin juuria villalankojen värjäämiseen. Värjäys sivustolla "Vihreät kasvit värjärin padassa" olen kertonut hieman enempi raparperista ja sen käytöstä villalankojen värjäämisessä. Klik! http://viinasilta.blogspot.com/p/blog-page_16.html
Aamulla herätessä hieman jännitti millaista tuhoa hallayö oli saanut aikaiseksi. Heti aamukahvin juotuani lähdin kiertelemään pihamaalle. Sadevesiastiat olivat paksussa jäässä ja lumikiteitä oli kasvien lehdillä vielä seitsemältä.
kompostialueen tulppaanit kohottautuvat kohti uutta päivää,
josko aamun aurinko sulattaisi kuuran ja soisi lämpöään.
Yrttitarhassa vinhaan kasvuvauhtiin päässeet saksakirvelit kärvistelivät kylmyydessä,
sen sijaan lipstikka ei näytä olevan moksiskaan hallaherran yöllisestä kurituksesta!
Valkovuokot ja scillat ovat saaneet myös tuta kylmyyden.
Entä mikä on tilanne marja- ja hedelmätarhassa?
Punaherukan kukintoja on kylmä näppäissyt.
Koko eilisen päivän aina luumupuiden ohi kulkiessani varoitelin niitä avaamasta pulleita nuppujaan. Hallaherra olisi tulossa vierailulle!
Toivottavasti nuput ovat säästyneet ja saisimme hieman lämpimämpää ja tyyntä, että pölyttäjät pääsisivät lentoon ja työn touhuun.
Puiden kukinta ei vielä näin vähästä hätkähdä.
Terttuseljan kukintojen takaa häämöttää omenapuut. Onneksi ne eivät ole intoutuneet huhtikuun lämmöstä, vaan viisaasti odottavat vielä muutaman hetken ennen kukkanuppujensa avaamista.
Seljan alta kulkien suunnistin kasvihuoneelle,
missä alppikärhö on lähtenyt terhakkaaseen kasvuun huhtikuisen jakamisen jälkeen.
Taustalla lasin alla suojassa keltasipulit, retiisin ja porkkanan taimet voivat hyvin. Kohta pääsen niitä jo harventamaankin.
Silpoydinherneetkin näyttävät hyvinvoivilta:))
Osa alppikärhön jakotaimista on tehnyt muutaman kukankin. Taidanpa antaa niiden olla, vaikka ne varmaan hieman haittaavakin taimen juurtumista.
Tästä hallayöstä pihamaamme kasvit taisivat vielä selvitä!
Miten hallaherra kohteli sinun kukkia ja viljelyksiä?
