Onnekseni aurinko ei viettänyt yhtään vapaapäivää lomallani, vaan sain nauttia ihanista kuulaista syyspäivistä lähes koko viikon. Vanhempieni aikoinaan istuttama japanintatar (Fallopia japonica) on yksi pihamaamme myöhäisistä kukkijoista. Sen valkoiset kukat avautuvat vasta syyskuulla ja kukinta jatkuu aina pakkasten tuloon asti. Moni on luopunut varmaan japanintataresta sen voimakkaan leviämisen vuoksi ja siksi, että se luetaan nykyään sadan haitallisimman vieraslajin joukkoon. Meillä japanintatar kasvaa vanhan kivijalan rajaamana. Leikkaan sitä voimakkaasti antaen vain 5- 7 varren kasvaa. Ne muodostavat kauniin sateenvarjomaisen katon kivijalassa kasvaville muille perennoille.
Ilokseni myös purppuralehtiset syyskimikit (Cimicifuga simplex, 'Atropurpurea') ehtivät aloittaa kukintansa ennen pakkasia.
Voiko enää viehkeämpää syyskukkijaa olla?
Myös syyskimikin tuoksu on vertaansa vailla.
Ja ennen kaikkea olen ihastunut sen upeisiin purppuranpunaisiin lehtiin.
Vieruskaverikseen syyskimikit ovat saaneet
kolme vaaleanpunaista virginian tädykettä (Veronica virginica),
sekä heinäkuulta aina pakkasiin asti kukkivan maanpeittoruusun ' The Fairy'.
Puutarhassa puuhastelun lisäksi syyslomaan kuuluu perinteinen retki naapureiden kanssa laavulle.
Laavulla on ehdotomasti keitettävä nokipannukahvit ja
paistettava makkaraa, vaikka en erityisemmin makkarasta pidäkkään. Tällä kertaa retki oli erityisen mieluinen, sillä tyttäremme ajoi Kuopiosta viettämään päivää kanssamme. Laavulle Helmi ei päässyt mukaan, venematka saarelle sen kanssa ei oikein suju: Helmi ei malta pysyä veneessä, koska haluaisi vain uida koko ajan;)
Sen sijaan Isolle suolle Helmi pääsi mukaan.
Karpalot ovat kypsyneet
ja niitä myös löytyi mukavasti.
Suolta tultuamme laitoin leivinuunissa kaalipataa,
minkä joukkoon paistoin pannulla vielä erikseen suppilovahveroita.
Jälkiruuaksi tein tietysti karpalokiisselin.
Ehdin myös kutomaan itselleni lapsaset lähes valmiiksi.
Sanoisinpa, että lomani oli täydellinen,
niin arkinen kuin se olikin!
Syyskimikki, minulle uusi tuttavuus tämäkin, on upea!
VastaaPoistaSyyslomasi kuulostaakin aivan täydelliseltä, nautinnollisia hetkiä ystävien ja rakkaitten seurassa.
Super ihanan väriset lapaset!
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Kimikit ovat tervetullut lisä syyskukkijoiden joukkoon, minä löysin ne pari vuotta sitten Tommolan tilan näytetarhaa tutkiessani ja ihastuin samantein. kiva kuulla, et tykkäät lapasten väriyhdistelmästä. Oranssit langat värjätty verihelttaseitikillä, vihreä vyöhykeorakkaillan ja varren harmaanvihreä lanka samettijaloilla. Kiitos Sirpa, oikein valokuvauksellista viikkoa myös Sinulle:))
PoistaTumma syyskimikki jäi tältäkin kesältä hankkimatta. Tavallinen, vaalealehtinen kyllä löytyy, mutta se ei ehdi koskaan avata kukkiaan.
VastaaPoistaSinulla on ollut ihan ykkösluokan loma.
minulla on myös kolme vihreälehtistä kimikkiä. ne kukkivat jo hivenen aiemmin kuin nämä purppuralehtiset tänä vuonna. uskonpa, että purppuralehtiset kimikit löytävät tiensä myös Sinun puutarhaan jo ensi keväänä. minulla on Hulevesipenkissä erilaisia purppuralehtisiä perennoja, näin ne erottuvat vihreyden keskeltä hyvin kauemmaksikin.
PoistaLoma oli todella virkistävä;)
Syyskimikki on tosiaan komea <3 Ihana makkaranpaisto kuva. Hjam! Rapsuja koiruudelle ja mukavaa uutta viikkoa Sinulle!
VastaaPoistalaavulla paistetut makkarat kyl kelpaa, niissä on se jokin;) Helmi koiruus nukkuu sikeästi tuossa sivustavedettävällä, saa rapsutukset herättyään. viikko käynnistyi mukavasti, ihana aurinkoinen päivä, ehdin keskipäivällä käymään jopa lenkillä töiden lomassa Helmin kanssa.
PoistaSinulla on ollut hieno loma.
VastaaPoistaTuo laavukuva on niin tunnelmallinen nokikahvipannuineen.
minulle on todella nämä arkiset lomat niitä parhaita, toki välillä on mukavaa lähteä myös reissuun ja tutustua uusiin paikkoihin. kiva kun tavoitit tunnelman Kruunu Vuokko:))
PoistaSilloin kun loma on virkistänyt, se on ollut täydellisen hyvä.
VastaaPoistaPaljon syksy on vielä säästänyt kukkia ja karpaloita näyttää olevan ihan kerätä.
juuri näin aimarii:))
PoistaSulla olikin niin kiva loma, juuri sellanen, kui halusit sen olevankin.
VastaaPoistaJa kivaltahan se näyttikin!
Paljon ulkoilua luonnossa, mikä sen ihanampaa onkaan!
niinpä Harakka, mitä muuta enää voisikaan toivoa näillä vuosikymmenillä!
Poista