Elämä on tässä ja nyt

 Täytin kesällä pyöreitä ja olin toivonut isännältä lahjaksi sorakasaa ja kottikärryjä. 

Sorakasa ilmestyikin ajallaan pihamaalle, kottikärryjä sen sijaan sain odottaa. 

 Kesällä kärräsin soraa vielä vanhoilla kottareillani, luulin jo isännän unohtaneen koko lupauksensa...

 Yllätyin iloisesti viikolla, kun keltaiset uutuuttaan hohtavat kottarit odottivat sorakasan vieressä:))

Onneksi tänään oli sen verran poutaa, että sain testata ne kuljettamalla painavia ruukkuja talvisäilöön. Kyllä näillä on hyvä kärrätä myös nuo loput sorat kompostialueen sorapolulle. 

Pelakat saavat asettua jo talvilepoon.

 Pidän niitä entisessä valjashuoneessa, mikä on riittävän viileä talvettamiseen.

Rosmariinit, timjami ja laventeli valloittivat saunatuvan pöydän. Jätin osan laventeleista ja timjameista talvehtimaan yrttipenkkeihin. Saapi nähdä sitten keväällä, miten niiden kävi. Peittelen ne vielä lehtikerroksella ennen pakkasten tuloa. Iisopit, meiramit, toisinaan myös timjamit ja laventelit ovat näin selvinneet talvesta.

Eilen oli melkoista minuuttiaikataulua ja lopulta myöhästyinkin Jekyll & HYDE musikaalista sen verran, että pääsin vasta väliajan jälkeen sisälle teatteriin. Toisaalta se ei harmittanut, koska näin ehdin käväisemään Kukkatalolla ostamassa taimia syysistutusta varten. Isäntä oli ajoissa teatterilla ja sain nopean selvityksen juonenkulusta, joten ihan mukavasti pääsin vielä perille esityksen juonesta:))

Nyt on taas mukava tulla kotiin, kun sain siistittyä porraspielen. 

Tykkään tehdä vuodenkierron mukaan asetelmia vanhalle, jäkälöityneelle puupenkille. Tällä kertaa somistin sen sinkkisoikkoon tehdyllä syysistutuksella ja kirpparilta kesällä hankkimallani lyhdyllä. Pikkuveijarit ovat unohtaneet kumpparinsa penkin alle. Iso sydänkivi ja betonilehdet kuuluvat vaki somisteisiin kesät talvet.

 

Syysistutuksissa käyttämäni sammaleet ja jäkälät kierrätän. Nämäkin ovat jo olleet viime syksyn istutuksissa, säilytän ne varastossa kuivattuna aina väliajat. 

Haravoiminen on vielä jäänyt. Toivottavasti loppuviikosta olisi sen verran poutaa, että suurimman osan lehdistä saisi koottua kateaineeksi kasvilavoihin ja kasvimaalle. Kirpparilta syyslomalla löytämäni euron peltinen kastelukannukin odottaa vielä somistamista. Sitä suunnitellessani ajatukseni ovat ihan varmasti Maurin makasiinin Maurin luona, missä Maurin sielu sitten onkin. Syyskuussa suruksemme kuulimme hänen yllättävästä kuolemastaan. Tämän rautaisen vanhan uunin osan ostin häneltä elokuussa terassipöydäksi. Se jäi viimeiseksi hankinnakseni Maurilta, mikä lisää sen tunnearvoa minulle entisestään.

Jokainen päivä on lahja.

sävelin  kuultuna

Suvi Teräsniska

Nyt ja tässä